{"id":2260,"date":"2020-09-01T06:51:33","date_gmt":"2020-09-01T06:51:33","guid":{"rendered":"https:\/\/veteraani.ylirotu.fi\/?page_id=2260"},"modified":"2020-09-01T06:51:33","modified_gmt":"2020-09-01T06:51:33","slug":"pommitus-poventsaan","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/pommitus-poventsaan\/","title":{"rendered":"Pommitus Poventsaan"},"content":{"rendered":"\n<style type=\"text\/css\" data-created_by=\"avia_inline_auto\" id=\"style-css-av-kejlezab-6160a7bff0bbdda0f6158a30e45a7e50\">\n#top .av-special-heading.av-kejlezab-6160a7bff0bbdda0f6158a30e45a7e50{\npadding-bottom:10px;\n}\nbody .av-special-heading.av-kejlezab-6160a7bff0bbdda0f6158a30e45a7e50 .av-special-heading-tag .heading-char{\nfont-size:25px;\n}\n.av-special-heading.av-kejlezab-6160a7bff0bbdda0f6158a30e45a7e50 .av-subheading{\nfont-size:15px;\n}\n<\/style>\n<div  class='av-special-heading av-kejlezab-6160a7bff0bbdda0f6158a30e45a7e50 av-special-heading-h3  avia-builder-el-0  el_before_av_textblock  avia-builder-el-first '><h3 class='av-special-heading-tag'  itemprop=\"headline\"  >Pommitus Poventsaan<\/h3><div class=\"special-heading-border\"><div class=\"special-heading-inner-border\"><\/div><\/div><\/div>\n<section  class='av_textblock_section av-kei9w74n-7b0f008125a778f48432b9a614d90d0f '   itemscope=\"itemscope\" itemtype=\"https:\/\/schema.org\/CreativeWork\" ><div class='avia_textblock'  itemprop=\"text\" ><p><strong>Lauri Lamminp\u00e4\u00e4:<\/strong><\/p>\n<p>Raskaat pilvimassat vy\u00f6ryiv\u00e4t Joensuun l\u00e4hell\u00e4 sijaitsevan Onttolan lentokent\u00e4n yli. Emme kunnolla n\u00e4hneet niit\u00e4, sill\u00e4 puoli kahdeksalta aamulla joulukuun kuudentena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli viel\u00e4 pime\u00e4\u00e4. Vaistosimme vain niiden painostavan, kostean l\u00e4heisyyden.<\/p>\n<p>Koneemme, vanha lyhytnokkainen Bristol Blenheim eli Pelto-Heikki, seisoi kiitoradan p\u00e4\u00e4ss\u00e4 l\u00e4ht\u00f6valmiina. Ohjaaja, luutnantti Jouko Saarinen, oli juuri koek\u00e4ytt\u00e4nyt molemmat moottorit todeten niiden k\u00e4yv\u00e4n moitteettomasti. Sitten t\u00e4m\u00e4 v\u00e4h\u00e4puheinen, nuori lentueenp\u00e4\u00e4llikk\u00f6mme ilmoitti:<\/p>\n<p>&#8211; No niin, pojat, l\u00e4hdet\u00e4\u00e4np\u00e4 Poventsaa valtaamaan. Onko teill\u00e4 pelit ja vehkeet kunnossa? Kurkkumikrofoni v\u00e4\u00e4risti h\u00e4nen \u00e4\u00e4nens\u00e4 matalaksi, ik\u00e4\u00e4n kuin m\u00f6rin\u00e4ksi.<\/p>\n<p>&#8211; Kunnossa ovat. Kuuluuko puheeni sinne eteen? Kysyj\u00e4 oli takana omassa lasitornissaan istuva konekiv\u00e4\u00e4riampuja, kersantti Vine.<\/p>\n<p>Vastasimme ohjaajan kanssa my\u00f6nt\u00e4v\u00e4sti. Min\u00e4 olin t\u00e4hyst\u00e4j\u00e4n paikalla.<\/p>\n<p>Vanha sotaratsumme sy\u00f6ks\u00e4hti moottorit ulvoen pitkin kiitorataa kosteaan pimeyteen. Teht\u00e4v\u00e4n suoritus tapahtui useimmiten juuri p\u00e4iv\u00e4n sarastaessa, jolloin n\u00e4kyvyys jo oli riitt\u00e4v\u00e4n hyv\u00e4. Lyhyt kiitorata, vanhuuttaan ep\u00e4varmat moottorit ja raskas pommikuorma vain tahtoivat pime\u00e4n ohella tehd\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 varhaisista lentoonl\u00e4hd\u00f6ist\u00e4mme vaarallisia.<\/p>\n<p>Kone jyrr\u00e4si raskaasti pompahdellen kuoppaisella kiitoradalla. Kiitorata p\u00e4\u00e4ttyisi pian, vaikka edess\u00e4 olevaa mets\u00e4nreunaa ei pimeydess\u00e4 juuri erottanut.<\/p>\n<p>&#8211; Nyt yl\u00f6s ja \u00e4kki\u00e4, ohjaaja huudahti kiskaisten koneen v\u00e4kisin ilmaan. Se nousi raskaasti vaappuen. T\u00e4llainen lentoonl\u00e4ht\u00f6 saattoi p\u00e4\u00e4tty\u00e4 onnettomasti, jos kone vajaanopeuden takia menetti ohjattavuutensa. Laivueessamme oli sattunut useita tuhoisia starttivaurioita. Kolmisen viikkoa sitten oli muuan koneistamme sy\u00f6ksynyt heti lentoonl\u00e4hd\u00f6n j\u00e4lkeen mets\u00e4\u00e4n. Se paloi romuksi, pommit r\u00e4j\u00e4htiv\u00e4t alla. Ohjaaja ja t\u00e4hyst\u00e4j\u00e4 saatiin viime tingassa pelastetuksi, mutta konekiv\u00e4\u00e4riampuja, nuori huippuluokan keih\u00e4\u00e4nheitt\u00e4j\u00e4 Matti Mikkola, j\u00e4i koneeseen saaden surmansa.