{"id":2416,"date":"2020-09-01T11:11:06","date_gmt":"2020-09-01T11:11:06","guid":{"rendered":"https:\/\/veteraani.ylirotu.fi\/?page_id=2416"},"modified":"2020-09-01T11:11:06","modified_gmt":"2020-09-01T11:11:06","slug":"pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\/","title":{"rendered":"Pikkulottien viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Koivistolla"},"content":{"rendered":"\n<style type=\"text\/css\" data-created_by=\"avia_inline_auto\" id=\"style-css-av-kejuopa5-ef2ac22a8c4c423d013b96f7e1f212bb\">\n#top .av-special-heading.av-kejuopa5-ef2ac22a8c4c423d013b96f7e1f212bb{\npadding-bottom:5px;\n}\nbody .av-special-heading.av-kejuopa5-ef2ac22a8c4c423d013b96f7e1f212bb .av-special-heading-tag .heading-char{\nfont-size:25px;\n}\n.av-special-heading.av-kejuopa5-ef2ac22a8c4c423d013b96f7e1f212bb .av-subheading{\nfont-size:15px;\n}\n<\/style>\n<div  class='av-special-heading av-kejuopa5-ef2ac22a8c4c423d013b96f7e1f212bb av-special-heading-h3  avia-builder-el-0  avia-builder-el-no-sibling '><h3 class='av-special-heading-tag'  itemprop=\"headline\"  >Pikkulottien viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Koivistolla<\/h3><div class=\"special-heading-border\"><div class=\"special-heading-inner-border\"><\/div><\/div><\/div>\n<section  class='av_textblock_section av-kei9w74n-7b0f008125a778f48432b9a614d90d0f '   itemscope=\"itemscope\" itemtype=\"https:\/\/schema.org\/CreativeWork\" ><div class='avia_textblock'  itemprop=\"text\" ><p><strong>Pirkko Strengell (Juusti):<\/strong><\/p>\n<p>L\u00e4hes viisi vuosikymment\u00e4 on kulunut siit\u00e4, kun liityin pikkulottana Lotta-Sv\u00e4rd j\u00e4rjest\u00f6\u00f6n Koiviston kauppalassa Karjalan kannaksella. T\u00e4m\u00e4 aikav\u00e4li selitt\u00e4nee sen, jos jotain ja paljonkin on j\u00e4\u00e4nyt unhoon. Mit\u00e4\u00e4nh\u00e4n ei tuon ik\u00e4isen\u00e4 tullut kirjatuksi muistiin ja tuskin nuo muistiinpanot olisivat kuitenkaan s\u00e4ilyneet. Jotain ehk\u00e4 sent\u00e4\u00e4n muistojen komeroista l\u00f6ytynee.<\/p>\n<p>En ole t\u00e4ysin varma edes vuosiluvusta, milloin tuo liittyminen tapahtui, mutta luultavasti vuonna 1937. Partiotytt\u00f6ihin olin tuolloin kuulunut jo kolmisen vuotta ja jotenkin n\u00e4iden kahden j\u00e4rjest\u00f6n toiminta niveltyi luontevasti toisiinsa, sill\u00e4 molempien tavoitteet olivat paljolti samat.<\/p>\n<p>Toiminta Lotta -j\u00e4rjest\u00f6ss\u00e4 oli minulle itsest\u00e4\u00e4n selvyys hamasta syntym\u00e4st\u00e4 saakka, sill\u00e4 \u00e4itini oli ollut lotta j\u00e4rjest\u00f6n perustamisesta l\u00e4htien ja toimi siin\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6n lakkauttamiseen saakka. H\u00e4nelle luovutettiin sodan aikana kultainen ansiomerkki 20 vuoden palveluksesta ja oletan, ettei niit\u00e4 kovin monia ehditty jakamaan. Pikkulottien toiminnasta Koivistolla ennen talvisotaa on j\u00e4\u00e4nyt mieleeni p\u00e4\u00e4asiassa pari kertaa kuukaudessa pidetyt yhteiset illat, jolloin meille opetettiin hyv\u00e4\u00e4 k\u00e4yt\u00f6st\u00e4, luennoitiin eri aloja muonitusta, l\u00e4\u00e4kint\u00e4\u00e4, sairaanhoitoa, viestityst\u00e4 ym. asioita. Jossain vaiheessa oli my\u00f6s v\u00e4est\u00f6nsuojelua koskevaa tietoutta ja teimme jopa omatekoiset kaasunaamarit, jotka oli valmistettu kankaasta ja hiilest\u00e4. Asia olikin ajankohtainen, kun maailmanrauha alkoi uhkaavasti j\u00e4rkky\u00e4.<\/p>\n<p>Yhteisten kuukausikokousten lis\u00e4ksi oli tietysti leiritoimintaa ja erilaisissa tilaisuuksissa ja juhlissa saimme olla isojen lottien apuna. T\u00e4m\u00e4 auttaminen oli p\u00e4\u00e4asiassa keitti\u00f6puolen hommaa; j\u00e4rjestelyt\u00f6it\u00e4, tiskausta, siivousta ja asiatyt\u00f6n toimia. N\u00e4in toimimme aina siihen asti, kun &#8211; talvisota syttyi.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4isen kerran jouduin evakkoon Mikkeliin kun YH alkoi lokakuun alkup\u00e4ivin\u00e4. Palasin kotiin marraskuun lopulla, mutta t\u00e4m\u00e4 kotonaolo j\u00e4i lyhyeksi, sill\u00e4 jo marraskuun viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4h\u00e4n sota alkoi todella ja taas l\u00e4hdettiin yksin reppu sel\u00e4ss\u00e4 aivan vieraille oville. \u00c4iti, is\u00e4 ja kaksi vanhempaa velje\u00e4ni j\u00e4iv\u00e4t sotatoimiin. My\u00f6s nuorimman veljeni oli l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4, mutta h\u00e4n joutui aivan eri puolelle Suomea kuin min\u00e4.