Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Click to open the search input field Click to open the search input field Search
  • Menu Menu

Viipuri vuonna nolla

Sakari Särkisilta

Kirjoittaja

Viisi vuotta yhtämittaisesti kestäneen ”sotilasurani” aloitin talvisodan aikana Riihimäellä. Muutaman viikon koulutuksenjälkeen meitä lähti kymmenkunta poikaa kesken kurssin Ryttylän poikakotiin sijoitetusta aliupseerikoulusta rintamalle.

Tulipalopakkasessa matkasimme härkävaunussa Tienhaaraan, jossa majoituimme Amalia Veikkolaisen tyhjäksi jääneeseen mökkiin ja ryhdyimme etsimään tulevaa joukko-osastoamme. Saatuamme siihen yhtevden marssimme Viipurin linnaan, jossa meidät 22.2.1940 jaettiin täydennysmiehinä hämäläisrykmentti JR 7m eri komppanioihin.

Pioneeriksi

Jouduin Timo Hirvi-Kunnaksen kanssa rykmentin pioneerijoukkueeseen. Siitä alkoi jo Riihimäellä virinnyt ystävyytemme ja aseveljeytemme, joka jatkui sodan jälkeen Miehikkälässä aliupseerikoulussa ja RUK:n 48. kurssilla, jonka jälkeen vasta tiemme erosivat. Timo kaatui luutnanttina Krivillä jatkosodassa 7. joulukuuta 1943 ja lepää veljensä Tepon vieressä Haagan sankarihaudassa.

Viipurissa suoritimme rauhan tuloon saakka tehtäviä, jotka kuuluivat pioneerien erikoisalaan. Ei niistä tässä sen enempää. Sen sijaan lainaan tähän erään myöhemmin kirjoittamani tekstin omasta sotapäiväkirjastani.

Viimeinen taistelu

Muistikuvat talvisodan viimeisistä viikoista Viipurissa ovat jo melko hämärät ja tunnelmaa on mahdoton kuvata, niin että sivullinen sen tavoittaisi. Jatkuvasta valvomisesta ja palelemisesta johtuva perusteellinen väsymys sekä kaikkialla näkyvä tuho ja hävitys aiheuttivat apaattisuutta, jota syvensi yhä selvemmin näkyvissä oleva sodan lopputulos ja rykmenttimme JR 7:n kohtalo. Olimme jäämässä saarroksiin. Lännessä vihollinen oli jo pureutunut Viipurinlahden saariin rynnäten kohti rannikkoa ja Viipurin-Helsingin valtatietä. Idässä ja pohjoisessa taistelujen äänet, läpi vuorokauden jatkuva konekivääri- ja tykistötuli, alkoivat kiertyä kohti selustaamme. Tilanteessa oli paljon viimeisen taistelun tuntua.

Hylätyn talon konsertti

Joitakin yksityisiä mielikuvia on säilynyt muita paremmin, yksi jollakin tavoin myönteinenkin. Se liittyy kaksitorniseen patriisitaloon vanhassa kaupungissa Etelävallin varrella.

Viipurin vanha kaupunginosa palaa Pyöreän tornin takana 8. maaliskuuta 1940. Taistelut eivät talvisodan edenneet tänne asti, tykistötuli kylläkin

Talo oli ty hjänä asukkaista, kuten koko kaupunki. Ovet olivat auki. Kulkiessamme Viipurin linnassa sijaitsevalle pioneeritarvikevarastollemme poikkesimme sisään joukkueenjohtajani ja luokkatoverini Voitto Katajapuron kanssa. Hän oli mennyt vapaaehtoisena sotaväkeen heti päästyämme ylioppilaaksi Tampereen Lyseosta keväällä 1937 ja oli silmissäni Summan sankari sekä huomattava sotapäällikkö vänrikinruusukkeineen.

Asunto johon pistäydyimme, oli merkeistä päätellen Saksan konsulin, näin muistan. Salin suuret ikkunat olivat särkyneet, lattialla oli lumikinokset ikkunalautaan saakka, ikkunaverhojen repaleet lepattivat talon läpi käyvässä hyisessä viimassa. Talvi oli hyvin kylmä.

