Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Hae
  • Menu
  • Kuvausmatkalla maastoon, jonne lentokone R5 putosi.
    Suistamo 07.01.1940

Suomalaiset hevoset sodassa

Suomi oli ennen talvisotaa maatalousvaltainen maa, jossa hevonen oli sekä maa- että metsätaloudessa välttämätön apu. Vuonna 1939 oli maassamme 318 000 täysi-ikäistä ja 60 000 alle kolmevuotiasta hevosta. Hevoset olivat rodultaan suomenhevosia ja ne olivat tottuneet hyvin maamme erikoisolosuhteisiin, kuten ankaraan talveen. Syksyllä 1939 todettiin sotakelpoisiksi yli 173 000 hevosta.

Hevosten merkitystä korostaa se, että maassamme oli esimerkiksi vuonna 1939 vain 53 000 autoa, kun niitä oli vuonna 2000 huomattavasti yli kaksi miljoonaa. Puolustusvoimien rauhanajan joukoilla oli syyskuussa 1939 4700 hevosta mutta vain 134 kuorma-autoa.

Syksyllä 1939 armeijamme valmiutta kohotettaessa otettiin puolustusvoimille siviiliyhteiskunnasta 60 000 hevosta. Sodan aikana otettiin vielä lisää 12 000 hevosta.

Hevosten suurta tarvetta kuvaa se, että esimerkiksi 15 000 miehen vahvuiseen divisioonaan kuului 3500 hevosta, mutta vain 100 moottoriajoneuvoa. Noin 3000 miehen vahvuiseen rykmenttiin kuului 500 hevosta, 850 miehen vahvuiseen pataljoonaan 100 hevosta, 190 miehen vahvuiseen komppaniaan 10 hevosta ja 780 miehen vahvuiseen kevyeen kenttätykistöpatteristoon peräti 430 hevosta. Jalkaväkipataljoonaan ja -komppaniaan ei kuulunut yhtään moottoriajoneuvoa ja rykmenttiin ainoastaan yksi henkilöauto ja kaksi moottoripyörää.

Hevoset olivat kaluston, ampumatarvikkeiden, muonan, kenttäkeittiöiden ja raskasaseyksiköissä aseiden kuljetusta varten. Suuri osa hevosista sitoutui rehun kuljetukseen. Kenttätykistössä hevoset vetivät tykkejä yhtä raskasta patteristoa lukuun ottamatta. Raskasta tykkiä vetämään tarvittiin kahdeksan hevosta. Hevoset pystyivät normaalisti vetämään noin 300 kg:n tavarakuorman. Talvisodan alussa käytettiin kärryjä, mutta lumipeitteen kasvaessa siirryttiin rekien käyttöön.

Varsinaista ratsuväkeä olivat Suomen armeijassa jalkaväkidivisioonien kevyiden osastojen eskadroonat sekä Ratsuväkiprikaatin joukkoyksiköt Uudenmaan Rakuunarykmentti ja Hämeen Ratsurykmentti. Kevyet osastot lakkautettiin jo jatkosodan alkupuolella, mutta ratsuväkirykmentit taistelivat kunniakkaasti jatkosodan loppuun asti. Varsinainen taistelu tapahtui ratsuväellä jalan.

Talvisodan aikana menehtyi 7200 hevosta, joista 4000 vihollistulessa. Huhtikuussa 1940 aloitettiin hevosten kotiuttaminen, sillä niitä tarvittiin kipeästi alkaviin kevään kylvötöihin.

Välirauhan aikana hevosten määrää joukkojen organisaatioissa vähennettiin ja vastaavasti moottoriajoneuvojen määrää lisättiin, vaikka mahdollisuudet tähän olivatkin rajalliset. Esimerkiksi divisioonan hevosten määrä pieneni 3500:sta 2000:een.