<\/p>\n<p>Talvisodan sitten p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 ja v\u00e4lirauhan alettua jouduin perheeni kanssa Lappeenrantaan. Sielt\u00e4 en l\u00f6yt\u00e4nyt pikkulottia, vaikka saattoihan heit\u00e4 siell\u00e4 ollakin, partiotyt\u00f6tkin olivat aivan oudossa sinisess\u00e4 puvussa, itsell\u00e4ni oli ruskea puku. Heihink\u00e4\u00e4n en osannut liitty\u00e4. Seurakuntanuoret oli ainoa yhteenliittym\u00e4, jossa silloin k\u00e4vin ja jonka kautta sain yst\u00e4vi\u00e4 t\u00e4lt\u00e4 minulle oudolta seudulta. Jatkosotahan alkoi 1941. \u00c4iti astui j\u00e4lleen palvelukseen muonituslottana ja minut l\u00e4hetettiin taas evakkoon, t\u00e4ll\u00e4 kertaa H\u00e4meenlinnaan. Totesin kuitenkin uutisista, ett\u00e4 rintama eteni kohti Karjalaa. Pakkasin reppuni ja matkustin takaisin kotiin, v\u00e4h\u00e4n niinkuin ilman lupaa.<\/p>\n<p>Lappeenrannassa ei silloin ollut paljon siviiliv\u00e4ke\u00e4, eik\u00e4 tietysti my\u00f6sk\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 nuorta joukkoa. Kun ei muutakaan hommaa meik\u00e4l\u00e4isten ik\u00e4luokalle l\u00f6ytynyt, ehdotti seurakuntanuorten ohjaaja meille, ett\u00e4 kokoaisimme jonkinlaisen &#8221;iskujoukon&#8221;, joka k\u00e4visi auttamassa siell\u00e4, miss\u00e4 apua kulloinkin tarvitaan. Niinp\u00e4 me sitten aamuisin kokoonnuimme Lauritsalan seurakuntatalolle, josta polkupy\u00f6rill\u00e4 ajoimme l\u00e4heiselle maaseudulle; milloin hein\u00e4t\u00f6ihin, milloin kasvimaita kitkem\u00e4\u00e4n, lampaille kerppoja sitomaan, perunamaita multaamaan, aina mik\u00e4 oli sill\u00e4 hetkell\u00e4 ajankohtaista ja kiireellist\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 touhussa kului kes\u00e4 1941. Syksyll\u00e4 voimme jo iloita uutisesta, ett\u00e4 kotiseutu oli vallattu takaisin. Vaikea, puutteellinen talvi kului kotiinp\u00e4\u00e4syn iloisessa odotuksessa ja kes\u00e4kuun alkup\u00e4ivin\u00e4 1942 tuo riemullinen paluu sitten tapahtui. Kaikki oli siell\u00e4 maan tasalla ja poltettuna, mutta usko uuteen tulevaisuuteen oli luja ja j\u00e4lleenrakennusty\u00f6 alkoi mahtavalla innolla.<\/p>\n<p>Ensimm\u00e4isen\u00e4 vuotena ei muistini mukaan ollut Koivistolla pikkulottien j\u00e4rjest\u00e4ytynytt\u00e4 toimintaa, sill\u00e4 siviiliv\u00e4est\u00f6\u00e4 ei viel\u00e4 oltu p\u00e4\u00e4stetty suuremmissa m\u00e4\u00e4rin palaamaan. V\u00e4hitellen v\u00e4ki kuitenkin lis\u00e4\u00e4ntyi.<\/p>\n<p>Syksyll\u00e4 1943 lopetin kouluni Viipurissa ja p\u00e4\u00e4sin ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n Koiviston asemalle rautatielaitoksen palvelukseen.<\/p>\n<p>Tuolloin joku ehdotti, ett\u00e4 aloittaisimme j\u00e4lleen pikkulottien toiminnan paikkakunnalla. Opettaja Katri Lehtonen toimi osaston vet\u00e4j\u00e4n\u00e4 ja itse olin jonkinlainen ryhm\u00e4njohtaja. Isojen lottien puheenjohtajana oli silloin opettaja Toini Vauhkonen. Toiminta keskittyi kansakoululle, joka toimi Taivalsalon liiketalossa l\u00e4hell\u00e4 kirkkoa. Talo oli kuin ihmeen kaupalla s\u00e4\u00e4stynyt talvisodan pommituksissa. Kokoonnuimme ehk\u00e4 parisen kertaa kuukaudessa. Tilaisuudet olivat l\u00e4hinn\u00e4 yhteisi\u00e4 illanviettoja ankeina sota-ajan talvisina iltoina. Autoimme entiseen tapaan isoja lottia suurempien juhlien j\u00e4rjest\u00e4misess\u00e4 ja olimme yleens\u00e4 apuna aina tarvittaessa.<\/p>\n<p>Montaahan meit\u00e4 ei ollut, ehk\u00e4 alun toistakymment\u00e4 kokoontujaa. Joukon pienuus johtui suurelta osin siit\u00e4, ett\u00e4 Koivistolla ei sodan aikana toiminut oppikoulua ja kaikki oppikouluik\u00e4iset olivat talvella koulupaikkakunnillaan.<\/p>\n<p>Loman alettua kes\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4siv\u00e4t jotkut pikkulotat ty\u00f6h\u00f6n esim. ilmavalvontakeskukseen. Itse olin kes\u00e4n 1942 kunnan esikunnassa toimistoty\u00f6ss\u00e4.<\/p>\n<p>Isot lotat j\u00e4rjestiv\u00e4t myyj\u00e4isi\u00e4 jouluna ja p\u00e4\u00e4si\u00e4isen\u00e4. T\u00e4h\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n osallistuttiin suurella innolla. Eih\u00e4n silloin ollut paljon, mist\u00e4 myyt\u00e4v\u00e4\u00e4 rakentaa, mutta eiv\u00e4t olleet suuret, ihmisten vaatimuksetkaan. Joulumyyj\u00e4isiin muistan piirt\u00e4neeni ja maalanneeni mahtavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n jouluenkeleit\u00e4. Joulukuusen koristeita tehtiin kullatuista ja hopeoiduista k\u00e4vyist\u00e4 ym. Suuhun pantavaa ei n\u00e4iss\u00e4 myyj\u00e4isiss\u00e4 ollut, kaikki sy\u00f6t\u00e4v\u00e4h\u00e4n oli kortilla.