{"id":2667,"date":"2020-09-01T15:10:48","date_gmt":"2020-09-01T15:10:48","guid":{"rendered":"https:\/\/veteraani.ylirotu.fi\/?page_id=2667"},"modified":"2020-09-01T15:10:48","modified_gmt":"2020-09-01T15:10:48","slug":"sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa","status":"publish","type":"page","link":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\/","title":{"rendered":"Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa"},"content":{"rendered":"\n<style type=\"text\/css\" data-created_by=\"avia_inline_auto\" id=\"style-css-av-kek395am-c3ffda25009adb4cac34e5289836f45d\">\n#top .av-special-heading.av-kek395am-c3ffda25009adb4cac34e5289836f45d{\npadding-bottom:10px;\n}\nbody .av-special-heading.av-kek395am-c3ffda25009adb4cac34e5289836f45d .av-special-heading-tag .heading-char{\nfont-size:25px;\n}\n.av-special-heading.av-kek395am-c3ffda25009adb4cac34e5289836f45d .av-subheading{\nfont-size:15px;\n}\n<\/style>\n<div  class='av-special-heading av-kek395am-c3ffda25009adb4cac34e5289836f45d av-special-heading-h3  avia-builder-el-0  el_before_av_textblock  avia-builder-el-first '><h3 class='av-special-heading-tag'  itemprop=\"headline\"  >Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa<\/h3><div class=\"special-heading-border\"><div class=\"special-heading-inner-border\"><\/div><\/div><\/div>\n<section  class='av_textblock_section av-kek0ol8w-0f04af88ec907b2c66cea4bf3dbe1d4c '   itemscope=\"itemscope\" itemtype=\"https:\/\/schema.org\/CreativeWork\" ><div class='avia_textblock'  itemprop=\"text\" ><div class=\"art-article\">\n<p><strong>Kirja: Pit\u00e4k\u00e4\u00e4 mukuloista huolta<\/strong><\/p>\n<p>Juna jyskytti hitaasti ja tasaisesti eteenp\u00e4in. Talviset maisemat vilahtelivat ohitse loputtomana juovana, jonka joskus katkaisi jokin talo ja asemat, jolle juna aivan kuin henk\u00e4isi lev\u00e4ht\u00e4m\u00e4\u00e4n. Helmikuun p\u00e4iv\u00e4 oli kirkas ja lunta oli paksulti pohjoisen radan varsilla. Maisemat eiv\u00e4t nyt kiinnosta\u00adneet matkustajia.<\/p>\n<p>Juna oli matkalla tuntemattomaan vaunu t\u00e4ynn\u00e4 lapsia, jotka istuivat j\u00e4nnittynein\u00e4 eteens\u00e4 tuijottaen pienenpien torkkuessa toisiaan vasten, joidenkin itkiess\u00e4 \u00e4iti\u00e4\u00e4n.<\/p>\n<p>Siin\u00e4 nyt olin matkalla min\u00e4kin kuunnellen junan tasaista jyskytyst\u00e4. V\u00e4lill\u00e4 \u00e4\u00e4ni kiihtyi ja ajattelin sen jostain vihastuneen. Mietin kaikenlaista, etten olisi muistanut kotiv\u00e4ke\u00e4 ja \u00e4iti\u00e4, joka j\u00e4i asemalle huiskuttamaan naapurin t\u00e4din kanssa. N\u00e4in heid\u00e4n selv\u00e4sti pyyhkiv\u00e4n silmi\u00e4\u00e4n junan l\u00e4htiess\u00e4 liikkeelle.