{"id":1920,"date":"2020-08-31T12:01:51","date_gmt":"2020-08-31T12:01:51","guid":{"rendered":"https:\/\/veteraani.ylirotu.fi\/?page_id=1920"},"modified":"2020-08-31T12:01:51","modified_gmt":"2020-08-31T12:01:51","slug":"vihollisen-vankina","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/vihollisen-vankina\/","title":{"rendered":"Vihollisen vankina"},"content":{"rendered":"\n<style type=\"text\/css\" data-created_by=\"avia_inline_auto\" id=\"style-css-av-keih24sn-2b7e12ea12a6ecf42f22a7d809db35e1\">\n#top .av-special-heading.av-keih24sn-2b7e12ea12a6ecf42f22a7d809db35e1{\npadding-bottom:10px;\n}\nbody .av-special-heading.av-keih24sn-2b7e12ea12a6ecf42f22a7d809db35e1 .av-special-heading-tag .heading-char{\nfont-size:25px;\n}\n.av-special-heading.av-keih24sn-2b7e12ea12a6ecf42f22a7d809db35e1 .av-subheading{\nfont-size:15px;\n}\n<\/style>\n<div  class='av-special-heading av-keih24sn-2b7e12ea12a6ecf42f22a7d809db35e1 av-special-heading-h3  avia-builder-el-0  el_before_av_textblock  avia-builder-el-first '><h3 class='av-special-heading-tag'  itemprop=\"headline\"  >Vihollisen vankina<\/h3><div class=\"special-heading-border\"><div class=\"special-heading-inner-border\"><\/div><\/div><\/div>\n<section  class='av_textblock_section av-kei9w74n-7b0f008125a778f48432b9a614d90d0f '   itemscope=\"itemscope\" itemtype=\"https:\/\/schema.org\/CreativeWork\" ><div class='avia_textblock'  itemprop=\"text\" ><p><strong>Raisa Ruusunen os. Lampiselk\u00e4, ent. Soboleff:<\/strong><\/p>\n<p>Suoj\u00e4rven pit\u00e4j\u00e4\u00e4n kuuluvassa ns. Hyrsyl\u00e4n mutkassa oli kolme kyl\u00e4\u00e4: Hyrsyl\u00e4, Hautavaara ja Ignoila. J\u00e4lkimm\u00e4inen oli minun kotikyl\u00e4ni.<\/p>\n<p>Kotitalostani oli valtakunnanrajalle matkaa kaksi kilometri\u00e4, rajavartiostoon vajaa kilometri. \u00c4itini oli suomalainen, is\u00e4ni ven\u00e4l\u00e4inen kansakoulunopettaja. He olivat menneet naimisiin ennen Suomen itsen\u00e4istymist\u00e4, ja kun raja maamme itsen\u00e4istytty\u00e4 sulkeutui, he j\u00e4iv\u00e4t Suomen puolelle. Meit\u00e4 oli kymmenen lasta, tytt\u00f6j\u00e4 ja poikia. Meill\u00e4 oli pieni tila, jota viljelimme. \u00c4itini kuoli v. 1937, ja siit\u00e4 l\u00e4htien &#8211; olin silloin 13-vuotias &#8211; min\u00e4 hoidin perheemme taloutta is\u00e4n auttaessa ja opastaessa.<\/p>\n<p>Talvisodan syttymisen aikoihin kaksi aikuista velje\u00e4ni olivat YH:ssa, kaksi sisartani kotiapulaisina, toinen Sortavalassa, toinen Viipurissa, ja kolmivuotias kuopuksemme Lauri naimisissa olevan sisaremme luona \u0094kyl\u00e4ss\u00e4\u0094 Kaitaj\u00e4rvell\u00e4, joka sekin oli Suoj\u00e4rve\u00e4. Is\u00e4n oli m\u00e4\u00e4r\u00e4 hakea h\u00e4net pian kotiin, mutta sota ehti sytty\u00e4 ennen sit\u00e4, ja niin pikkuveli v\u00e4ltti onneksi meid\u00e4n kohtalomme. Kotona meit\u00e4 oli is\u00e4n lis\u00e4ksi kaksi sisarta ja kaksi pienemp\u00e4\u00e4 velje\u00e4.<\/p>\n<p>Marraskuun 29. p\u00e4iv\u00e4n iltana is\u00e4 tapansa mukaan kuunteli radion my\u00f6h\u00e4isuutiset. Huomasin h\u00e4nest\u00e4, ett\u00e4 jotain erikoista niiss\u00e4 oli, mutta kysymykseeni h\u00e4n vastasi kehottamalla minua menem\u00e4\u00e4n levolle. Itse h\u00e4n j\u00e4i istumaan tupaan ja pani tupakaksi.<\/p>\n<p>Mutta seuraavana aamuna valkeni kaikille meille Hyrsyl\u00e4n mutkan asukkaille, mit\u00e4 oli tapahtunut: Neuvostoliiton joukot olivat hy\u00f6k\u00e4nneet yli rajan ja meid\u00e4n suunnalla ensi t\u00f6ikseen sulkeneet kapean kannaksen Suomen maaper\u00e4\u00e4, ainoan yhdyssiteemme muuhun Suomeen. Olimme pussissa, motissa, mik\u00e4 termi sodan kuluessa vakiintui yleiseen kielenk\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, eik\u00e4 ollut en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4sy\u00e4 vapauteen.