<\/p>\n<p>P\u00e4\u00e4si\u00e4ismyyj\u00e4isiin kuitenkin keitimme \u00e4idin kanssa suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n m\u00e4mmi\u00e4, johon oli jostain salaper\u00e4isest\u00e4 l\u00e4hteest\u00e4 saatu tarveaineet. H\u00f6yheni\u00e4 v\u00e4rj\u00e4ttiin talkoilla, paperista valmistettiin p\u00e4iv\u00e4nkakkaroita ja p\u00e4\u00e4si\u00e4isliljoja. Se oli sit\u00e4 pient\u00e4 v\u00e4ri-iloa arjen harmauteen. T\u00e4m\u00e4 touhu antoi tavattomasti sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 sotatoimialueella el\u00e4v\u00e4n nuoren ihmisen joskus melko ankeaankin el\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>En muista varmuudella, l\u00e4htik\u00f6 kirkon urkuparvelta sunnuntaisin urkurin apuna laulaminen pikkulottien toimesta, siell\u00e4 kuitenkin olimme useana sunnuntaina jumalanpalveluksen aikana pienen\u00e4 laulun lis\u00e4n\u00e4. Katri Lehtonen toimi urkurina ja soittopelin\u00e4 oli harmooni. Hyvin se asiansa palveli.<\/p>\n<p>Nyt j\u00e4lkeenp\u00e4in olen miettinyt, miten meill\u00e4 pelasi tiedotustoiminta. Paikkakunnalla ei ilmestynyt sanomalehte\u00e4, eik\u00e4h\u00e4n meill\u00e4 olisi ollut varojakaan ilmoitteluun. Puhelimiakin oli v\u00e4h\u00e4nlaisesti. Kai siin\u00e4 kapula sitten kiersi luistavasti, sill\u00e4 aina oli tieto mennyt perille ja joukko tarvittaessa koolla.<\/p>\n<p>N\u00e4in py\u00f6riess\u00e4 kului talvikausi 1943-44. Tuli kev\u00e4t ja yst\u00e4v\u00e4t tulivat kouluistaan kes\u00e4n viettoon kotikunnaille. Kes\u00e4 ei kuitenkaan ehtinyt pitk\u00e4lle kulua, kun alkoi tuo tulimyrsky, joka lopullisesti karkoitti karjalaiset synnyinseuduiltaan.<\/p>\n<p>6.6. 1944 kuultiin radiosta liittoutuneiden maihinnoususta Normandiaan ja siit\u00e4 muutama p\u00e4iv\u00e4 eteenp\u00e4in alkoi Neuvostoliiton suurhy\u00f6kk\u00e4ys Karjalan kannaksella. Kuuntelimme aavistellen kasvavaa jylin\u00e4\u00e4 etel\u00e4st\u00e4. Siviiliv\u00e4ke\u00e4 alettiin j\u00e4lleen evakuoida kohti l\u00e4ntt\u00e4, aluksi viel\u00e4 junilla ja erilaisilla kulkuneuvoilla. Asemalta er\u00e4s ty\u00f6toverini Tauno Lev\u00e4nen l\u00e4hti Kuolemaj\u00e4rven asemalle j\u00e4rjestelem\u00e4\u00e4n evakuointia ja kuoli ilmapommituksessa kohta sinne menty\u00e4\u00e4n. Seuraavaksi sinne l\u00e4hti toinen kirjurimme Pauli Niilo-R\u00e4m\u00e4 jatkamaan samaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4. Olimme kahden asemap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Liimataisen kanssa. Ei siis ollut paljoa ty\u00f6voimaa, mutta junien kulkukin oli pommitusten vuoksi vaikeaa ja satunnaista. Ja lopulta l\u00e4hti sitten viimeinen juna Tairamon sed\u00e4n luotsaamana kohti Viipuria. Asemap\u00e4\u00e4llikk\u00f6 sanoi minulle, ett\u00e4 meill\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n teht\u00e4v\u00e4\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 joten voimme l\u00e4hte\u00e4 omille teillemme. \u00c4iti oli l\u00e4htenyt karjaa saattamaan k\u00e4vellen kohti l\u00e4ntt\u00e4, is\u00e4 ja keskimm\u00e4inen veli olivat sotapoliisin teht\u00e4viss\u00e4, vanhin veli Syv\u00e4rill\u00e4 ja nuorin sotasairaalassa H\u00e4meenlinnassa. Olin siis aivan yksin. Vedin lottapuvun ylleni ja l\u00e4hdin painelemaan Hollmingille. Filip Hollming oli evakuoimisp\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Koivistolla ja tiesin, ett\u00e4 he ovat paikkakunnalla ja ett\u00e4 sielt\u00e4 voisi l\u00f6yty\u00e4 t\u00f6it\u00e4kin. Ja l\u00f6ytyih\u00e4n sit\u00e4. Pakkailimme Aila Hollmingin kanssa tavaroita ja tyhjensimme taloa, ett\u00e4 sinne voisi v\u00e4h\u00e4ksi aikaa majoittaa piakkoin saapuvia uusia joukko-osastoja. Sotilaita virtasi jatkuvana joukkona pitkin talon ohitse viev\u00e4\u00e4 tiet\u00e4. He huutelivat meille, ett\u00e4 l\u00e4htek\u00e4\u00e4 pois lottatyt\u00f6t. Ei t\u00e4nne en\u00e4\u00e4 voi j\u00e4\u00e4d\u00e4. Emme kuitenkaan uskoneet heit\u00e4, mihink\u00e4 sit\u00e4 nyt kotoansa l\u00e4htisi &#8211; tuumasimme.<\/p>\n<p>Siit\u00e4h\u00e4n sit\u00e4 sitten py\u00f6r\u00e4hti k\u00e4yntiin kahden pikkulotan seikkailu, joka on oletettavasti vaikuttanut el\u00e4m\u00e4nasenteisiin koko el\u00e4m\u00e4n ajan. Me vartuimme aikuisiksi muutamassa p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4, kun nuoret normaalisti saavat k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 siihen vuosia. Mutta niin k\u00e4vi varmasti lukemattomille nuorille sek\u00e4 tyt\u00f6ille ett\u00e4 pojille noina aikoina, jolloin nuoruutta ei ollutkaan.