<\/p>\n<p>Muutamien j\u00e4nnitt\u00e4vien hetkien j\u00e4lkeen olimme turvallisesti ilmassa. Kiitoradan valorivi j\u00e4i taaksemme, samoin vaaleina h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4v\u00e4t Pyh\u00e4sel\u00e4n ja H\u00f6yti\u00e4isen ulapat. \u00c4kki\u00e4 maa katsoi n\u00e4kyvist\u00e4. Jouduimme pilveen vain kahdensadan metrin korkeudessa. Ohjaaja v\u00e4hensi korkeutta, ja p\u00e4\u00e4simme pian takaisin n\u00e4k\u00f6lentoon.<\/p>\n<p>Puoli tuntia lennetty\u00e4mme ylitimme er\u00e4maita leve\u00e4n\u00e4 railona halkovan vanhan valtakunnanrajan Ilomantsissa Megrij\u00e4rven kohdalla. Pilvikatto oli kohonnut jo l\u00e4hes kilometrin korkeuteen, ja it\u00e4inen taivaanranta punersi heikosti enteillen p\u00e4iv\u00e4n valkenemista. Maisemat n\u00e4kyiv\u00e4t jo selvemmin. Pitk\u00e4 er\u00e4maataival oli alkanut, ja silm\u00e4nkantamattoman laaja mets\u00e4meri aaltoili allamme milloin vaaroiksi kohoten, milloin laaksoiksi painuen. Olimme Fennoskandian laajimman mets\u00e4alueen etel\u00e4osan yl\u00e4puolella. Lensimme hyvin matalalla her\u00e4tt\u00e4\u00e4ksemme mahdollisimman v\u00e4h\u00e4n huomiota. Se oli riemukasta kiit\u00e4mist\u00e4. Silloin t\u00e4ll\u00f6in yll\u00e4timme korkean m\u00e4nnyn latvassa istuvan yksin\u00e4isen metson, joka paikaltaan hievahtamatta loi ylh\u00e4isen silm\u00e4yksen rauhansa h\u00e4iritsij\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Noustuamme kahdeksansadan metrin korkeuteen \u00c4\u00e4nisj\u00e4rven aava j\u00e4\u00e4tynyt ulappa tuli n\u00e4kyviin it\u00e4isen taivaanrannan takaa. Pian olisivat edess\u00e4mme totiset paikat. Viime aikoina olimme usein saaneet tehd\u00e4 tuttavuutta vihollisen sangen tehokkaan ilmatorjunnan kanssa. Lis\u00e4ksi vihollinen oli saanut uusia, nopeita ja hyvin tulivoimaisia h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4koneita.<\/p>\n<p>Aamuh\u00e4m\u00e4r\u00e4 valkeni p\u00e4iv\u00e4ksi.<\/p>\n<p>Alapilvet olivat h\u00e4vinneet, ja hyvin korkealla oli ohut, repaleinen yl\u00e4pilviverho. Teht\u00e4v\u00e4n suorituksen kannalta s\u00e4\u00e4 oli suotuisa. Omat joukkomme l\u00e4hestyiv\u00e4t Poventsaa, jota meid\u00e4n nyt piti moukaroida pommein. Paluumatkalla meid\u00e4n piti tiedustella Muurmannin radan liikennett\u00e4, mik\u00e4li mahdollista Sekehen asemalle saakka. Panimme melkoisen painon sanoille mik\u00e4li mahdollista, sill\u00e4 ep\u00e4ilimme uusien, nopeiden h\u00e4vitt\u00e4jien operoivan Sekehen lentokent\u00e4lt\u00e4 k\u00e4sin.<\/p>\n<p>Olimme saapuneet Poventsanlahden lumipeitteisen j\u00e4\u00e4lakeuden yl\u00e4puolelle, ja koneemme oli helposti havaittavissa, aivan kuin olisimme liit\u00e4neet elokuvan valkokankaalla.<\/p>\n<p>Tiesin ohjaajan ja konekiv\u00e4\u00e4riampujan valppaasti tarkkailevan avaruutta, jossa saattoi vaania vaara. Minun katseeni oli suuntautunut suoraan edess\u00e4 olevan Poventsan kaupungin kortteleihin, joista koostunut yhdyskunta n\u00e4ytti aivan elottomalta. Arvelin vihollisjoukkojen asettuneen sis\u00e4majoitukseen. Niinp\u00e4 valitsin pommituskohteekseni lentosuunnassa olevan talorivin ja sanelin ohjaajalle suuntakorjauksia saadakseni maalin juoksemaan pitkin pommit\u00e4ht\u00e4imen hiusviivaa.<\/p>\n<p>Painoin pommilaukaisinta ja seurasin mustiksi pisteiksi pienenevi\u00e4 pommeja. Niit\u00e4 oli kahdeksan, ja ne r\u00e4j\u00e4htiv\u00e4t lyhyin v\u00e4liajoin valtavasti leimahtaen. Ainakin kolmen talon totesin saaneen osuman, ja t\u00e4m\u00e4 sai minut nauramaan riemusta. Se oli mielet\u00f6nt\u00e4 naurua keskell\u00e4 mielet\u00f6nt\u00e4 puuhaa. Se loppui kuitenkin lyhyeen konekiv\u00e4\u00e4riampujan huudahtaessa:<\/p>\n<p>&#8211; Iitee ampuu. Hattaroita edess\u00e4.<\/p>\n<p>Kone vavahti ensin pari kertaa voimakkaasti, ja sitten seurasi joukko ter\u00e4vi\u00e4 t\u00f6yt\u00e4isyj\u00e4, jotka heitteliv\u00e4t konetta sinne t\u00e4nne.<\/p>\n<p>Vilkuilin ymp\u00e4rilleni.