<\/p>\n<p>Her\u00e4simme varhain tykkien jyskeeseen ja n\u00e4imme kranaattien iskeytyv\u00e4n pelloillemme ja talomme l\u00e4heisyyteen. Per\u00e4st\u00e4 ymm\u00e4rsimme, ett\u00e4 hy\u00f6kk\u00e4\u00e4j\u00e4n tarkoituksena oli ollut tuhota suomalainen rajavartiosto, mutta huonon osumistarkkuuden vuoksi ammukset lensiv\u00e4t meid\u00e4n ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6mme. &#8211; Is\u00e4 komensi meid\u00e4t lapset karsinaan turvaan; karsina oli tuvan alla oleva vihanneskellari, jonne p\u00e4\u00e4stiin lattiassa olevan luukun kautta. Siell\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 me pelon ja kauhun vallassa odotimme, mit\u00e4 tapahtuisi. Mutta tuon tykist\u00f6keskityksen tauottua ei tapahtunut en\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n, ja p\u00e4iv\u00e4n valjettua oli ryhdytt\u00e4v\u00e4 tavallisiin askareisiin: lehm\u00e4t oli ruokittava ja lypsett\u00e4v\u00e4, perheelle valmistettava ruokaa jne.p\u00e4in<\/p>\n<p>Pel\u00e4styneit\u00e4 l\u00e4hinaapureita alkoi tulla meille kyselem\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 nyt tehd\u00e4\u00e4n. Kukapa siihen pystyi vastaamaan. Oli vain yritett\u00e4v\u00e4 el\u00e4\u00e4 edelleen pelosta ja uhasta huolimatta. Radiota kuunneltiin ja saatiin varmuus tilanteesta: olimme Neuvostoliiton vankeja. Sodan syttyminen oli monille yll\u00e4tys, varsinkin is\u00e4lleni, joka ei tahtonut uskoa ven\u00e4l\u00e4isist\u00e4 pahaa. Tilanne oli hirve\u00e4, ja min\u00e4 suunnittelin pakoa; sanoinkin is\u00e4lle, ett\u00e4 l\u00e4hden hiiht\u00e4m\u00e4\u00e4n omien luo, kohti Suoj\u00e4rven keskustaa. Is\u00e4 ei tietenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4st\u00e4nyt, ja surman suuhun olisin toki joutunutkin. Oli vain niin, ett\u00e4 el\u00e4minen p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen pelossa ja ep\u00e4varmuudessa ilman ett\u00e4 saattoi mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4 siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4lt\u00e4 tuntuvan olon katkaisemiseksi pani miettim\u00e4\u00e4n ja suunnittelemaan jos jotakin.<\/p>\n<p>Niin kului kaksi i\u00e4isyydelt\u00e4 tuntuvaa p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Kolmantena ilmestyi pihaamme kaksi ratsastajaa. Is\u00e4 meni heit\u00e4 vastaan &#8211; kielivaikeuksiahan ei ollut &#8211; ja keskustellessa antoi ne tiedot kyl\u00e4n asukasm\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 ym., joita h\u00e4nelt\u00e4 kysyttiin. Miehet l\u00e4htiv\u00e4t pois, ja is\u00e4 palasi tupaan ja kertoi, ettei meill\u00e4 ollut mit\u00e4\u00e4n h\u00e4t\u00e4\u00e4; saamme el\u00e4\u00e4 kuten t\u00e4h\u00e4nkin asti, erona vain se, ett\u00e4 nyt olimme Ven\u00e4j\u00e4n kansalaisia. Niin elimme edelleen saman ep\u00e4tietoisuuden ja kalvavan pelon alla: miten meid\u00e4n k\u00e4y? Kamalaa oli n\u00e4hd\u00e4, miten ven\u00e4l\u00e4iset lentokoneet alituiseen ylittiv\u00e4t kyl\u00e4mme matkallaan pommittamaan suomalaisia paikkakuntia. Onneksi radion kautta saimme tietoja Suomen puolelta ja olimme selvill\u00e4 tilanteesta pitkin aikaa, siit\u00e4 miss\u00e4 rintamalinjat kulkivat ym. Mutta er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 helmikuun alussa radiot otettiin pois, ja niin j\u00e4imme t\u00e4ydelliseen uutispimentoon.