<\/p>\n<p>Saimme sitten tuon talontyhjennyshomman tehdyksi ja rupesimme katselemaan uutta &#8221;projektia&#8221;. Monet kyseliv\u00e4t meilt\u00e4 jotain ruokaa, mutta sit\u00e4h\u00e4n ei ollut. Sen sijaan oli suuri m\u00e4\u00e4r\u00e4 heitteille j\u00e4\u00e4neit\u00e4 lehmi\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4 ja niinp\u00e4 p\u00e4\u00e4timme, ett\u00e4 otetaan lehm\u00e4t kiinni ja lypset\u00e4\u00e4n, niiss\u00e4 on varmasti paljon maitoa ja ravintoahan se on sekin, Lehm\u00e4t olivat tietysti vauhkoontuneita yll\u00e4tt\u00e4en alkaneesta vapaudestaan, mutta yksi kerrallaan pyydystimme niit\u00e4 ja veimme navettaan. Meill\u00e4 oli ehk\u00e4 kymmenisen lehm\u00e4\u00e4 kytkyess\u00e4, kun aloitimme lypsyn. Maitoa tuli \u00e4mp\u00e4rikaupalla. Ruokimme el\u00e4imet ja yritimme niit\u00e4 puhdistaakin. Arvata saattaa, ett\u00e4 tuore maito maistui n\u00e4lk\u00e4isille, jotka tulivat ruokaa kyselem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>T\u00e4ss\u00e4 ty\u00f6n touhussa ehk\u00e4 hieman unohtui tuo kaamea jylin\u00e4, joka tuntui koko ajan tulevan l\u00e4hemm\u00e4ksi.<\/p>\n<p>T\u00e4m\u00e4 &#8221;lehm\u00e4npyydystysp\u00e4iv\u00e4kin&#8221; sitten vaipui iltaansa kohti. P\u00e4iv\u00e4t tuntuivat silloin iankaikkisuudelta. Viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4kin olen usein miettinyt, miten pitki\u00e4 ja painajaismaisia ne olivat.<\/p>\n<p>Uudet joukotkin sitten tulivat ja jotenkin tuntui pahalta, kun mukana oli luokkatovereitani Lappeenrannasta, itse olin silloin 17, Aila 16, n\u00e4m\u00e4 pojat olivat minua vuotta vanhempia. He saivat lev\u00e4t\u00e4 muutaman tunnin ja jatkoivat sitten laivoilla matkaa Saarenp\u00e4\u00e4n linnakkeelle.<\/p>\n<p>Tykkitulen ja sen mukana rintaman l\u00e4hetess\u00e4 Koivistoa lottiemme puheenjohtaja Toini Vauhkonen arveli olevan oikean ajan naisten poistumiseen paikkakunnalta. H\u00e4nen vastuullaan olevat lotat saivat kuljetuksen j\u00e4rjestetyksi ja p\u00e4\u00e4siv\u00e4t l\u00e4htem\u00e4\u00e4n turvallisemmille seuduille.<\/p>\n<p>Evakuointi-keskuksen muonitus j\u00e4i t\u00e4ten ilman ty\u00f6ntekij\u00f6it\u00e4. Siin\u00e4 avautui Rauha Hollmingin johtamalle ryhm\u00e4lle ty\u00f6kentt\u00e4. Ryhm\u00e4: Helvi Kurki, Pirkko Juusti, Aila Hollming, sai teht\u00e4v\u00e4kseen muonittaa n. 50 henke\u00e4. Saatavilla olevasta materiaalista syntyi oiva &#8221;l\u00e4skisoosi ja perunat&#8221; muona. Maitoakin oli runsaasti. Tarvittiin kuitenkin useampi &#8221;myyrypadallinen&#8221; perunoita ja vastaavasti soosia, sill\u00e4 muonavahvuus taisi kymmenkertaistua tykkien urkutulen liikkeelle ajamista sotilaista. Jatkuva perunapadan porina takasi, ettei yhdenk\u00e4\u00e4n ovestamme sis\u00e4lle tulevan tarvinnut n\u00e4lk\u00e4isen\u00e4 l\u00e4hte\u00e4. Sen p\u00e4iv\u00e4n iltapuhde puoleen y\u00f6h\u00f6n asti meni puhelinp\u00e4ivystyksess\u00e4.<\/p>\n<p>Ailan kanssa vietimme muutaman y\u00f6n tunnin Hollmingin piharakennuksessa. Hieman sekavia ajo-ohjeita taisi saada sotilas, joka aamuy\u00f6st\u00e4 ravisteli meit\u00e4 hereille tiedustellen sairaalan sijaintia. H\u00e4nell\u00e4 oli mukanaan kuorma-autollinen vainajia sek\u00e4 joitakin haavoittuneita huoltoa etsim\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n<p>Seuraavaksi valkeneva p\u00e4iv\u00e4 oli viimeinen koti-Karjalassa vietetty. Lehm\u00e4t oli tietenkin lypsett\u00e4v\u00e4 ja ruokittava, kun ne kerran oli navettaan otettu. Se p\u00e4iv\u00e4 on jotenkin sekavana mieless\u00e4ni. Unen puute oletettavasti teki temppujaan. P\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 k\u00e4vin parin kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kotonani katsomassa, mit\u00e4 sinne kuului. Siell\u00e4 naapurissa evakuoitiin kentt\u00e4sairaalaa, kaikki oli niin surullisen lopullisen n\u00e4k\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n<p>Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 oli mahtava tykist\u00f6keskitys johonkin l\u00e4hist\u00f6lle. Stalinin urut siell\u00e4 n\u00e4yttiv\u00e4t mahtinsa niin, ett\u00e4 koko maailma tuntui hajoavan. Kuulimme j\u00e4lkeenp\u00e4in keskityksen keskell\u00e4 olleilta, ett\u00e4 melu oli huomattavasti vaikuttavampi kuin aikaansaatu tuho.<\/p>\n<p>Muonituspuuhissa oli ruokalista sama kuin edellisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Onneksi ruoka nytkin riitti. Huomisp\u00e4iv\u00e4ksi p\u00e4\u00e4timme muuttaa ruokalistan. Kunnon rokka olisi poikaa. Niinp\u00e4 laitoimme herneet likoamaan tulevan aamun keitoksia varten.<\/p>\n<p>Is\u00e4ni, Kalle Juusti, sek\u00e4 veljeni k\u00e4viv\u00e4t sanomassa, ett\u00e4 he joutuvat siirtym\u00e4\u00e4n pois Koivistolta ja kehottivat meit\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n mukaansa. Emme halunneet viel\u00e4 l\u00e4hte\u00e4, ty\u00f6 oli kesken ja katsoimme meit\u00e4 tarvittavan viel\u00e4. Sit\u00e4 paitsi, Filip Hollmingilla oli auto k\u00e4ytett\u00e4viss\u00e4\u00e4n ja arvelimme voivamme l\u00e4hte\u00e4 sill\u00e4, kun l\u00e4htemisen hetki koittaa.