<\/p>\n<p>Harmaita ilmatorjuntakranaattien r\u00e4j\u00e4hdyspilvi\u00e4 tupsahteli taajaan koneen l\u00e4hettyvill\u00e4. Oikean tason k\u00e4rkeen ilmestyi pari pient\u00e4 reik\u00e4\u00e4. Meid\u00e4t oli t\u00e4ydellisesti yll\u00e4tetty. Vihollisen ilmatorjunta oli antanut meid\u00e4n kaikessa rauhassa tulla sopivaan ampumakulmaan ja aikoi nyt nopealla tuli-iskulla hajottaa koneemme, kuten me olimme hetki sitten pommeillamme hajottaneet Poventsan olkikattoisia h\u00f6kkeleit\u00e4.<\/p>\n<p>Nyt oli ohjaajan toimittava ripe\u00e4sti ja harkitusti. Ja sen taidon luutnantti Saarinen osasi. Vanha Pelti-Heikki teki h\u00e4nen tukevassa ohjauksessaan ripe\u00e4n v\u00e4ist\u00f6liikkeiden sarjan, johon kuului kaartoja, sy\u00f6ksyj\u00e4 ja oikaisuja. Se oli mielikuvituksellista temmellyst\u00e4. Heittelehdin koneen kapeassa nokassa laidasta toiseen. En ollut edes ehtinyt saada sy\u00f6ksyvy\u00f6t\u00e4 kiinni.<\/p>\n<p>Ilmatorjuntamiehilt\u00e4 meniv\u00e4t pasmat sekaisin, kun maalin suunta, nopeus ja korkeus vaihtuivat alinomaa.<\/p>\n<p>Varmaan he luulivat, ett\u00e4 yksin\u00e4isen suomalaisen pommituskoneen ohjaaja oli tullut hulluksi. Kun tuo meno lopulta p\u00e4\u00e4ttyi ja saatoin k\u00f6mpi\u00e4 takaisin tuolilleni, olimme jo ilmatorjuntapatterin kantomatkan ulkopuolella.<\/p>\n<p>Olimme selvinneet hengiss\u00e4 aika vaarallisesta tilanteesta. Ohjaajan naama punoitti, ja h\u00e4n naurahti kuin poikaviikari, joka tappelunnujakassa isojen poikien kanssa on selvinnyt ehjin nahoin.<\/p>\n<p>Annoin ohjaajalle uuden lentosuunnan, ja asumattomia er\u00e4maita halkova Muurmannin rata oli ennen pitk\u00e4\u00e4 j\u00e4lleen edess\u00e4mme. P\u00e4\u00e4timme suorittaa tiedusteluteht\u00e4v\u00e4mme radan l\u00e4nsipuolella lent\u00e4en ja kiert\u00e4\u00e4 asemat tarpeeksi kaukaa. Ne olivat n\u00e4et melko voimakkaasti ilmatorjuttuja.<\/p>\n<p>&#8211; Maanselk\u00e4-Nopsa-Juka-Sumeri, ilmoitin ulkomuistista sit\u00e4 mukaa kuin asemat tulivat kohdalle. Ne olivat ajan mittaan tulleet tutuiksi aina Vienanlahden rantaan saakka.<\/p>\n<p>&#8211; Sin\u00e4h\u00e4n kelpaisit sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 vaikka Muurmannin radan junailijaksi, sanoi ohjaaja yksikantaan.<\/p>\n<p>Urasj\u00e4rven ratapihalla seisoi muutama vaunu. Sielt\u00e4 meit\u00e4 ammuttiinkin, mutta suuren et\u00e4isyyden takia tuli oli ep\u00e4tarkkaa. Vihdoin eteemme avautui pitk\u00e4 ja kapea Lintuj\u00e4rvi, jonka it\u00e4rannan tuntumassa rata kulki toistakymment\u00e4 kilometri\u00e4. J\u00e4rven pohjoisp\u00e4\u00e4ss\u00e4 oli Sekehen asema, reittimme p\u00e4\u00e4tepiste.<\/p>\n<p>Siell\u00e4 oli my\u00f6s tuo pel\u00e4tty h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4tukikohta.<\/p>\n<p>J\u00e4nnitys kohosi sit\u00e4 mukaa kuin lensimme pohjoista kohti aavan j\u00e4rvensel\u00e4n yl\u00e4puolella. Turvattomuuden tunnetta lis\u00e4ksi tietoisuus, ett\u00e4 olimme jo sangen kaukana vihollisen alueella.<\/p>\n<p>Harsomainen yl\u00e4pilvikerros peitti pohjoisen ja it\u00e4isen taivaan tarjoamatta meille suojautumisen mahdollisuutta, mutta l\u00e4nness\u00e4, tosin kaukana, n\u00e4kyi tummanharmaa, paksu alapilvikerros.<\/p>\n<p>Kiisimme tuhannen metrin korkeudessa kohti Lintuj\u00e4rven pohjoisp\u00e4\u00e4t\u00e4. T\u00e4hyilimme valppaasti ymp\u00e4rillemme, ja j\u00e4nnitys herkisti kaikki aistimme. Viel\u00e4 yksi piinallinen minuutti, niin voisimme j\u00e4tt\u00e4\u00e4 t\u00e4m\u00e4n surmanloukuksi muuttuneen radan selk\u00e4mme taakse.<\/p>\n<p>&#8211; Tulta oikealta! Konekiv\u00e4\u00e4riampujan \u00e4\u00e4ni s\u00e4r\u00e4hti ilke\u00e4sti kuulokkeissani.<\/p>\n<p>S\u00e4ps\u00e4hdin ja vilkaisin oikealle. Kaukana n\u00e4kyi ilmatorjuntakranaattien r\u00e4j\u00e4hdyshattaroita.<\/p>\n<p>&#8211; Lintuj\u00e4rven asemalta ampuvat ep\u00e4tarkkaa tulta. Patteri kaukana, ei vaaraa, konekiv\u00e4\u00e4riampuja jatkoi.<\/p>\n<p>Vilkaisin ohjaajaan. H\u00e4nen ilmeens\u00e4 oli j\u00e4nnittynyt. Pienet hikipisarat helmeiliv\u00e4t h\u00e4nen kasvoillaan ja yl\u00e4huulessa, tummien, lyhyiden sotaviiksien lomassa. Kaikki vaikutti siet\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n hiljaiselta ja elottomalta, niin maasto allamme kuin avaruus ymp\u00e4rill\u00e4mme.