Suomen ja Neuvostoliiton välisiä suhteita säätelivät 1930-luvulla Tarton rauhansopimus, hyökkäämättömyyssopimus ja Kansainliiton peruskirja. Kaikki sopimukset sisälsivät valmiit menetelmät riitojen rauhanomaiseksi sovittelemiseksi, jos siihen tarvetta ilmenisi.

Suomen ja Viron kesken oli 1920-luvulla suunniteltu Neuvostoliiton vastaista puolustusliittoa. Neuvottelut eivät johtaneet tuloksiin. Suomi aloitti kuitenkin 1930-luvun alussa salaisen käytännön yhteistoiminnan Viron kanssa. Suunnitelmana oli tilanteen niin vaatiessa sulkea yhteistoiminnassa sekä Viron että Suomen puolelta Suomenlahti rannikkotykistöllä ja miinoitteilla ja sopeuttaa yhteen sukellusveneiden toiminta.

Suomessa ja Ruotsissa oli tehty suunnitelmia yhteisen puolustusliiton luomiseksi jo 1920-luvun alkupuolelta lähtien. Joulukuussa 1935 Suomen eduskunta hyväksyi pohjoismaisen suuntauksen Suomen ulkopolitiikan viralliseksi linjaksi. Ruotsin kanssa pyrittiin myös kahdenväliseen sotilaalliseen yhteistoimintaan erityisesti Ahvenanmaan alueella. Ahvenanmaa oli demilitarisoitu Kansainliiton päätöksellä vuonna 1921. Huolimatta monista yrityksistä pohjoismaiseen yhteistoimintaan eivät tulokset olleet Suomen kannalta riittäviä, kuten syksyn 1939 tapahtumat osoittivat.