<\/p>\n<p>Tuona iltap\u00e4iv\u00e4n\u00e4 oli Hollmingin set\u00e4 joutunut puhelinlinjojen katkeamisen vuoksi ajamaan Viipuriin hakemaan esikunnasta toimintaohjetta evakuointitilanteen muututtua kaaosmaiseksi.<\/p>\n<p>Sekin p\u00e4iv\u00e4 l\u00e4hestyi viimein iltaansa.<\/p>\n<p>V\u00e4symys painoi jo valtavasti, sill\u00e4 kuten sanottu, nukkumisen laita oli ollut v\u00e4h\u00e4n niin ja n\u00e4in jo useita vuorokausia. Petasimme itsellemme jonkinlaisen vuoteen kuudesta p\u00e4\u00e4llekk\u00e4isest\u00e4 paperis\u00e4kist\u00e4 ja huovasta. Saadessamme oikaista v\u00e4syneet j\u00e4senemme t\u00e4lle todellisuudessa varsin alkeelliselle vuoteelle tunsimme, ettei Kiinan keisarillakaan ole voinut olla parempaa nautintoa. Se lepo loppui lyhyeen. Ovelle ilmestyi nuori luutnantti, muistaakseni nimelt\u00e4\u00e4n Rastas, H\u00e4n suorastaan kauhistui meid\u00e4t n\u00e4hdess\u00e4\u00e4n. &#8221;Hyv\u00e4. Luoja, onko t\u00e4\u00e4ll\u00e4 viel\u00e4 naisia?&#8221; h\u00e4n huudahti. &#8221;Nyt \u00e4kki\u00e4 pois t\u00e4\u00e4lt\u00e4, ven\u00e4l\u00e4inen on Penttil\u00e4ss\u00e4, tulossa t\u00e4nne.&#8221; Tietysti me h\u00e4t\u00e4\u00e4nnyimme, mutta Rauha Hollmingin tyynesti ohjatessa toimiamme pakkasimme likoamassa olevat herneemme ja muut ruokatarpeet kuorma-auton lavalle. Oli aivan varmaa, ett\u00e4 menimme minne tahansa, ruokaa tarvitaan. Kiivetty\u00e4mrne itse kuorman p\u00e4\u00e4lle istumaan l\u00e4hti automme kohti Viipuria, seuraavan pys\u00e4hdyspaikan ollessa jo Rokkalankoski Johanneksessa. Keskiy\u00f6n h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 l\u00e4hdimme ajamaan. Matka kuitenkin keskeytyi jo parin kilometrin p\u00e4\u00e4st\u00e4 hautuumaan kohdalla . Meid\u00e4t pys\u00e4ytti moottoripy\u00f6r\u00e4l\u00e4hetti, joka kertoi vihollisen olevan tulossa vastaan Makslahdessa. Matkaa ei ollut kahtakymment\u00e4 kilometri\u00e4. Viholliset olivat p\u00e4\u00e4sseet oikaisemaan Kuolemanj\u00e4rvelt\u00e4 johtavaa tiet\u00e4 Makslahteen johtavaa tiet\u00e4 ja n\u00e4in motittaneet Koiviston kauppalan.<\/p>\n<p>Jostain ilmestyi sotilaita, er\u00e4s heist\u00e4 pisti olkap\u00e4\u00e4lleni pystykorva-kiv\u00e4\u00e4rin, toinen ty\u00f6nsi k\u00e4teeni taskuaseen, oletettavasti se oli Nagan, koska se oli niin tavattoman kookas. En t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4k\u00e4\u00e4n tied\u00e4, mit\u00e4 noilla olisin tehnyt, sill\u00e4 ampumaan en ollut opetellut ilmakiv\u00e4\u00e4ri\u00e4 karkeammalla aseella. Otin aseet kuitenkin kiitollisena vastaan. Sotilaat katosivat kuin henget kes\u00e4y\u00f6h\u00f6n.<\/p>\n<p>Viipuriin oli tie poikki, mik\u00e4 nyt neuvoksi. Muistimme, ett\u00e4 sairaala oli evakuoitu laivaan, kai nimelt\u00e4\u00e4n Aranda, mik\u00e4 oli viel\u00e4 satamassa l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 aivan l\u00e4hihetkin\u00e4. K\u00e4\u00e4nsimme auton ja siit\u00e4 kiireesti kohti M\u00f6llik\u00e4n nieme\u00e4 &#8211; satamaa. Torille tullessamme n\u00e4imme kirkkolahden yli, kuinka kauniisti valkea alus lipui pitkin Koiviston salmen suvi\u00f6ist\u00e4 pintaa kohti Kotkan satamaa. Siin\u00e4 meni sekin mahdollisuus j\u00e4tt\u00e4\u00e4 kotikyl\u00e4. Nyt oli hyv\u00e4t neuvot kalliit. Torilla seisten n\u00e4imme, ett\u00e4 Osuuskaupan laiturissa kirkon puolella oli alus, mihin lastattiin v\u00e4ke\u00e4. Marssimme kohti kirkkorantaa. Autonkuljettaja p\u00e4\u00e4tti l\u00e4hte\u00e4 kuitenkin yksin yritt\u00e4m\u00e4\u00e4n maan tiet\u00e4 pitkin pois rintama-alueelta ja kuin ihmeen kautta h\u00e4nen kerrottiin onnistuneen. Me kuitenkin patikoimme tuon kilometrin matkan torilta kirkkorantaan. Joukkomme kasvoi jossakin matkan varrella kolmella nostomiehell\u00e4, jotka my\u00f6s olivat j\u00e4\u00e4neet t\u00e4nne mottiin. Onneksemme laiturissa oli sellainen pienehk\u00f6 tykkivene &#8211; VMV ehk\u00e4 Nro 7. Merisotilaat sanoivat olevansa menossa Saarenp\u00e4\u00e4h\u00e4n viem\u00e4\u00e4n miehist\u00f6\u00e4 kauppalasta sinne ia ottivat meid\u00e4t yst\u00e4v\u00e4llisesti mukaansa. Y\u00f6t\u00e4 my\u00f6ten seilasimme suuremmitta h\u00e4iri\u00f6itt\u00e4 Saarenp\u00e4\u00e4h\u00e4n.