Kesäkuussa 1941 ennen jatkosotaa otettiin puolustusvoimille 35 000 hevosta armeijan omien 9500 hevosen lisäksi. Sodan aikana otettiin vielä lisää 15 000 hevosta. Jatkosodan hyökkäysvaihe oli hyvin raskas ja noin 900 hevosta nääntyi rasituksen tai heikon ravitsemuksen johdosta. Yhteensä jatkosodassa menetettiin noin 15 000 hevosta. Sotasaaliina saatiin yli 12 000 hevosta, joista suuri osa oli huonokuntoisia.

Armeijan hevosten suuren lukumäärän, haavoittumisten ja sairauksien johdosta eläinlääkintähuolto oli sotien aikana kovan paineen alaisena. Eläinlääkintäyksiköt pyrittiin mitoittamaan mahdollisuuksien mukaan tarpeita vastaaviksi. Niinpä oli käytössä asianmukaisia sairastalleja sekä hevossairaaloita. Armeijan tarpeet johtivat puolestaan siihen, että kotirintaman eläinlääkintä jouduttiin hoitamaan vähäisellä henkilöstöllä.

Hevosten merkitys oli sekä talvi- että jatkosodassa armeijamme liikkuvuudelle täysin ratkaiseva. Millään sen ajan moottoriajoneuvolla ei olisi voitu korvata hevosta maastossa, sillä juuri maastoliikkuvuudessa hevonen oli ylivoimainen. Sen sijaan pitkiin tiekuljetuksiin hevonen oli liian hidas ja kuorma oli pieni.

Suomalainen sotilas tunsi suoranaista aseveljeyttä mukanaan olleita hevosia kohtaan. Hevosia pidettiin tavallaan sodan sijaiskärsijöinä. Niistä pidettiin mahdollisimman hyvää huolta. Suomenhevonen osoittautui hyvin luotettavaksi ja kestäväksi myös sodan ajan olosuhteissa. Suomenhevonen ja samalla sotahevonen saikin 1990-luvun lopulla oman muistomerkkinsä kiitollisuuden osoituksena sodissamme tehdyistä suurista palveluksista.