Salin keskellä oli flyygeli, sen päällä hopeakehyksissä kauniin naisen valokuva. Panimme aseet sohvalle. Voitto istui flyygelin ääreen rähjäisessä lumipuvussaan, minä lähimpään nojatuoliin, ja niin alkoi erikoinen konsertti Voiton soittaessa esillä olleista nuoteista tuon ajan. iskelmämusiikkia Pola Negrin ja Zarah Leanderin elokuvista: Ich fuhün mir, ich spür’in dir das gleiche wilde Blut…

Vihollistykistön kranaatit putoilivat ympärillä olevaan vanhaan kaupunkiin, museoon, Wolffin taloon, Linnankadulle. Vahtitorninkadulle, tulipalojen katku tunkeutui sisään lasittomista ikkuna-aukoista. Tänään vielä elämme, huomisesta ei kukaan tiedä..

Linna palaa!

Talvisodan rauha tavoitti meidät erikoisesta paikasta. Olimme taas olleet maaliskuun 12. ja 13. päivien välisen yön jossakin Kannaksentien tienoilla kaivamassa kivenkovaksi jäätyneeseen maankamaraan hyökkäysvaunumiinoja ja palanneet aamun valjetessa linnaan varastoamme täydentämään. Vetäydyimme hetkeksi lepäämään linnan tornin alla olevaan pannuhuonekellariin, mutta jos unta saimme, se jäi lyhyeksi. Vihollisen tykistö äityi ampumaan linnaan, joka sai vaurioita tulituksessa. Komendantin rakennus paloi. Myöhempien vuosien kokemukset tykistökeskityksistä ovat erilaisia kuin tämä. Teräksen iskeytyessä vuosisataisiin linnanmuureihin ja torniin, joka sekin sai osumia, kolina oli sanoinkuvaamaton.

Aselepo on tullut 13.maaliskuuta 1940. Kello 11 sodan jyske hiljeni. Taistelujen viime hetkinä vihollisen tykistö kohdisti tulen Viipurin linnaan. joka syttyi palamaan. Tornissa liehui vielä Suomen lippu, joka laskettiin kello 14.00

Aselepo

Kello 11:n aikaan tuli loppui. Pyrimme ulos kellarista, mutta oven takana oli muureista irronneita lohkareita ja muuta rakennuspirstaletta, niin että ulkopuolella olleiden oli raivattava oven edusta ennenkuin, pääsimme pihalle. Pihalla seisoi alkuaan valkoisessa puoliturkissaan komppanianpäällikömme, hämeenkyröläinen luutnantti Matti Raipala, joka kertoi sodan loppuneen meidän osaltamme.

Luulimme aluksi Raipalan menettäneen henkisen tasapainonsa, sillä niin mahdottomalta aselepo tuntui juuri silloin, kun vihollinen näytti olevan pääsemässä tavoitteisiinsa. Täydellinen hiljaisuus kuitenkin todisti Raipalan puhuneen asiaa.

Oheisen jutun kirjoittaja, filosofian maisteri Sakari Särkisilta palveli jatkosodassa joukkueenjohtajana kevyt Osasto 1:ssä sekä sodan kolme viimeistä vuotta joukkueenjohtajana ja komppanianpäällikkönä Rajajääkäripataljoona 1:ssä.