<\/p>\n<p>Me katsoimme laivan partaalla, miten liekit taas tekiv\u00e4t tuhojaan kotiseudullamme &#8211; oli aivan kuin ennenaikainen juhannuskokko tuo n\u00e4ky. Joukot nousivat pois laivasta ja mekin valmistauduimme j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n aluksen, mutta laivanv\u00e4ki kehotti meit\u00e4 pysym\u00e4\u00e4n aluksessa, koska heid\u00e4n mielest\u00e4\u00e4n olimme siin\u00e4 paremmassa turvassa. Kokka k\u00e4\u00e4nnettiin j\u00e4lleen kohti manteretta. Meille kerrottiin, ett\u00e4 he hakevat viel\u00e4 viivytysjoukot pois. P\u00e4iv\u00e4 oli jo kirkas, kun tulimme rantaan &#8211; t\u00e4ll\u00e4 kertaa satamaan. Hetken odoteltuamme juoksi rannalta loppuunajetun n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 nokisia, uupuneita miehi\u00e4. Laivan koneet olivat jo k\u00e4ynniss\u00e4 ja heti, kun viimeinenkin oli kannella, irrottautui laiva laiturista. Rannan suunnalta kuului silloin jo tulitusta.<\/p>\n<p>Vihollisen lentokoneetkin ilmestyiv\u00e4t taivaalle saattovartioksi. Meid\u00e4t komennettiin kannen alle kajuuttaan ja sitten mentiin n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti lujaa ja mutkitellen. Pommikoneet yrittiv\u00e4t kaikkensa upottaakseen aluksemme, mutta ihmeelliselt\u00e4 onnella taas p\u00e4\u00e4stiin rantautumaan &#8211; t\u00e4ll\u00e4 kertaa Tiurin saareen.<\/p>\n<p>Siell\u00e4 oli paljon omia joukkojamme. Kohta saavuttuamme tapasimme Ailan veljen Aarne Hollmingin sek\u00e4 minun serkkuni Jukka Juustin.<\/p>\n<p>Saarta pommitettiin taukoamatta, samoin l\u00e4hist\u00f6ll\u00e4 olevia aluksia. Johonkin laivaan tuli osuma ja sielt\u00e4 ruvettiin tuomaan haavoittuneita rantaan. Seurasimme paarin kantajia ja he veiv\u00e4t hoitoa tarvitsevat talvisodan aikaiseen korsuun, joka toimi joukkosidontapaikkana.<\/p>\n<p>Korsussa operoi tri Eino Launis, joka oli koko Koivistolla olomme ajan toiminut kentt\u00e4sairaalan l\u00e4\u00e4k\u00e4rin\u00e4 aivan naapurissamme. H\u00e4nen mahdollisuutensa haavoittuneiden hoitamiseksi olivat v\u00e4h\u00e4iset, sill\u00e4 instrumentit n\u00e4yttiv\u00e4t supistuvan morfiiniruiskuun ja puukkoon.<\/p>\n<p>Niill\u00e4 h\u00e4n teki parhaansa lievitt\u00e4\u00e4kseen potilaiden tuskaa. Haavoittuneiden joukossa oli my\u00f6s saksalaisia laivaston sotilaita, joista ainakin kaksi oli k\u00e4sitykseni mukaan saanut eritt\u00e4in pahoja vammoja. Siin\u00e4 sit\u00e4 haikailtiin ja toivottiin hartaasti, ett\u00e4 olisi pystynyt tekem\u00e4\u00e4n jotakin, mutta niiss\u00e4 olosuhteissa meid\u00e4n ammattitaidottomien toiminnasta olisi varmasti ollut enemm\u00e4n haittaa kuin hy\u00f6ty\u00e4.<\/p>\n<p>Tuon Tiurinsaaressa vietetyn ajan pituus on taas niit\u00e4 asioita, joita en tarkalleen muista &#8211; olimmeko siell\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n vai kaksi. V\u00e4symys oli jo niin valtava, ett\u00e4 nukahtelimme melkein seisaalleen. Pommitus kuitenkin jatkui auringon noususta sen laskuun ja juhannuksen alla, kuten tiedet\u00e4\u00e4n, ei p\u00e4iv\u00e4 paljon y\u00f6ksi pimene. Siit\u00e4kin syyst\u00e4 tuo ajan pituus ei oikein mahdu k\u00e4sityskyvyn rajoihin.<\/p>\n<p>Harhailimme p\u00e4iv\u00e4n mittaan saaren eri puolilla v\u00e4lill\u00e4 aina maastoutuen pommitusta piiloon. Keskustelimme miesten kanssa ja kerroimme heille, ett\u00e4 pyrimme Turkuun, jos t\u00e4\u00e4lt\u00e4 viel\u00e4 el\u00e4vin\u00e4 selvi\u00e4mme. Joukossa oli paljon turkulaisia ja kuultuaan m\u00e4\u00e4r\u00e4np\u00e4\u00e4mme he pyysiv\u00e4t, ett\u00e4 yritt\u00e4isimme perille p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme vied\u00e4 tervehdyksi\u00e4 heid\u00e4n omaisilleen. Tietenkin lupasimme ja saaresta l\u00e4htiess\u00e4mme meill\u00e4 oli mahtava m\u00e4\u00e4r\u00e4 kirjeit\u00e4 postitettavaksi ja henkil\u00f6kohtaisestikin viet\u00e4v\u00e4ksi. Ly\u00f6tiinp\u00e4 minun hartioilleni ylikersantin kes\u00e4p\u00e4\u00e4llystakki kaikkine arvomerkkeineen ja pyydettiin, ett\u00e4 toimittaisimme sen ylikersantin vaimolle. T\u00e4m\u00e4nkin teht\u00e4v\u00e4n suoritimme jo Kotkassa.<\/p>\n<p>Taivas oli iltay\u00f6st\u00e4 mennyt pilveen. Meille tultiin sanomaan, ett\u00e4 saksalainen miinanraivaaja on hetimiten l\u00e4hd\u00f6ss\u00e4 Kotkaan, nyt vaan nopeasti laivaan. Sinneh\u00e4n me tietysti menimme, kun k\u00e4skettiin.<\/p>\n<p>Tunnelma laivassa oli painajaismainen. Valot sammuivat aina oven auetessa ja valon syttyess\u00e4 n\u00e4imme vauhkon ja uupuneen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 vieraita kasvoja, jotka varmasti kummeksuen katsoivat suomalaisia naisia, jotka py\u00f6riv\u00e4t mukana moisessa myll\u00e4k\u00e4ss\u00e4. Emme enn\u00e4tt\u00e4neet edes istahtaa, kun kapyysin ovi aukeni ja pimeydest\u00e4 kuului &#8221;ihanalla&#8221; suomen kielell\u00e4: &#8221;Olen kuullut, ett\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on suomalaisia lottia, siirtyk\u00e4\u00e4 heti minun alukseeni, l\u00e4hden v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti viem\u00e4\u00e4n haavoittuneita Kotkaan.