<\/p>\n<p>Oli talvisota. Meid\u00e4t oli evakuoitu pois Karjalasta omasta kodistamme. Asuimme nyt Kempeleell\u00e4 pieness\u00e4 m\u00f6kiss\u00e4, jossa sein\u00e4n takana asui toinen perhe evakkoja. Sotaa pakoon olin kai menossa taaskin. Nyt tein l\u00e4ht\u00f6\u00e4 innoissani, olihan sotalapsi aivan jotain erikoista ja j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Sit\u00e4 paitsi meninh\u00e4n nyt Ruotsiin. Olin kymmenvuotias ja sain teht\u00e4v\u00e4nkin. Naapurin nelj\u00e4vuotias Pentti ja kaksivuotias Heino, jotka tiiviisti istuivat vierell\u00e4ni olivat tulleet holhottavikseni.<\/p>\n<p>Matka kului alussa mukavasti poikien katsellessa kaikkea uutta ja ih\u00admeellist\u00e4, mutta v\u00e4hitellen ik\u00e4v\u00e4 ja uni yll\u00e4ttiv\u00e4t. Samoin monet pissareissut. Onneksi olin kotona joutunut hoitamaan pienempi\u00e4 velji\u00e4ni Marttia ja Mattia, jotka nyt tulivat taas mieleeni. Huokaisin raskaasti, tunsin sis\u00e4ll\u00e4ni jotain painavaa. Muistin \u00e4idin joskus sanoneen, ett\u00e4 on kuin syd\u00e4n halkeaisi ja se oli aina silloin kun h\u00e4nell\u00e4 oli paha mieli, varsinkin nyt evakossa ollessa.<\/p>\n<p>Her\u00e4sin ajatuksistani junan pys\u00e4htyess\u00e4 jollekin asemalle ja pian taas jatkaessa tasaista menoaan. Hoivailin poikia parhaan kykyni mukaan, vaikka j\u00e4nnitys ja pelko hiipi itsellekin kaikesta tulevasta. Pojat olivat viimein torkahtaneet viereeni. Seurasin matkat\u00e4tien touhuja heid\u00e4n hyssytelless\u00e4 ja ruokkiessa pienimpi\u00e4. Joukossa oli my\u00f6s paljon ik\u00e4isi\u00e4ni, mutta tutustuminen ei nyt luonnistunut.<\/p>\n<p>Katselin valkoisia lappuja kaulassamme. Ne vaikuttivat aivan vauvojen ruokalapuilta, joihin oli kirjoitettu nimet ja osoitteet. Matkan pitk\u00e4veteisyys vaivasi jo minuakin ja v\u00e4lill\u00e4 muistin taas kotiv\u00e4en. Junan yksitoikkoinen meno toi mieleeni matkan jonkin aikaa sitten.<\/p>\n<p>Oli kauhean kylm\u00e4 ja ihmisi\u00e4 tungeksi kaikkialla nyytteineen ja tavaroineen. Kuljimme tavaravaunussa pois sodan jaloista. S\u00f6imme k\u00e4sin uu\u00adnipuuroa, jonka \u00e4iti oli h\u00e4diss\u00e4\u00e4n laittanut paperipussiin ja minun koulureppuuni. Oli tullut k\u00e4sky l\u00e4hte\u00e4 heti asemalle. Mukavasti se puuro l\u00e4mmitti selk\u00e4\u00e4ni. Meist\u00e4 lapsista se oli j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4\u00e4, mutta vanhempien ilmeet olivat vakavat. Is\u00e4 oli saanut lomaa jostain ty\u00f6komppaniasta ja l\u00e4mmitteli saunaa, mutta sinne se sauna j\u00e4i l\u00e4mpi\u00e4m\u00e4\u00e4n meid\u00e4n kiirehtiess\u00e4 asemal\u00adle. Is\u00e4 tosin tuumi, ett\u00e4 jospa se olisi l\u00e4mmin kun palaamme, mutta tuossa sanonnassa ei ollut nyt leikkipuhetta, vaikka is\u00e4 olikin sellainen.