Vuoden 1944 välirauhansopimuksen mukaisesti määrättiin Suomen maksettavaksi 300 miljoonan Yhdysvaltojen dollarin arvoiset sotakorvaukset. Summa oli vuoden 1938 hintatasossa ja toimitusaika oli kuusi vuotta. Aika pidennettiin myöhemmin kahdeksaksi vuodeksi.
Ensimmäisenä sotakorvausvuonna jouduttiin luovuttamaan puutavaran sekä metsätalous- ja metalliteollisuuden tuotteiden lisäksi 119 alusta, mikä oli neljäsosa Suomen jo sodan johdosta puoleen supistuneesta kauppalaivastosta. Toisesta korvausvuodesta lähtien luovutukset olivat uustuotantoa, pääasiassa metalliteollisuuden tuotteita. Tämä vaati metalliteollisuutemme olennaista laajentamista, sillä ennen sotia sen osuus maamme tuotannosta oli vain 3,7 %. Esimerkkinä eräistä luovutetuista sotakorvaustuotteista ovat 535 erilaista alusta, 52 500 sähkömoottoria, 1 140 muuntaja-asemaa ja 30 täydellistä tehdaslaitosta voima-asemineen.
Toimitukset eivät olleet aina helppoja, sillä monet tarvittavat raaka-aineet olivat tuontitavaraa. Toimitetut määrät olivat niin suuria, että muun muassa luovutetuista laivoista olisi muodostunut 20 kilometriä pitkä yhtenäinen laivajono ja rautatiekuljetuksiin tarvittiin yhteensä 141 490 rautatievaunun kuljetussuoritus. Sotakorvausten kustannukset olivat ensimmäisinä korvausvuosina noin 15% valtion menoista. Samaan aikaan oli käynnissä suuria voimavaroja vaatinut maamme jälleenrakentaminen.
Menojen kattamiseksi oli säädettävä uusia veroja ja otettava ulkomaista lainaa. Sotakorvaukset olivat ankara rasite maamme taloudelle, mutta ne eivät voineet estää maan jälleenrakentamista ja siirtoväen asuttamista. Sotakorvauksista oli maallemme välillisesti myös hyötyä, sillä metalliteollisuuden pakollisen kehittämisen seurauksena Suomella olivat jo vuoden 1949 lopussa pohjoismaiden uudenaikaisimmat telakat ja konepaja- sekä valimoteollisuus.
Suomi oli hoitanut loppuun sotakorvauksensa 18.9.1952, jolloin viimeinen sotakorvausjuna ohitti Vainikkalan raja-aseman. Sotakorvaustaakasta selviäminen kunnialla perustui ennen kaikkea suomalaisten velvollisuudentuntoon. Henkilökohtainen etu sai väistyä yhteisen edun tieltä. Tämä veteraanisukupolven suoritus on esimerkki siitä, mihin yhteiseen päämäärään pyrkivä kansa pystyy myös rauhan aikana.