Elinkeinorakenne muuttui maassamme vuosien 1920-1939 välillä siten, että kun vuonna1920 toimeentulonsa sai teollisuudesta 15 % ja maa- ja metsätaloudesta 65 % väestöstä, olivat nämä luvut vuonna 1939 20% ja 55 %. Teollisuus oli ennen kaikkea puunjalostusteollisuutta, joka oli keskittynyt vesistöjen varrelle. Vienti ulkomaille koostui lähes yksinomaan sahatavarasta ja paperista. Maailmanlaajuinen lama 1930-luvun alussa koski kipeästi myös suomalaista yhteiskuntaa. Vaikea työttömyys ajoi kansalaisia kuljeksimaan ympäri maatamme etsien töitä. Työttömyysturva samoin kuin sosiaaliturva olivat silloin hyvin puutteellisia. Useita tuhansia suomalaisia meni salaa rajan yli Neuvostoliittoon paremman toivossa. Suurin osa heistä joutui Stalinin vainojen uhriksi.
Laman vielä kestäessä kumottiin maassamme vuonna 1932 kieltolaki. Tämän vuodesta 1919 lähtien voimassa olleen lain mukaan alkoholin myyminen ja anniskelu oli Suomessa kielletty. Laki ei vähentänyt olennaisesti alkoholin käyttöä. Se ei perustunut kansan oikeuskäsitykselle ja vähensi siksi lakien kunnioitusta. Lain valvonta aiheutti valtiolle paljon kustannuksia ja se rasitti kohtuuttomasti oikeuslaitosta. Valtio ei saanut myöskään verotuloja alkoholin salakaupassa liikkuvista suurista rahamääristä. Alkoholin, käytännössä pirtun, salakuljetus sai hyvin laajat mittasuhteet.
Kieltolain kumoamisesta järjestettiin vuoden 1931 lopussa kansanäänestys, jossa alkoholin vapauttaminen voitti ylivoimaisella äänten enemmistöllä. Alkoholiliikkeiden avautuminen 5.4.1932 oli monin paikoin suuri merkkitapaus.
Lamasta selviytymisen jälkeen jatkui maassamme voimakas taloudellinen kehitys. Kansantulo kasvoi vuosina 1920-1938 yli kaksinkertaiseksi. Erityisen hyvä oli vuosi 1938 ja sitä on pidetty usein vertailukohtana arvioitaessa kansantalouden saavutuksia. Talvisotaan mennessä oli Suomen kansantulo henkeä kohden saavuttanut jo esimerkiksi Ranskan ja Hollannin tason.
Taloudellinen kehitys mahdollisti myös kansalaisten perusturvan jatkuvan parantamisen. Tämä kohensi elinehtoja ja madalsi sosiaalisia kuiluja. Kehittyvä yhteiskunta alettiin nähdä kaikissa kansankerroksissa puolustamisen arvoiseksi.