<\/p>\n<p>Jonkin p\u00e4iv\u00e4n kuluttua t\u00e4st\u00e4 tultiin ilmoittamaan, ett\u00e4 kyliin tulevat kovat taistelut, jonka vuoksi meid\u00e4t asukkaat vied\u00e4\u00e4n turvaan, pois kylist\u00e4mme. T\u00e4m\u00e4 oli yksi valheista, joita meille ajan kuluessa sy\u00f6tettiin. Is\u00e4raukkani uskoi kaiken todeksi. Edess\u00e4 oli l\u00e4ht\u00f6 kotoa &#8211; minne, sit\u00e4 meille ei sanottu. Kolmen p\u00e4iv\u00e4n muona k\u00e4skettiin ottaa mukaan. Sitten vain ovet lukkoon ja ulos pihalla odottavaan kuorma-autoon. Min\u00e4 otin vain rakkaan kissani, joka kuitenkin karkasi noustessani auton lavalle. Se oli kamala matka avonaisessa kuorma-autossa kohti it\u00e4\u00e4 40 asteen pakkasessa. Kun tuli lehmien hoitoaika, itkin ja ajattelin, kuka nyt antaa Tuulikille ja Helmille vett\u00e4 ja kuka sy\u00f6tt\u00e4\u00e4 lampaat. Kaikki eiv\u00e4t matkaa kest\u00e4neet; pieni\u00e4 lapsia ja vanhuksia kuoli. Meid\u00e4n automme matkaajat selvisiv\u00e4t t\u00e4st\u00e4 12 tunnin ajosta sent\u00e4\u00e4n hengiss\u00e4.<\/p>\n<p>Tulimme Pr\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4n, jossa saimme ensimm\u00e4isen kerran aterian: puuroa, jota sy\u00f6tiin puulusikoilla. Sitten meid\u00e4t vietiin entiseen Interposolkan luostariin, jossa meid\u00e4n perheemme sai asuttavakseen parakista pienen nurkkahuoneen. Samaan kyl\u00e4\u00e4n tuotiin my\u00f6s Hautavaaran ja Hyrsyl\u00e4n asukkaat. Meid\u00e4n vankien oli itse hankittava ruoka ja yleens\u00e4 olimme kaikin tavoin omassa varassamme. Ev\u00e4\u00e4t loppuivat pian; minullahan ei ev\u00e4it\u00e4 ollutkaan, eik\u00e4 karannut kissanikaan olisi pitk\u00e4lle riitt\u00e4nyt, jos vaikka olisimme sit\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4neet ravintonamme. Is\u00e4 meni mets\u00e4t\u00f6ihin, ja h\u00e4nen ansaitsemillaan ruplilla elimme &#8211; niukin naukin hengiss\u00e4 pysyen. Kyl\u00e4ss\u00e4 oli kauppa, jossa oli yleens\u00e4 vain leip\u00e4\u00e4, joskus ns. siemenvoita, joka oli \u00f6ljy\u00e4; lis\u00e4ksi aika iso ruokala, josta sai joskus ostaa kalakeitoksi sanottua ruokaa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisesti katsoen elimme sen talven leiv\u00e4n varassa. Is\u00e4n ollessa t\u00f6iss\u00e4 me lapset k\u00e4vimme etsim\u00e4ss\u00e4 risuja ym. polttopuita, \u0094ostoksilla\u0094 kaupassa jne. Mieliala hyrsyl\u00e4nmutkalaisten keskuudessa oli luonnollisesti matalalla. Kaikki olivat huolissaan tulevaisuudestaan; Suomen asioista ja sodan kulusta ei tiedetty mit\u00e4\u00e4n. Mentiin vain hiljalleen p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 toiseen. Monet eiv\u00e4t kest\u00e4neet, ruuan puute ja sairaudet veiv\u00e4t ihmisi\u00e4 hautaan. Ainoa helpotus oli naapurien tapaaminen silloin kun se oli mahdollista.<\/p>\n<p>Kev\u00e4\u00e4n tultua menin is\u00e4n kanssa joelle uittot\u00f6ihin. Aloin suunnitella karkaamista, muuta ulosp\u00e4\u00e4sy\u00e4 en tilanteesta n\u00e4hnyt, ja Suomeen oli p\u00e4\u00e4st\u00e4v\u00e4, pois t\u00e4st\u00e4 olemattomasta el\u00e4m\u00e4st\u00e4. Kun kerroin aikeestani is\u00e4lleni, h\u00e4n tietysti pel\u00e4styi ja koetti saada minut j\u00e4rkiini: enh\u00e4n tied\u00e4, mihin suuntaan olisi ment\u00e4v\u00e4, mist\u00e4 saisin ruokaa, miten p\u00e4\u00e4sisin rintamalinjojen l\u00e4pi, jos yleens\u00e4 niin pitk\u00e4lle p\u00e4\u00e4sisink\u00e4\u00e4n. J\u00e4rjet\u00f6nh\u00e4n ajatukseni oli, se oli selv\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Niin kuluivat kuukaudet. Odotimme, pelk\u00e4simme, toivoimme\u0085 Ja niin k\u00e4vi, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 toukokuussa kyl\u00e4\u00e4n levisi huhu, ett\u00e4 suomalaiset p\u00e4\u00e4sev\u00e4t pois. Juoksin t\u00f6ist\u00e4 tulevaa is\u00e4\u00e4ni vastaan ja kerroin uutisen. Is\u00e4 ei uskonut. \u0094No ei ole meid\u00e4n Raisan mielikuvituksella rajoja!