Tavarapula
Jatkosodan aikana monet yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeät tavarat joko loppuivat kokonaan tai niiden käyttöä jouduttiin olennaisesti rajoittamaan. Tällaisia tavaroita tai aineita olivat moottoripolttoaineet, kumi, varaosat ja metalliteollisuuden tarvitsemat monet raaka-aineet. Esimerkiksi autoliikenteen supistumiseen vaikutukset olivat todella huomattavat. Tuonnilla voitiin vain osittain helpottaa tilannetta. Suomi oli lähes kokonaan Saksasta tapahtuneen tuonnin varassa. Ulkomaankaupastamme tapahtui 80-85 % Saksan tai sen miehittämien maiden kanssa.
Kaupungeissa myymälöiden näyteikkunoita oli laajalti peitetty laudoituksella pommitusten varalta joskin näytteille asetettavaakaan ei ollut paljon. Suomalaiset joutuivat sotien aikana tottumaan jonottamiseen. Jo huhu jonkin tavaran kauppaan tulosta riitti pitkien jonojen muodostumiseen.
Energian säästäminen oli koko kansan yhteisenä tavoitteena. Monin keinoin pyrittiin rajoittamaan sähkön käyttöä sekä kaikkea sellaista energiaa vaativaa toimintaa, joka ei ollut täysin välttämätöntä.
Sanaa kierrättäminen ei tunnettu vielä sotien aikana. Todellisuudessa kuitenkin Suomessa alkoi jo ennen jatkosodan alkua ennennäkemätön kierrätystoiminta. Sen käytännön järjestelyä varten perustettiin Maan Romu, joka organisoi tehokkaan järjestelmän. Kaikki mahdollinen pantiin kierrätykseen lähtien metallisista hammastahnaputkiloista ja lumpuista. Kaatopaikat, kellarit ja vintit hyödynnettiin tarkoin. Jätteiden lajittelu otettiin käytäntöön. Koko kansa osallistui kierrätykseen. Koululaiset käyttivät luokittain useita päiviä vuodessa romun ja muun jatkokäsittelyyn kelpaavan tavaran keräämiseen. Kierrätyksellä oli hyvin suuri merkitys Suomen sotaponnistelujen tukemisessa ja kansamme toimeentulon turvaamisessa.