<\/p>\n<p>&#8211; Kaksi h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4\u00e4 suoraan takana. Ne ovat viel\u00e4 kaukana, konekiv\u00e4\u00e4riampuja ilmoitti.<\/p>\n<p>Ohjaaja toimi heti.<\/p>\n<p>Jyrkk\u00e4 kaarto vasempaan ja sitten reipas sy\u00f6ksy pintaan. M\u00e4\u00e4r\u00e4ysten mukaan meid\u00e4n piti heti pyrki\u00e4 irtaantumaan h\u00e4vitt\u00e4jist\u00e4, jotka aseistuksensa ja ketteryytens\u00e4 puolesta olivat meid\u00e4n koneeseemme verrattuina ylivoimaisia. V\u00e4h\u00e4iseksi supistunutta pommituskonekantaamme piti yritt\u00e4\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4.<\/p>\n<p>Raju sy\u00f6ksy ja tiukka oikaisukaarto litistiv\u00e4t minut tuoliini, ja keskipakoisvoima teki koko ruumiini lyijynraskaaksi. P\u00e4\u00e4t\u00e4 huimasi ja silmiss\u00e4 s\u00e4ken\u00f6i. Tuota pikaa olimme Lintuj\u00e4rven l\u00e4nsirannasta alkavan laajan mets\u00e4alueen yll\u00e4. Koneemme moottorit ulvoivat t\u00e4ysin kierroksin.<\/p>\n<p>&#8211; Ne l\u00e4hestyv\u00e4t, konekiv\u00e4\u00e4riampuja tiedotti tyynesti.<\/p>\n<p>Ohjaaja painoi koneen niin l\u00e4helle puiden latvoja, ett\u00e4 uskoin potkurivirran ravistelevan niist\u00e4 lunta. Kone oli niin matalalla, ett\u00e4 se my\u00f6t\u00e4ili v\u00e4h\u00e4isi\u00e4kin maaston korkeusvaihteluita. Nyt todella nuolimme maastoa. Kokemuksesta tiesimme, etteiv\u00e4t h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t tulleet n\u00e4in matalalle, vaan j\u00e4iv\u00e4t muutamia kymmeni\u00e4 metrej\u00e4 ylemm\u00e4ksi. Silloin niiden tuli kuitenkin yleens\u00e4 k\u00e4vi ep\u00e4tarkemmaksi kuin jos ne olisivat lent\u00e4neet meid\u00e4n kanssamme samalla korkeudella ja p\u00e4\u00e4sseet ampumaan suoraan takaap\u00e4in. Sit\u00e4 paitsi maalin luikertelu maaston mukaan v\u00e4hensi niiden ampumatarkkuutta.<\/p>\n<p>N\u00e4in v\u00e4h\u00e4isiin mahdollisuuksiin pelastumisen toivomme t\u00e4ll\u00e4kin kertaa perustui.<\/p>\n<p>&#8211; Ne l\u00e4hestyv\u00e4t aina vain\u0085 niill\u00e4 on suuri nopeus\u0085 ihan oudon n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 koneita\u0085 nyt ne ovat parinsadan metrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u0085 nyt ne ampuvat. Konekiv\u00e4\u00e4riampuja jutteli rauhalliseen tapaansa ampuen muutamia lyhyit\u00e4 sarjoja kohti h\u00e4vitt\u00e4ji\u00e4.<\/p>\n<p>Valojuovaluodit vilahtelivat koneemme ohi. H\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t olivat suorittaneet tulenavauksen liian kaukaa ja h\u00e4tik\u00f6idysti. Mutta odottelin huolestuneena uutta tuliry\u00f6ppy\u00e4. Kaukana edess\u00e4 matalalla lojuva paksu pilvimassa, joka muissa olosuhteissa olisi tuntunut sangen ep\u00e4mieluisalta, veti nyt puoleensa kuin paratiisi. Jospa ehtisimme pujahtaa sen suojaan, ennen kuin h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t tekev\u00e4t meist\u00e4 selv\u00e4n.<\/p>\n<p>Pilven reuna l\u00e4hestyi l\u00e4hestymist\u00e4\u00e4n, mutta viel\u00e4 se sittenkin oli toivottoman kaukana.<\/p>\n<p>&#8211; Nyt ne ovat jo aika l\u00e4hell\u00e4. Konekiv\u00e4\u00e4riampujan \u00e4\u00e4ni vaikutti huolestuneelta.<\/p>\n<p>Samassa valojuovasuihku hipoi koneemme runkoa. Tarvittaisiin vain yksi kunnollinen osuma, ja olisimme saavuttaneet matkamme p\u00e4\u00e4n. Silloin ohjaaja painoi sivuper\u00e4sint\u00e4 voimakkaasti, kallistamatta konetta. Valtavasti humisten kone luisui vasemmalle, ja valojuovasuihku meni oikealta ohi. T\u00e4llainen jalkakaarto on ohjausteknillisesti sangen vaarallinen virheliike. N\u00e4in matalalla suoritettuna se tuntui yht\u00e4 pelottavalta kuin h\u00e4vitt\u00e4jien tuli. V\u00e4ist\u00f6liikkeen\u00e4 se oli kuitenkin tehokas.<\/p>\n<p>H\u00e4vitt\u00e4jien tuli lakkasi hetkeksi, mutta pian taas valojuovat tanssivat koneemme lasisen nokan ymp\u00e4rill\u00e4.<\/p>\n<p>J\u00e4lleen ohjaaja teki reippaan jalkakaarron, t\u00e4ll\u00e4 kertaa oikealle. Luotisuihku meni vasemmalta ohitsemme. Pusersin rystyset valkeina tuolini k\u00e4densijoja. Ohjaaja oli antautunut itsepintaisen sitke\u00e4sti t\u00e4h\u00e4n leikkiin ja painoi vuoroin oikeaa, vuoroin vasenta jalkaa ik\u00e4\u00e4n kuin olisi polkenut vanhaa urkuharmonia. H\u00e4vitt\u00e4jien luotisuihkut meniv\u00e4t joka kerta ohi.