  • Talvisodan taustat
    • Puolustusvalmiuden kehittäminen
      • Sotilaskoulutus
      • Materiaalihankinnat
      • Sotavarustepuutteet
      • Liikekannallepanojärjestelmä
      • Linnoittaminen
      • Väestönsuojelu
      • Suojeluskuntajärjestö
      • Lotta Svärd -järjestö
      • Sotilaskotiliitto
    • Ulkopoliittiset tekijät
      • Saksa
      • Neuvostoliitto
      • Iso-Britannia ja Ranska
      • Sotilaalliset turvallisuusjärjestelyt
      • Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa
      • Molotov–Ribbentrop -sopimus
      • Talvisodan ajan ulkopoliittinen kehitys
    • Yhteiskunta
      • Sisäpoliittinen kehitys
      • Väestö
      • Koululaitos
      • Elinkeinoelämä
      • Liikenne
      • Urheilu
  • Talvisodan sotatoimet
    • Sodan alku
    • Suojajoukkotaistelut
    • Torjuntavoitto Karjalan kannaksella
    • Torjuntavoitot itärajalla
    • Suurhyökkäys Kannaksella
    • Moskovan rauha
  • Kotirintama talvisodassa
    • Tuki rintamalle
    • Säännöstely
    • Evakot
    • Lotta Svärd -järjestö
  • Talvisodan kertomukset
    • 1930-luku
      • Puolustusvalmistelut
        • Aimo Lahti – merkittävin asesuunnittelijamme
      • Kotirintama
        • Pulavuodet
        • Elämää maalaiskylässä Karjalan kannaksella
        • Tehtaalle töihin
        • Nuori poika metsätöissä
    • Sotatoimet
      • Korutonta kertomaa (1940)
        • Korutonta kertomaa (1940)
      • Sodan alku
        • Hätäsanoma 30.11.1939
        • Mistä Mainilan laukaukset ammuttiin?
        • Aseiden tarkkuuttaminen
        • Yllättävä lähtö
        • Talvisodan henki rykmentissä
        • Vartiointia Laatokan rannalla vahvennettiin
        • Kaikki ainakin toivoivat
        • Ässä-rykmentin henki
        • Oltiin tietävinään…
        • ”Ei syty mitään sotaa”
        • Ensimmäinen kaatunut vihollinen
        • Oksilla riippuvat sukanriekaleet
      • Suojajoukkotaistelut
        • Talot olivat elinvoimaisia viljelystiloja
        • Punaupseeri antautui vapaaehtoisesti
      • Torjuntavoitot Karjalan kannaksella
        • Itsenäisyyspäivä
        • Kahakka rannalla
        • Rajajoella
        • Kuusi vihollispommittajaa neljässä minuutissa
        • Suuret, valkoiset haamut …
        • Summan Munasuolla
        • Oliko se tosi vapaaehtoisuutta?
        • Miksi apumme oli myöhässä
      • Torjuntavoitot itärajalla
        • Sankariluutnantti
        • Tammikuinen aamu
        • Viestikaluston evakuointi Suomussalmen suunnalla
        • Viipuri vuonna nolla
        • Taisteluhaudan vyöryttäminen
        • Ei auttanut kuin purra hammasta
      • Suurhyökkäys Kannaksella
        • Pispan kokemus
        • Nuorukaisten talvisotaa
        • Tapahtui 1.2.-14.2.1940
        • Suurin osa tottui…
        • Nurmolainen ratsuväki talvisodassa
      • Moskovan rauha
        • Käsittämätön hiljaisuus
        • Toive henkiinjäämisestä oli toteutunut
        • Tulin palvelleeksi 7 kk 21 päivää
    • Kotirintama
      • Kotirintaman tunnelmia
        • Kun sota syttyi 30.11.1939
        • Vihollisen vankina
        • Muisteloita sotatoimialueelta
        • Talvisotaa syrjäkylässä
        • Talvisodan tunnelmia Helsingin maalaiskunnassa
        • Joulunaika talvisodan Viipurissa
        • 7-vuotiaan muistikuva isän sotaanlähdöstä
      • Säännöstely
        • Sota-aikana maalaistalossa
        • Se joulu ei unohdu
      • Evakot
        • Rajakylistä tuli äkkilähtö
        • Tolvajärvellä 1940
        • Lähtö Viipurista evakkoon
        • Talvisodan evakuoinnit
      • Lotta Svärd
        • Vierestä vietiin
        • Sukellus lumihankeen pelasti
        • Sairaanhoitajan sotakokemuksia
        • Neljä vuotta komennuksella
        • Lottia vangeiksi jouluaattona
        • Lotan tie 1939 – 1944
        • Lääkintälotan koettelemuksia
        • Talvisota sairaalajunassa
        • Mäntyvaaran taistelu

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Search Search

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top Scroll to top Scroll to top