Uusien rajojen turvaksi aloitettiin suurimittaiset linnoitustyöt. Töissä oli vuoden 1940 lopussa enimmillään 35000 miestä ja 2000 lottaa. Tulokset olivat puolustusvalmiuden kannalta hyvin merkittäviä. Suomenlahdelta Sallaan asti ulottuvaan Salpa-asemaan valmistui lopulta 728 betonilinnoitetta, lähes 3000 puista kenttälinnoitetta, 225 kilometriä kiviesteitä panssarivaunuja vastaan, 350 kilometriä louhittuja tai puurakentein tuettuja taistelu- ja yhdyshautoja sekä runsaasti muita linnoituslaitteita, patoja, piikkilankaesteitä, kenttäteitä ja siltarumpuja.

Erityisen vahvat linnoitteet rakennettiin aseman eteläosaan Suomenlahden ja Kivijärven välille. Salpa-aseman linnoittaminen oli siihen mennessä Suomen suurin rakennushanke ja maastossa vieläkin olevat järeät betonilinnakkeet säilyvät pitkälle tulevaisuuteen osoituksena Suomen kansan päättäväisyydestä puolustaa tarvittaessa itsenäisyyttään. Perintönä myöhemmille sukupolville on myös se, että rakentamisessa käytettiin ensimmäisen kerran niin sanotun aluerakentamisen menettelytapoja, jotka ovat sen jälkeen olleet käytössä myös muussa rakentamistoiminnassa.