\u0094 h\u00e4n tokaisi. Mutta kyl\u00e4\u00e4n tultuamme saimme huhulle vahvistuksen: kotiin p\u00e4\u00e4semme &#8211; siis kotimaahan. Mutta kun is\u00e4 oli saanut tiedon asiasta ja tuli huoneeseemme, h\u00e4n sanoi: \u0094Me emme sitten l\u00e4hde kukaan\u0094, johon min\u00e4: \u0094Paitsi min\u00e4!\u0094 &#8211; Is\u00e4lle oli luvattu, ett\u00e4 h\u00e4n saa perheineen palata Ignoilaan, h\u00e4nelle annetaan hevonen ja lehmi\u00e4 ja siell\u00e4 perhe saa viett\u00e4\u00e4 normaalia el\u00e4m\u00e4\u00e4 kuten ennen sotaa. Ja h\u00e4n sinisilm\u00e4isyydess\u00e4\u00e4n uskoi! Min\u00e4 joka tapauksessa l\u00e4htisin muiden mukana Suomeen, siit\u00e4 en antanut periksi. Is\u00e4 ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n antanut periksi: minun oli j\u00e4\u00e4t\u00e4v\u00e4 muun perheen mukana. Onneksi siihen sattui tulemaan vanha naapurimme ja yst\u00e4v\u00e4mme, joka kehotti is\u00e4\u00e4 my\u00f6ntym\u00e4\u00e4n. H\u00e4nell\u00e4 oli kaksi tyt\u00e4rt\u00e4, ja h\u00e4n lupasi ottaa minut kolmanneksi ja huolehtia kuin omastaan. Sit\u00e4 paitsi h\u00e4n arveli, kun tunsi minut, ett\u00e4 voisin vastahakoisella asenteellani vaikeuttaa perheen el\u00e4m\u00e4\u00e4. Is\u00e4 valitti: \u0094Pitik\u00f6 minun viel\u00e4 n\u00e4hd\u00e4 t\u00e4m\u00e4 p\u00e4iv\u00e4, jolloin oma lapsi nousee minua vastaan!\u0094 Asia oli meille molemmille kipe\u00e4. Rakastin hyv\u00e4\u00e4 is\u00e4\u00e4ni, mutta t\u00e4ss\u00e4 asiassa minun oli mahdoton antaa periksi. &#8211; Ennen l\u00e4ht\u00f6\u00e4mme ven\u00e4l\u00e4iset toivat allekirjoitettavaksi papereita, joissa luvattiin jos mit\u00e4 kunhan j\u00e4isin maahan: koulutusta saisin mihin ammattiin hyv\u00e4ns\u00e4 ja opiskella niin pitk\u00e4lle kuin kyky\u00e4 riitt\u00e4isi. Eiv\u00e4t ne minuun tehonneet; mieless\u00e4 oli vain p\u00e4\u00e4sy Suomeen. Ja muistan, ett\u00e4 kun autot tulivat meit\u00e4 kyl\u00e4l\u00e4isi\u00e4 hakemaan Suomeen l\u00e4ht\u00f6\u00e4 varten, ensimm\u00e4isen\u00e4 hypp\u00e4sin kyytiin. Matkatavaroita ei ollut paljon: huiviin k\u00e4\u00e4rittyin\u00e4 veitsi ja haarukka ja vihre\u00e4 leninki, siin\u00e4 kaikki. &#8211; Olen per\u00e4st\u00e4 p\u00e4in usein ajatellut, ett\u00e4 vieress\u00e4ni oli varmaan enkeli; ei 16-vuotiaalla tyt\u00f6ll\u00e4 voinut olla itsell\u00e4\u00e4n kyky\u00e4 tehd\u00e4 niin kauaskantoista oikeata ratkaisua, ja vastoin is\u00e4n tahtoa.<\/p>\n<p>Autojen l\u00e4htiess\u00e4 liikkeelle katselin taakseni niin kauan kuin saatoin n\u00e4hd\u00e4 viime kuukausien elinymp\u00e4rist\u00f6\u00e4ni, ja mieleeni sy\u00f6pyi pieni ryhm\u00e4, joka j\u00e4i seisomaan kaupanr\u00f6ttel\u00f6n pihamaalle; is\u00e4, sisareni ja kaksi pient\u00e4 velje\u00e4ni. Hirve\u00e4t\u00e4 oli j\u00e4tt\u00e4\u00e4 heid\u00e4t, mutta tiesin, ett\u00e4 tekem\u00e4ni ratkaisu oli ainoa mahdollinen. Mutta miten heid\u00e4n k\u00e4y? En aavistanut &#8211; vai aavistinko? &#8211; etten en\u00e4\u00e4 heit\u00e4 kaikkia tapaisi elossa. Niin k\u00e4vi, ett\u00e4 vain yhden heist\u00e4, toisen veljist\u00e4ni, tapasin sitten vuosien per\u00e4st\u00e4, kun siihen avautui mahdollisuus. Muut olivat jo siihen menness\u00e4 kuolleet, is\u00e4 onnettomissa oloissa Siperiassa.<\/p>\n<p>Tulimme Suomen puolelle, ja tapaamiltani tutuilta sain iloisen tiedon: Suomessa olevat sisareni ja veljeni olivat kaikki elossa ja tervein\u00e4, my\u00f6s pikkuveli Lauri. H\u00e4n oli pelastunut sodan jaloista &#8211; se oli ensi p\u00e4ivin\u00e4 Suoj\u00e4rvell\u00e4 yht\u00e4 kaaosta &#8211; siten, ett\u00e4 sisareni, jonka luona h\u00e4n sodan syttyess\u00e4 oli, oli k\u00e4\u00e4rinyt h\u00e4net huiviin ja kuljettanut potkurilla turvaan.