&#8221; Meit\u00e4 ei tarvinnut kahdesti kehottaa. Hetkess\u00e4 olimme suomalaisen aluksen kannella, josta meid\u00e4t ohjattiin alas kajuuttaan. Siell\u00e4 saimme peseyty\u00e4 ja siell\u00e4 oli ihan oikeat vuoteet. Saimme teet\u00e4 ja voileip\u00e4\u00e4, tuntui kaiken j\u00e4lkeen, kuin olisi p\u00e4\u00e4ssyt taivaaseen. Aamulla saavuimme Kotkaan, oli uskomaton tunne laskea jalka maan kamaralle ja todeta, ett\u00e4 painajainen oli ohitse.<\/p>\n<p>Kotkassa viivyimme p\u00e4iv\u00e4n ja seuraavan y\u00f6n. Aamulla alkoi matka ensin Helsinkiin, josta oli aikomus jatkaa Turkuun. Jossain Kotkan ja Haminan v\u00e4limailla tapasimme junassa Hollmingin sed\u00e4n. H\u00e4n ei ollut en\u00e4\u00e4 p\u00e4\u00e4ssyt palaamaan Viipurista Koivistolle samasta syyst\u00e4, kuin me emme olleet p\u00e4\u00e4sseet vastakkaiseen suuntaan. Tapaaminen oli onnellinen kuten arvata voi.<\/p>\n<p>Samassa junassa tapasimme my\u00f6s opettaja Katri Lehtosen, jonka vispil\u00e4\u00e4 &#8211; tuollaista rautalankah\u00e4kkyr\u00e4\u00e4 &#8211; olin uskollisesti kantanut mukanani kuin talismania siit\u00e4 asti, kun koululta l\u00e4hdettiin. Luovutin sen h\u00e4nelle. Taisi muuten olla ainoa esine, mit\u00e4 h\u00e4nelle kotoa j\u00e4i.<\/p>\n<p>Helsingiss\u00e4 j\u00e4lleen nukuimme y\u00f6n ja n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti illan suussa l\u00e4hdimme kohti Turkua, ainakin tuo matka tehtiin y\u00f6t\u00e4 my\u00f6ten. Mieleeni ovat j\u00e4\u00e4neet muutamat ihmiset junassa. Joku kysyi meilt\u00e4, ett\u00e4 ovatko lotat tulossa kotiin rintamalta. Vastattuamme heille kodin j\u00e4\u00e4neen juuri sinne rintamalle, he kyseliv\u00e4t, mihin me nyt aiomme ryhty\u00e4. Sit\u00e4 emme tienneet itsek\u00e4\u00e4n siin\u00e4 vaiheessa.<\/p>\n<p>Turkuun p\u00e4\u00e4sty\u00e4mme saimme majoittua Ailan t\u00e4din huvilalle Hirvensaloon. Siell\u00e4 meist\u00e4 huolehdittiin suurenmoisesti.<\/p>\n<p>Turussa postitimme lupaamamme kirjeet ja monia veimme perille henkil\u00f6kohtaisesti. Kodeissa oli ilon ja toivon tunnelma, kun voimme kertoa omaisille, ett\u00e4 pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 aikaisemmin olimme keskustelleet heid\u00e4n poikansa, miehens\u00e4 tai veljens\u00e4 kanssa ja ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 oli ollut elossa ja terveen\u00e4 ainakin viel\u00e4 silloin.<\/p>\n<p>Hirvensalosta siirryin muutaman viikon levon j\u00e4lkeen Salon asemalle ty\u00f6h\u00f6n ja Salossa sain viel\u00e4 suorittaa viimeisen ty\u00f6palveluksen Lotta-Sv\u00e4rd -j\u00e4rjest\u00f6n riveiss\u00e4 osallistumalla kotiutettavien joukkojen muonitusteht\u00e4viin syksyll\u00e4 1944. T\u00e4m\u00e4 tapahtui v\u00e4h\u00e4n ennen j\u00e4rjest\u00f6n lakkauttamista marraskuussa.<\/p>\n<p>Tarinamme koostuu aivan ruohonjuuritason tapahtumista, kahden pikkulotan kokemuksista sodan todellisuudessa.<\/p>\n<p>Alussa selostetuissa toiminnoissa muidenkin j\u00e4rjest\u00f6jen osalta on tarkoitus valottaa sen ajan nuorison mentaliteettia; asennoitumista is\u00e4nmaallisuuteen, maanpuolustukseen ja talkootoimintaan. Useammalla nuorella oli tarve kuulua johonkin yhteis\u00f6\u00f6n, joka vei yhteist\u00e4 asiaa eteenp\u00e4in ja jokainen my\u00f6s halusi ottaa osuutensa vastuusta.<\/p>\n<p>Meill\u00e4 oli silloin viel\u00e4 ihanteita ja uskoimme parempaan tulevaisuuteen.<\/p>\n<\/div><\/section>\n<section  class='av_textblock_section av-26nu8o-de7b19f6a4ff4a85782c022ea993fc53 '   itemscope=\"itemscope\" itemtype=\"https:\/\/schema.org\/CreativeWork\" ><div class='avia_textblock'  itemprop=\"text\" ><p>0<\/p>\n<\/div><\/section>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":2372,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-2416","page","type-page","status-publish","hentry"],"yoast_head":"<!