<\/p>\n<p>Olin mietteiss\u00e4ni junan pys\u00e4htyess\u00e4 asemalle. Tornio, luin asemahuoneen sein\u00e4lt\u00e4. Katselin ulos ikkunasta, lunta sateli suurina hiutaleina h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n iltaan. Junamatkamme p\u00e4\u00e4ttyi ja meid\u00e4t vietiin linja-autoon, joka kuljetti meit\u00e4 johonkin suureen rakennukseen. En ollut koskaan ollut sairaalassa, mutta nyt olimme varmasti sellaisessa. Siell\u00e4 meid\u00e4t pestiin isoissa paljuissa ja valkotakkinen set\u00e4 tutki meit\u00e4. Saimme my\u00f6s ruokaa, mutta nyt ei se maistunut, tuskin tiesin mit\u00e4 lautasella oli. J\u00e4nnitys ja ik\u00e4v\u00e4, jota matkalla olin pid\u00e4tt\u00e4nyt laukesi. Koti oli jossain kaukana&#8230; Nieleskelin kyyneleit\u00e4 matkan jatkuessa autolla. Oli pime\u00e4\u00e4 saapuessamme er\u00e4\u00e4lle koululle. Istuimme pulpeteissa, kun luokkaan tuli oudosti puhuvia naisia. Minusta tuntui kuin he olisivat tarkastaneet kenet meist\u00e4 valitsevat. Arvasin meid\u00e4n nyt olevan Ruotsissa. Vaistomaisesti pidin poikia k\u00e4dest\u00e4 kiinni, koska kaksi naista tuli tahtoen ottaa heid\u00e4t.<\/p>\n<p>Selitin itkien, etten eroa pojista, mutta suomalainen matkat\u00e4ti sanoi poikien p\u00e4\u00e4sev\u00e4n hyviin koteihin ja aivan l\u00e4hekk\u00e4in. Istuin siin\u00e4, tunsin olevani ihan yksin vieraassa maassa. Sill\u00e4 hetkell\u00e4 min\u00e4 en pit\u00e4nyt yht\u00e4\u00e4n Ruotsista. Enk\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n \u00e4\u00e4nest\u00e4, jonka kuulin vierell\u00e4ni sanovan: &#8221;L\u00e4hdetk\u00f6s t\u00e4din pikku-piiaksi&#8221; En my\u00f6sk\u00e4\u00e4n pit\u00e4nyt sanasta piika, sill\u00e4 olinhan tullut sotalapseksi. Jotenkin vaistosin, ett\u00e4 l\u00e4hdett\u00e4v\u00e4 oli.<\/p>\n<p>Ajoimme pikkuautolla, en tiennyt minne. Olin v\u00e4synyt ja ik\u00e4viss\u00e4ni. Ero pojista tuntui pahalta. Perille tultuamme tajusin vain, ett\u00e4 t\u00e4nne minun olisi nyt totuttava. S\u00e4nkyyn p\u00e4\u00e4sty\u00e4ni nukahdin kuitenkin sike\u00e4sti. Aamulla her\u00e4sin pienen pojan katsellessa minua ihmeiss\u00e4\u00e4n s\u00e4nkyni vierell\u00e4. H\u00e4n oli talon puolitoistavuotias poika Gosse, py\u00f6re\u00e4 kuin pulla. Tutustuin h\u00e4neen pian. Set\u00e4 oli nuori ja puhui ruotsia. T\u00e4ti kertoi olevansa Aavasaksalta kotoisin, h\u00e4nen kanssaan puhuin suomea.