<\/p>\n<p>Meid\u00e4t siirrettiin Helsinkiin Kaisaniemen kansakouluun karanteeniin. Saimme ruokaa, peseyty\u00e4 ja meille annettiin puhtaat vaatteet. Omaisilleni oli suuri pettymys, ett\u00e4 vain min\u00e4 palasin; is\u00e4n ratkaisua heid\u00e4n oli mahdoton ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Vanhempi, Juho-niminen veljeni, j\u00e4i sodan j\u00e4lkeen armeijan palvelukseen ja otti hoiviinsa minut ja Laurin, j\u00e4rjestip\u00e4 minulle ty\u00f6paikan armeijan keitti\u00f6apulaiseksi. H\u00e4nen virka-asunnossaan meid\u00e4n oli hyv\u00e4 el\u00e4\u00e4. Mutta usein ajattelin Ven\u00e4j\u00e4lle j\u00e4\u00e4neit\u00e4 l\u00e4heisi\u00e4ni ja surin heid\u00e4n kohtaloaan. Saimme sitten is\u00e4lt\u00e4 kirjeen, huonolle paperille kirjoitetun, ilman kirjekuorta. Se oli kulkenut salaa rajan yli k\u00e4dest\u00e4 k\u00e4teen ja l\u00f6ysi meid\u00e4t, ihme kyll\u00e4. Tunsin heti is\u00e4ni k\u00e4sialan. H\u00e4n kirjoitti, ett\u00e4 h\u00e4n oli tehnyt el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 suurimman virheen j\u00e4\u00e4dess\u00e4\u00e4n sinne. Raisa oli lapsi, mutta oli h\u00e4nt\u00e4 viisaampi, kun ymm\u00e4rsi palata Suomeen. Ja h\u00e4n pyysi, ett\u00e4 hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 yritt\u00e4isimme saada h\u00e4net ja lapset Suomeen.<\/p>\n<p>Pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen syttyi ns. jatkosota, eik\u00e4 asialle voinut mit\u00e4\u00e4n tehd\u00e4. Olin lottat\u00f6iss\u00e4 koko sodan ajan. Mutta se on jo toinen tarina.<\/p>\n<\/div><\/section>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":1894,"menu_order":1,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-1920","page","type-page","status-publish","hentry"],"yoast_head":"<!-- This site is optimized with the Yoast SEO plugin v27.6 - https:\/\/yoast.com\/product\/yoast-seo-wordpress\/ -->\n<title>Vihollisen vankina - Veteraanien Perint\u00f6<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/vihollisen-vankina\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"fi_FI\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Vihollisen vankina - Veteraanien Perint\u00f6\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/vihollisen-vankina\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Veteraanien Perint\u00f6\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Arvioitu lukuaika\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"9 minuuttia\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\\\/\\\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/talvisota-etusivu\\\/talvisodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/kotirintaman-tunnelmia\\\/vihollisen-vankina\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/talvisota-etusivu\\\/talvisodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/kotirintaman-tunnelmia\\\/vihollisen-vankina\\\/\",\"name\":\"Vihollisen vankina - Veteraanien Perint\u00f6\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/#website\"},\"datePublished\":\"2020-08-31T12:01:51+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/talvisota-etusivu\\\/talvisodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/kotirintaman-tunnelmia\\\/vihollisen-vankina\\\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/talvisota-etusivu\\\/talvisodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/kotirintaman-tunnelmia\\\/vihollisen-vankina\\\/\"]}]},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/talvisota-etusivu\\\/talvisodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/kotirintaman-tunnelmia\\\/vihollisen-vankina\\\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Etusivu\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/etusivu-2\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Talvisota\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/talvisota-etusivu\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":3,\"name\":\"Talvisodan