<\/p>\n<p>Luutnantin hikinen naama vet\u00e4ytyi leve\u00e4\u00e4n hymyyn, ja h\u00e4n ilkamoi:<\/p>\n<p>&#8211; Mahtaa niit\u00e4 keljuttaa.<\/p>\n<p>&#8211; Kyll\u00e4 kai, murahdin.<\/p>\n<p>Yht\u00e4kki\u00e4 horisontti katosi n\u00e4k\u00f6piirist\u00e4mme. Sakea sumu verhosi meid\u00e4t. Olimme huomaamattamme saavuttaneet pilven reunan.<\/p>\n<p>Olimme pelastuneet.<\/p>\n<p>&#8211; Ne h\u00e4ipyiv\u00e4t n\u00e4kyvist\u00e4, kuului konekiv\u00e4\u00e4riampujan rauhoittava tiedotus.<\/p>\n<p>&#8211; Jo oli aikakin, ohjaaja sanoi pyyhk\u00e4isten hikisi\u00e4 kasvojaan turkin hihaan.<\/p>\n<p>Yhdest\u00e4 painajaisesta oli p\u00e4\u00e4sty, mutta toinen oli edess\u00e4: pitk\u00e4 kotimatka arveluttavissa s\u00e4\u00e4olosuhteissa.<\/p>\n<p>&#8211; Parasta on porata pilven l\u00e4pi, ohjaaja tuumi vet\u00e4en koneen reippaaseen nousuun. Annoin h\u00e4nelle niin tarkan suuntalukeman kuin niiss\u00e4 olosuhteissa voin.<\/p>\n<p>Noususta tuli pitk\u00e4. Silloin t\u00e4ll\u00f6in moottorit yskiv\u00e4t, kun kaasuttajien ilma-aukkoihin muodostui j\u00e4\u00e4t\u00e4 . Korkeusmittari osoitti tuhatta viitt\u00e4sataa metri\u00e4, kun vihdoin putkahdimme pilven l\u00e4pi. Lensimme sitten aivan pilvikerroksen yl\u00e4pinnalla valmiina heti pujahtamaan takaisin pilveen, jos h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t j\u00e4lleen k\u00e4visiv\u00e4t kimppuumme.<\/p>\n<p>&#8211; Mit\u00e4h\u00e4n tyyppi\u00e4 ne h\u00e4vitt\u00e4j\u00e4t olivat? Konekiv\u00e4\u00e4riampujaamme askarrutti edelleen \u00e4skeinen ryt\u00e4kk\u00e4.<\/p>\n<p>&#8211; Mene ja tied\u00e4. Luultavasti l\u00e4nsimaista valmistetta. Siell\u00e4 konekiv\u00e4\u00e4ritornissa taisi olla v\u00e4h\u00e4n tukalat paikat, ohjaaja sanoi.<\/p>\n<p>&#8211; No, t\u00e4h\u00e4n tottuu, kuului vastaus.<\/p>\n<p>Kyll\u00e4 kai, ajattelin. Kovaa peli\u00e4 se on. H\u00e4vitt\u00e4j\u00e4lent\u00e4j\u00e4n ensimm\u00e4inen teht\u00e4v\u00e4 oli pommituskoneen kimppuun hy\u00f6k\u00e4tess\u00e4\u00e4n nitist\u00e4\u00e4 sen konekiv\u00e4\u00e4riampuja, ainoa takasektorin puolustaja, joka lasitornissaan ilman suojautumisen mahdollisuutta, turvanaan vain yksi heikko ase, joutui h\u00e4vitt\u00e4jien monien tehokkaiden aseiden maalitauluksi. Ja kuitenkin kersantti Vine, jonka kanssa olin ollut monella sotalennolla, oli ahtaassa lasitornissa kuin kotonaan. Rauhallisesti ja selke\u00e4sti h\u00e4n tiedotti, mit\u00e4 pyrst\u00f6n takana kulloinkin tapahtui.<\/p>\n<p>Matka jatkui kommelluksitta. Kun laskelmieni mukaan Onttolan kent\u00e4lle oli en\u00e4\u00e4 viiden minuutin matka, aloimme vakavasti pohtia laskeutumismahdollisuuksia.<\/p>\n<p>&#8211; Yritet\u00e4\u00e4n laskua. Polttoaine on aika v\u00e4hiss\u00e4, ohjaaja tuumi.<\/p>\n<p>Aloimme liukua alasp\u00e4in. Seurasin korkeusmittaria, tuhat metri\u00e4 &#8211; viisisataa &#8211; kolmesataa &#8211; kaksisataa &#8211; sataviisikymment\u00e4. Huudahdin huolestuneena ohjaajalle:<\/p>\n<p>&#8211; Ved\u00e4h\u00e4n v\u00e4lill\u00e4 vaakalentoon. Yrit\u00e4n saada maan n\u00e4k\u00f6piiriini.<\/p>\n<p>H\u00e4n teki ty\u00f6t\u00e4 k\u00e4sketty\u00e4. Tuijotin alasp\u00e4in harmaan sumun keskelt\u00e4, mutta en n\u00e4hnyt maanpinnasta vilaustakaan. K\u00e4skin pudottaa korkeuden sataan metriin. Painoin nen\u00e4ni kiinni etulasiin. N\u00e4kyi vain usvaa. Korkeutta pudotettiin varovaisesti aina kuuteenkymmeneen metriin saakka. Alemmaksi emme maastoesteiden takia uskaltaneet laskeutua.<\/p>\n<p>Mutta maata ei n\u00e4kynyt viel\u00e4k\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Sit\u00e4 ei ollut n\u00e4kynyt kokonaiseen tuntiin.<\/p>\n<p>Nyt meit\u00e4 jo toden teolla alkoi huolestuttaa. Miss\u00e4 on kentt\u00e4? Ja miss\u00e4 me itse olemme? Suunnistaminen puutteellisin v\u00e4linein ei useinkaan ollut kovin tarkkaa. Polttoaine loppuisi pian, ja silloin emme en\u00e4\u00e4 pysyisi ilmassa. Ent\u00e4 mit\u00e4 sitten seuraisi? Pakkolasku? Mahdotonta t\u00e4llaisessa sumussa.