  • 1900-luvun alku
    • Suomen sotaväki Venäjän vallan aikana
    • Jääkäriliike
    • Poliittinen tilanne
    • Yhteiskunnan rakenne
    • Yhteiskunnalliset epäkohdat
    • Työväestö ja demokratia
    • Siirtolaisuus
    • Koululaitos
    • Vapaussota – Kansalaissota
  • Itsenäistyminen
    • Ennen itsenäistymistä
      • Sortovuodet
      • Eduskunnan alkuvaiheet
      • Viaporin kapina
      • Toinen sortokausi
      • Järjestyskaartien synty
      • Venäjän vallankumous ja Suomi 1
      • Venäjän vallankumous ja Suomi 2
    • Itsenäistymisen jälkeen
      • Itsenäistyminen
      • Punakaartit ja suojeluskunnat
      • Punainen ja valkoinen terrori
      • Sodan nimi
      • Vapaussota-kansalaissota
      • Sotatoimet
      • Sodan seuraukset
      • Sodan tappiot
      • Vankileirit ja oikeudenkäynnit
  • Veteraanijärjestöjä
    • Suomen sotaveteraaniliitto ry
    • Rintamaveteraaniliitto ry
    • Sotainvalidien Veljesliitto ry
    • Kaatuneitten Omaisten Liitto ry
    • Rintamanaisten Liitto ry
    • Sotavangit ry
  • Mannerheim-ristin ritarit
  • Tammenlehvän perinneliitto ry
  • Muita järjestöjä
    • Jääkäriliike
    • Aseveliliike
    • Sotilaspojat
    • SNS-seura
  • Muita ryhmiä
    • Naiset
    • Sotainvalidit
    • Sodan ajan lapset
    • Sotavangit
    • Inkeriläiset Suomessa
    • Ulkomaalaiset vapaaehtoiset
  • Puolustushaarat ja aselajit
    • Huolto
    • Ilmatorjunta
    • Kaukopartiotoiminta
    • Kenttätykistö
    • Ilmavoimat
    • Merivoimat
    • Pioneeritoiminta
    • Viestitoiminta
    • Valistus- ja tiedotustoiminta sekä propaganda
    • Sotilaspapisto
  • Aseet, joukot ja välineet
    • Talvisodan joukkoja
    • Tärkeimmät aseet talvisodassa
    • Suomalaisten taisteluvälineitä kesän 1944 taisteluissa
    • Suomalaiset hevoset sodassa
  • Muistoristit ja -mitalit
    • Talvisodan muistomitalit ja -ristit
    • Talvi- ja jatkosodan muistoristit
  • Kertomuksia
    • Itsenäistymisen vuodet
      • Nuorisoa 1800-luvun lopulla
      • Suurlakko 1905 Turussa
      • Muistelmia vapaussotamme alkuvaiheista
      • Erämaan pappilan lasten elämästä
      • Punakaartin mukana rintamalle
      • Pienen pojan kokemuksia
      • Kertomus kokemuksistani
      • Kokemuksia vapaussodasta
    • Jääkäriliike
      • Lähtöni ja ensi matka
      • Jääkäri saapui Saksasta
      • Hiihtomatka Merenkurkun yli
    • Mannerheimristin ritarit
      • Isänmaan puolustustajat
      • Tyrjän jääkärijoukkue
      • Miinoitustehtävä öisellä merellä
      • Kekseliäs ritari
    • Puolustushaarat ja aselajit
      • Ilmatorjunta Uudessakylässä
      • Ilmatorjunta Suurmäessä
      • Vihollisen huoltokeskusta tuhoamassa
      • Kaukopartioretki Lehdon kauppalaan
      • Partio
      • Taistelu Oktjabrskaja Revolutsijan ja Marat’n kanssa
      • Panssarilaiva Ilmarinen
      • Krasnoje Znamja’n upotus
      • Suomalaiset sukellusveneet
      • Sukellusvenesotaa
      • Iivarin silta
      • Sotilaspastorin kirje
      • Kun mieheni kaatui
      • Kun isäni kaatui
      • Rakas oma isä!
    • Sotilaspoikatoiminta
      • Sotilaspojan Talvisota
      • Muisteluita 1939-44
    • Naisten rooli ja tehtävät sodissa
      • Viimeinen palvelus
      • Veljen arkku samassa junassa
      • Nuori sotilas
      • Kolme veljeä isänmaalle
      • Kaksi veljeä samaan hautaan
      • Kaatuneiden evakuoimiskeskuksessa
      • Kaksi lottaa joutui vangiksi
    • Sodan ajan lapset
      • Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa
      • Sotalapseksi Tanskaan
    • Sotainvalidit
      • Suojärven kenttäsairaalassa
      • Kenttäsairaalassa Kannaksella
      • Haavoittuneen hakeminen
    • Sotavangit
      • Sotavankina
      • Sotavanki
      • Nälkää ja vilua, tauteja, uhkailuja, miljoonia luteita
    • Ulkomaiset vapaaehtoiset
      • Yksi kaikkien puolesta…
      • Vapaaehtoisen ruotsalaisen lentäjän kohtalo
      • Kolmas tie
    • Mitä veteraanit antavat minulle
      • Mitä veteraanit antavat minulle
  • Taistelut karttoina
  • Videoita
    • Veteraanien perinnön merkitys
      • Jalkaväenkenraali Adolf Ehnroothin viesti jälkipolville
      • Presidentti Mauno Koiviston haastattelu
      • Kenraali Jaakko Valtasen haastattelu
      • KAARTJR:n varusmiesten mietteitä Kansallisena veteraanipäivänä 21.9.2020
    • Veteraanien haastatteluja
    • Veteraanin iltahuuto
    • KAARTJR:n varusmiesten mietteitä Kansallisena veteraanipäivänä 21.9.2020
    • Jääkäriliike
    • Vapaussota – Kansalaissota
    • 1930-luku
    • Talvisota
    • Jatkosota
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Lotta Svärd -järjestö
    • Naisten rooli ja tehtävät sodissa
    • Sotilaskotiliitto
    • Jälleenrakentaminen ja sodan jälkiselvittelyt
    • Sotainvalidien kertomuksia
    • Punaisen ristin toiminnan alku
  • Tuotanto

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © 2021, Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top