Rautateiden pääradat oli rakennettu jo Venäjän vallan aikana. Itsenäistymisen jälkeen rakennettiin lähinnä poikittais- ja paikallisratoja. Linja-autoyhteyksiä kehitettiin voimakkaasti jo 1920-luvun alusta lähtien, mikä lisäsi väestön liikkumismahdollisuuksia ratkaisevasti. Vanhasta kyytilaitoksesta voitiin vähitellen luopua ja myös sisävesien laivaliikenne alkoi menettää matkustajia linja-autoille.

Vuonna 1925 linja-autoliikenteessä oli jo noin 1000 autoa, joista kuitenkin vain osa oli alunperin suunniteltu henkilöliikenteeseen. Tavarankuljetuksissa hevoset saivat väistyä suureksi osaksi jo 1920-luvulla kuorma-autojen tieltä. Maataloustöissä hevonen oli säilyttänyt asemansa ja esimerkiksi vuonna 1939 maassamme oli 318000 täysi-ikäistä hevosta.

Maanteiden rakentamisen ja kunnostamisen ansiosta maassamme oli jo 1920-luvulla 40000 kilometriä käyttökelpoisia maanteitä. Autojen määrä nousi vuoden 1922 1500:sta vuoteen 1939 mennessä lähes yli 53000:een. Viimeksi mainitusta määrästä yli 30000 eli 60% oli henkilöautoja, mikä oli osoitus yksityisautoilun jatkuvasta lisääntymisestä.

Linja-autojen määrä oli kasvanut 3200:aan ja kuorma-autojen yli 20000:een. Pääosa kuorma-autoista oli hyvin pieniä ja niitten kuljetuskyky oli vaatimaton. Liikenteen kehittyminen alkoi jo 1920-luvun lopulla vaikuttaa kaupunkien rakenteeseen. Alkoi syntyä esikaupunkeja, joissa asui osa kaupunkien keskustassa työskentelevästä väestöstä.