<\/p>\n<p>&#8211; \u00c4kki\u00e4 yl\u00f6s!<\/p>\n<p>Samassa hetkess\u00e4 kun karjaisin n\u00e4m\u00e4 h\u00e4t\u00e4iset sanat, ohjaaja kiskaisi voimakkaasti ohjaussauvasta. Olin n\u00e4hnyt maata, mutta pelottavan l\u00e4helt\u00e4. Eteemme n\u00e4et ilmaantui korkea m\u00e4ki, jonka yli ohjaaja nopealla vedolla hypp\u00e4ytti koneen, ja niin olimme j\u00e4lleen pilvess\u00e4. Saatoin kuitenkin kertoa toisille edes yhden lohdullisen tiedon:<\/p>\n<p>&#8211; Se oli H\u00f6yti\u00e4isen hiihtom\u00e4ki, joten kentt\u00e4 on t\u00e4st\u00e4 nelisen kilometri\u00e4 etel\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Kaarsimme etel\u00e4\u00e4 kohti, ja ohjaaja pudotti kaiken uhallakin viel\u00e4 korkeutta, mutta kukaan meist\u00e4 ei n\u00e4hnyt kent\u00e4st\u00e4 vilaustakaan.<\/p>\n<p>&#8211; Paljonko meill\u00e4 on polttoainetta? tiedustelin ohjaajalta.<\/p>\n<p>&#8211; Vaikea sanoa tarkkaan. Mittari l\u00e4hestyy uhkaavasti nollaa.<\/p>\n<p>Tiesin, ett\u00e4 mittarin pudotessa nollaan polttoainetta oli viel\u00e4 joksikin aikaa, mutta kuinka pitk\u00e4ksi, sit\u00e4 oli vaikea sanoa. Mittarit eiv\u00e4t olleet aivan tarkkoja.<\/p>\n<p>&#8211; Yritet\u00e4\u00e4n V\u00e4rtsil\u00e4n kent\u00e4lle. Ota suunta satakolmekymment\u00e4yksi, ilmoitin ohjaajalle.<\/p>\n<p>V\u00e4rtsil\u00e4n kentt\u00e4 oli varalaskupaikkamme. Sinne oli Onttolasta matkaa noin kahdeksankymment\u00e4 kilometri\u00e4.<\/p>\n<p>&#8211; Yritet\u00e4\u00e4n vain, mutta olisipa ihme, jos p\u00e4\u00e4sisimme sinne saakka.<\/p>\n<p>&#8211; Siin\u00e4 tapauksessa meid\u00e4n on uskottava ihmeeseen, vastasin t\u00e4ysin perusteettoman optimismin vallassa.<\/p>\n<p>Polttoainetta s\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4ksemme emme nousseet pilven yl\u00e4puolelle, vaan lensimme kahdensadan metrin korkeudessa sokkolentoa. Kun meid\u00e4n laskujeni mukaan piti olla V\u00e4rtsil\u00e4n paikkeilla, ohjaaja pudotti korkeuden viiteenkymmeneen metriin. Alemmas emme uskaltaneet menn\u00e4.<\/p>\n<p>Olimme edelleen tihe\u00e4n sumuverhon sis\u00e4ll\u00e4.<\/p>\n<p>Maata ei n\u00e4kynyt.<\/p>\n<p>Meille selvisi synkk\u00e4 totuus: olimme menett\u00e4neet viimeisen normaalin laskeutumismahdollisuuden. Pakkolasku n\u00e4iss\u00e4 olosuhteissa olisi taas merkinnyt selv\u00e4\u00e4 itsemurhaa. J\u00e4ljell\u00e4 oli vain yksi mahdollisuus. Ohjaaja ilmoitti tyynesti:<\/p>\n<p>&#8211; Nyt min\u00e4 kiskon korkeutta, kunnes bensa loppuu, ja sitten me hypp\u00e4\u00e4mme.<\/p>\n<p>T\u00e4h\u00e4n vastenmieliseen keinoon meid\u00e4n piti alistua, jos halusimme pelastaa henkemme. Kone oli joka tapauksessa jo tuomittu tuhoutumaan.<\/p>\n<p>Raotin ohjaamon kuomua. Kostea sumu tunkeutui sis\u00e4\u00e4n. Potkureista sinkoilevat j\u00e4\u00e4palaset jys\u00e4hteliv\u00e4t ilke\u00e4sti koneen peltiverhoukseen. \u00c4kki\u00e4 paksu j\u00e4\u00e4kerros peitti tasojen etureunat ja yl\u00e4pinnat, ja kone alkoi arveluttavasti vaappua. Se ponnisteli vaivalloisesti eteenp\u00e4in eik\u00e4 tahtonut en\u00e4\u00e4 kunnolla totella ohjausta. Nyt olisi ollut jo korkea aika hyp\u00e4t\u00e4, mutta silti pysyimme koneessa. Miksi? Luultavasti siksi, ett\u00e4 hypp\u00e4\u00e4minen n\u00e4kem\u00e4tt\u00e4 maata, tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mihin putoaa, tuntui kammottavalta. Lis\u00e4ksi kaikki varmaan uskoimme jonkin ihmeen tulevan avuksemme. Tuijotimme tylsin\u00e4 eteemme. Jotakin t\u00e4ytyi tapahtua ja pian &#8211; mutta mit\u00e4?<\/p>\n<p>Silloin pieni j\u00e4\u00e4nokare irtosi tason etureunasta. Sitten toinen, suurempi, ja sen j\u00e4lkeen useampia. Meiss\u00e4 virisi pieni toivonkipin\u00e4. V\u00e4hitellen j\u00e4\u00e4 alkoi suurina levyin\u00e4 irtoilla tason yl\u00e4pinnastakin, ja samassa p\u00e4\u00e4simme pilven yl\u00e4puolelle kirkkaaseen valoon. T\u00e4m\u00e4 pirist\u00e4v\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6n muutos sai meid\u00e4t arvioimaan tilanteen uudelleen. P\u00e4\u00e4timme lent\u00e4\u00e4 pilven yl\u00e4puolella kaakkoa kohti niin kauan kuin moottorit k\u00e4viv\u00e4t.