-- This site is optimized with the Yoast SEO plugin v27.6 - https:\/\/yoast.com\/product\/yoast-seo-wordpress\/ -->\n<title>Pikkulottien viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Koivistolla - Veteraanien Perint\u00f6<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"fi_FI\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Pikkulottien viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Koivistolla - Veteraanien Perint\u00f6\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Veteraanien Perint\u00f6\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Arvioitu lukuaika\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"17 minuuttia\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\\\/\\\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\\\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\\\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\\\/\",\"name\":\"Pikkulottien viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Koivistolla - Veteraanien Perint\u00f6\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/#website\"},\"datePublished\":\"2020-09-01T11:11:06+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\\\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\\\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\\\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\\\/\"]}]},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\\\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\\\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Etusivu\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/etusivu-2\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Jatkosota &#8211; etusivu\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":3,\"name\":\"Jatkosodan kertomukset\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":4,\"name\":\"Kotirintama\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":5,\"name\":\"Siirtolaisten paluu jatkosodan aikana kotiseuduilleen\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/jatkosota-etusivu\\\/jatkosodan-kertomukset\\\/kotirintama\\\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":6,\"name\":\"Pikkulottien viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Koivistolla\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/#website\",\"url\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/\",\"name\":\"Veteraanien Perint\u00f6\",\"description\":\"Kadettikunta\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"fi\"}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Pikkulottien viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Koivistolla - Veteraanien Perint\u00f6","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\/","og_locale":"fi_FI","og_type":"article","og_title":"Pikkulottien viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Koivistolla - Veteraanien Perint\u00f6","og_url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\/","og_site_name":"Veteraanien Perint\u00f6","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Arvioitu lukuaika":"17 minuuttia"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\/","url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\/","name":"Pikkulottien viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Koivistolla - Veteraanien Perint\u00f6","isPartOf":{"@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/#website"},"datePublished":"2020-09-01T11:11:06+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\/#breadcrumb"},"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\/"]}]},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/pikkulottien-viimeiset-paivat-koivistolla\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Etusivu","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/etusivu-2\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Jatkosota &#8211; etusivu","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/"},{"@type":"ListItem","position":3,"name":"Jatkosodan kertomukset","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/"},{"@type":"ListItem","position":4,"name":"Kotirintama","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/"},{"@type":"ListItem","position":5,"name":"Siirtolaisten paluu jatkosodan aikana kotiseuduilleen","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/jatkosota-etusivu\/jatkosodan-kertomukset\/kotirintama\/siirtolaisten-paluu-jatkosodan-aikana-kotiseuduilleen\/"},{"@type":"ListItem","position":6,"name":"Pikkulottien viimeiset p\u00e4iv\u00e4t Koivistolla"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/#website","url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/","name":"Veteraanien Perint\u00f6","description":"Kadettikunta","potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"fi"}]}},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2416","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2416"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2416\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6168,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2416\/revisions\/6168"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2372"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2416"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}