<\/p>\n<p>Vaitonaisesti kerroin heille kotioloistamme ja itsest\u00e4ni. Evakkomatka ja suuri perheemme kiinnosti heit\u00e4 my\u00f6s kovin. Ennemmin en ollut ajatellut perheemme suuruutta, vaikka meit\u00e4 olikin yksitoista lasta. Kuulin kyll\u00e4 \u00e4idin usein huokaavan ruoan puutetta. Suomessa oli sota ja pula kaikesta. Kaipa min\u00e4 juuri siksi olin t\u00e4\u00e4ll\u00e4, koska kotona oli puutetta.<\/p>\n<p>G\u00f6sta-set\u00e4 k\u00e4vi ty\u00f6ss\u00e4 tehtaassa sorvarina. En tiennyt mit\u00e4 se oli. Heill\u00e4 oli lehm\u00e4, jota t\u00e4ti hoiti, h\u00e4n oli koti-\u00e4iti. Se tuntui kotoiselta, sill\u00e4 \u00e4idill\u00e4kin oli lehm\u00e4. Moni muu asia oli vierasta. Mukavaa oli, kun varpaita ei palellut lattialla kuten kotona. Ruokaa oli tarpeeksi ja miten hyvi\u00e4 olivat keksit, joita kotona ei koskaan saanut.<\/p>\n<p>Jonkin p\u00e4iv\u00e4n kuluttua l\u00e4hdimme l\u00e4heiselle koululle Signe-t\u00e4din kanssa. Siell\u00e4 oli muitakin suomalaisia lapsia kuunteluoppilaina. L\u00e4hdin mielell\u00e4ni, olinhan joutunut lopettamaan koulun kesken. Ujona ja peloissani seisoin nyt kuitenkin kaikkien katseltavana. Mielest\u00e4ni olin hieno uudessa mekossani. K\u00e4vimme t\u00e4din kanssa ostamassa sen aivan koulua varten. Siin\u00e4 oli valkea kauluskin, jota t\u00e4ytyi ihailla oikein peilin edess\u00e4. Koulussa oli muuten mukavaa, mutta emme voineet lukea, ainoastaan laskimme ja piirtelimme. Sain tovereita ja opettajan Britta-tyt\u00f6lt\u00e4 sain kuvankin.<\/p>\n<p>Kotiin kirjoitin heti perille tultuani. Kerroin kuinka en voinut pit\u00e4\u00e4 pojista huolta, se vaivasi minua kovasti. Sain pian kotiv\u00e4elt\u00e4 kirjeen. Oli hienoa saada aivan omalla nimell\u00e4 osoitettu kirje. Siin\u00e4 luki: Koululainen Aili Kaipainen, Kalix, Nyborg, Sverige. Se oli paikka, jossa asuin Pohjois-Ruotsissa. Katsoin sen koulukartasta. Sain my\u00f6s pienen valokuvan kotiv\u00e4est\u00e4. Katselin sit\u00e4 aina ik\u00e4v\u00e4n yll\u00e4tt\u00e4ess\u00e4. T\u00e4din tehdess\u00e4 t\u00f6it\u00e4\u00e4n hoivailin min\u00e4 Gossea. H\u00e4n sanoikin ottaneensa minut, koska n\u00e4ki miten min\u00e4 huolehdin koululla pojista. Muiden tytt\u00f6jen leikkiess\u00e4 vapaasti t\u00e4ytyi minun pit\u00e4\u00e4 poika mukanani. Se oli rasittavaa. Matkan jouduttamiseksi kannoin h\u00e4nt\u00e4 paljon, mutta Gosse painoi ja min\u00e4 olin hento. T\u00e4ti sanoikin minua esin\u00e4kem\u00e4lt\u00e4 laihaksi lapseksi ja surkutteli, etten sy\u00f6nyt tarpeeksi. G\u00f6sta-sed\u00e4n ansiosta p\u00e4\u00e4sin joskus leikkim\u00e4\u00e4n naapurin suomalaisten Maijan ja Pirkon kanssa. Kerran keksimme leikki\u00e4 hammasl\u00e4\u00e4k\u00e4ri\u00e4, koska Maijan etuhampaat heiluivat pahasti. Min\u00e4 tiesin miten ne voi ottaa pois. Olihan is\u00e4 minulta ja veljilt\u00e4ni niit\u00e4 nyppinyt ja sanonut vain: &#8221;Avaahan suusi&#8221;, ja kiert\u00e4nyt vain langan hampaaseen ja niin oli hammas yht\u00e4kki\u00e4 poissa. Niinp\u00e4 min\u00e4 sain olla l\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja nyht\u00e4isin Maijalta hampaan. Mukavaa se minusta oli, muttei Maijasta. Talonv\u00e4elt\u00e4 sain kiitosta urheudesta ja sekin oli tietysti mukavaa.