<\/p>\n<p>Pettiv\u00e4tk\u00f6 v\u00e4syneet silm\u00e4ni, vai oliko kaukana edess\u00e4mme v\u00e4h\u00e4inen repe\u00e4m\u00e4 tasaisessa pilvipeitteess\u00e4? Ohjaaja katseli samaan suuntaan ja sanoi ep\u00e4r\u00f6iden:<\/p>\n<p>&#8211; Tuolla edess\u00e4 taitaa n\u00e4ky\u00e4 maata.<\/p>\n<p>&#8211; Niin minustakin, vastasin innoissani.<\/p>\n<p>&#8211; Saa n\u00e4hd\u00e4, p\u00e4\u00e4semmek\u00f6 sinne saakka.<\/p>\n<p>Havaintomme osoittautui oikeaksi, ja riemu valtasi meid\u00e4t, kun pilvikatoksen aukosta alkoi n\u00e4ky\u00e4 Suistamonj\u00e4rven kirkas j\u00e4\u00e4peite. Meh\u00e4n voisimme sittenkin tehd\u00e4 pakkolaskun, jos vain p\u00e4\u00e4sisimme sinne saakka.<\/p>\n<p>Seurasi piinallisen odotuksen hetki\u00e4. Retkemme onnellinen loppu oli aivan k\u00e4den ulottuvilla, mutta silti viel\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa.<\/p>\n<p>Riitt\u00e4\u00e4k\u00f6 polttoaine?<\/p>\n<p>Kantaako ohut j\u00e4\u00e4 raskaan koneemme?<\/p>\n<p>Moottoreista alkoi kuulua pauketta. Oire oli selv\u00e4: viimeinen polttoainetilkka oli menossa. Potkurit py\u00f6riv\u00e4t en\u00e4\u00e4 vain nyk\u00e4yksitt\u00e4in. Jaksaisiko kone liukua j\u00e4rvelle saakka, vai murskautuisiko se ep\u00e4tasaiseen, kivikkoiseen rantamaastoon? Ratkaisu tapahtuisi pian. Seurasin j\u00e4nnittyneen\u00e4 ohjaajan toimintaa. H\u00e4n laski py\u00f6r\u00e4t alas, avasi jarrusiivekkeet ja k\u00e4\u00e4nsi koneen rantaviivan suuntaan.<\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4simme rantat\u00f6yryn yli ja seuraavassa hetkess\u00e4 tumma j\u00e4\u00e4 vilisi allamme. Loppuveto seurasi heti, ja py\u00f6r\u00e4t koskettivat j\u00e4\u00e4n pintaa. Tempaisin ohjaamon kuomun auki, jotta voisimme koneen mahdollisesti alkaessa vajota heti sy\u00f6ksy\u00e4 siit\u00e4 ulos.<\/p>\n<p>Mutta sitke\u00e4 syysj\u00e4\u00e4 kesti.<\/p>\n<p>K\u00f6mmimme kankein j\u00e4senin ulos koneesta.<\/p>\n<p>Sytytetty\u00e4mme savukkeet huomiomme kiintyi taivaalle siihen pilvikerroksen aukkoon, jonka l\u00e4pi olimme selvinneet maahan. J\u00e4\u00e4lle alkoi v\u00e4hitellen ilmaantua kansaa, mutta me vain tuijotimme yl\u00f6sp\u00e4in j\u00e4ykin niskoin, kasvoillamme viel\u00e4 pingoittunut ilme.<\/p>\n<p>Siell\u00e4 ylh\u00e4\u00e4ll\u00e4 tapahtui jotakin, mik\u00e4 vangitsi katseemme.<\/p>\n<p>Pilvikerroksen aukko oli hyv\u00e4\u00e4 vauhtia kuroutumassa umpeen. Kun vedimme savukkeistamme viimeiset ahneet savut, raskas pilvikerros riippui aivan matalalla koko j\u00e4rven yll\u00e4. Taivas oli vain hetkeksi raottanut esirippuaan p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4kseen meid\u00e4t j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4n n\u00e4ytelm\u00e4n j\u00e4lkeen pujahtamaan pois n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lt\u00e4.<\/p>\n<p>Matkamme toivottomimmalla hetkell\u00e4 olimme uskoneet ihmeeseen. Ja se ihme oli tapahtunut.<\/p>\n<p>Kansa taisteli &#8211; miehet kertovat -lehti<\/p>\n<\/div><\/section>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":2203,"menu_order":1,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-2260","page","type-page","status-publish","hentry"],"yoast_head":"<!-- This site is optimized with the Yoast SEO plugin v27.4 - https:\/\/yoast.com\/product\/yoast-seo-wordpress\/ -->\n<title>Pommitus Poventsaan - Veteraanien Perint\u00f6<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/pommitus-poventsaan\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"fi_FI\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Pommitus Poventsaan - Veteraanien Perint\u00f6\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/pommitus-poventsaan\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Veteraanien Perint\u00f6\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Arvioitu lukuaika\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"15 minuuttia\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\\\/\\\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/sotatoimet\\\/hyokkaysvaihe\\\/pommitus-poventsaan\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/sotatoimet\\\/hyokkaysvaihe\\\/pommitus-poventsaan\\\/\",\"name\":\"Pommitus