kertomukset\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/talvisota-etusivu\\\/talvisodan-kertomukset\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":4,\"name\":\"Kotirintama\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/talvisota-etusivu\\\/talvisodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":5,\"name\":\"Kotirintaman tunnelmia\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/talvisota-etusivu\\\/talvisodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/kotirintaman-tunnelmia\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":6,\"name\":\"Vihollisen vankina\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/#website\",\"url\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/\",\"name\":\"Veteraanien Perint\u00f6\",\"description\":\"Kadettikunta\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"fi\"}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Vihollisen vankina - Veteraanien Perint\u00f6","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/vihollisen-vankina\/","og_locale":"fi_FI","og_type":"article","og_title":"Vihollisen vankina - Veteraanien Perint\u00f6","og_url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/vihollisen-vankina\/","og_site_name":"Veteraanien Perint\u00f6","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Arvioitu lukuaika":"9 minuuttia"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/vihollisen-vankina\/","url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/vihollisen-vankina\/","name":"Vihollisen vankina - Veteraanien Perint\u00f6","isPartOf":{"@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/#website"},"datePublished":"2020-08-31T12:01:51+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/vihollisen-vankina\/#breadcrumb"},"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/vihollisen-vankina\/"]}]},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/vihollisen-vankina\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Etusivu","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/etusivu-2\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Talvisota","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/"},{"@type":"ListItem","position":3,"name":"Talvisodan kertomukset","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/"},{"@type":"ListItem","position":4,"name":"Kotirintama","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/"},{"@type":"ListItem","position":5,"name":"Kotirintaman tunnelmia","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/talvisota-etusivu\/talvisodan-kertomukset\/kotirintama\/kotirintaman-tunnelmia\/"},{"@type":"ListItem","position":6,"name":"Vihollisen vankina"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/#website","url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/","name":"Veteraanien Perint\u00f6","description":"Kadettikunta","potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"fi"}]}},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1920","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1920"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1920\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5663,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1920\/revisions\/5663"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/1894"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1920"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}