Poventsaan - Veteraanien Perint\u00f6\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/#website\"},\"datePublished\":\"2020-09-01T06:51:33+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/sotatoimet\\\/hyokkaysvaihe\\\/pommitus-poventsaan\\\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/sotatoimet\\\/hyokkaysvaihe\\\/pommitus-poventsaan\\\/\"]}]},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/sotatoimet\\\/hyokkaysvaihe\\\/pommitus-poventsaan\\\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Etusivu\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/etusivu-2\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Jatkosota &#8211; etusivu\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":3,\"name\":\"Jatkosodan kertomukset\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":4,\"name\":\"Sotatoimet\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/sotatoimet\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":5,\"name\":\"Hy\u00f6kk\u00e4ysvaihe\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/sotatoimet\\\/hyokkaysvaihe\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":6,\"name\":\"Pommitus Poventsaan\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/#website\",\"url\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/\",\"name\":\"Veteraanien Perint\u00f6\",\"description\":\"Kadettikunta\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"fi\"}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Pommitus Poventsaan - Veteraanien Perint\u00f6","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/pommitus-poventsaan\/","og_locale":"fi_FI","og_type":"article","og_title":"Pommitus Poventsaan - Veteraanien Perint\u00f6","og_url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/pommitus-poventsaan\/","og_site_name":"Veteraanien Perint\u00f6","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Arvioitu lukuaika":"15 minuuttia"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/pommitus-poventsaan\/","url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/pommitus-poventsaan\/","name":"Pommitus Poventsaan - Veteraanien Perint\u00f6","isPartOf":{"@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/#website"},"datePublished":"2020-09-01T06:51:33+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/pommitus-poventsaan\/#breadcrumb"},"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/pommitus-poventsaan\/"]}]},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/pommitus-poventsaan\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Etusivu","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/etusivu-2\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Jatkosota &#8211; etusivu","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/"},{"@type":"ListItem","position":3,"name":"Jatkosodan kertomukset","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/"},{"@type":"ListItem","position":4,"name":"Sotatoimet","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/"},{"@type":"ListItem","position":5,"name":"Hy\u00f6kk\u00e4ysvaihe","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/sotatoimet\/hyokkaysvaihe\/"},{"@type":"ListItem","position":6,"name":"Pommitus Poventsaan"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/#website","url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/","name":"Veteraanien Perint\u00f6","description":"Kadettikunta","potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"fi"}]}},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2260","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2260"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2260\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5942,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2260\/revisions\/5942"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2203"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2260"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}