<\/p>\n<p>Alkukes\u00e4ll\u00e4 opettelin ajamaan py\u00f6r\u00e4ll\u00e4. Sit\u00e4 taitoa en voinut opetella kotona, koska oli vain is\u00e4n ainoa py\u00f6r\u00e4 ja h\u00e4nen ty\u00f6kulkuv\u00e4lineens\u00e4. Ainoastaan velipojat uskalsivat sill\u00e4 ajella. Istuin Gossen kanssa ulkona rapulla. Oli kaunis kes\u00e4p\u00e4iv\u00e4, kun posti toi kirjeen kotoa, jossa \u00e4iti kertoi heid\u00e4n l\u00e4htev\u00e4n takaisin kotiin Karjalaan. He olisivat siell\u00e4 jo juhannuksena. Silloin minut valtasi sellainen ik\u00e4v\u00e4, ett\u00e4 en voinut ajatella kuin entist\u00e4 kotia ja kuinka kaukana olisinkaan nyt kotiv\u00e4est\u00e4. Iltaisin itkin s\u00e4ngyss\u00e4ni ja rukouksiin liitin &#8211; suojele kotiv\u00e4ke\u00e4 ja vie minut pois t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Ik\u00e4v\u00e4\u00e4ni en voinut selitt\u00e4\u00e4 kenellek\u00e4\u00e4n, en ainakaan t\u00e4dille. Olisin kai ollut kiitt\u00e4m\u00e4t\u00f6n, koska h\u00e4n usein mainitsi, kuinka hyv\u00e4 minulla oli heid\u00e4n luona. Sain ruokaa ja vaatteita, mutta ne eiv\u00e4t nyt merkinneet mit\u00e4\u00e4n. Mietin miksi en p\u00e4\u00e4sisi l\u00e4htem\u00e4\u00e4n jos sotaa ei en\u00e4\u00e4 ole. Arvelin heid\u00e4n vain pit\u00e4v\u00e4n minua Gossen vahtina. Kuulin my\u00f6s heid\u00e4n usein riitelev\u00e4n, mutta en tiennyt mist\u00e4, he kun puhuivat ruotsia. Pelk\u00e4sin ja itkin s\u00e4ngyss\u00e4ni, mutta he sa\u00adnoivat etteiv\u00e4t he tarkoita minulle pahaa. Riidat sattuivat usein silloin kun set\u00e4 oli my\u00f6h\u00e4\u00e4n poissa.<\/p>\n<p>Ilmat olivat kovin muuttuneet. Ulkona ei voinut leikki\u00e4. T\u00e4ti sanoikin syksyn tulleen. Er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 h\u00e4n ilmoitti minulle lapsien l\u00e4htev\u00e4n takai\u00adsin Suomeen ja haluanko min\u00e4kin l\u00e4hte\u00e4. He kyll\u00e4 ottaisivat minut omaksikin. T\u00e4din suostutteluihin en sortunut. Iloitsin heti l\u00e4hd\u00f6st\u00e4 ja odotin l\u00e4ht\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4, etten vain j\u00e4isi pois.<\/p>\n<p>Olin matkalla junassa kotiin. Muutamia lapsia oli menossa samaan suuntaan. Olimme vieraita toisillemme. Yhteist\u00e4 olivat nuo laput kaulassamme. Matkasimme jo toista p\u00e4iv\u00e4\u00e4. Y\u00f6n vietimme jossain sairaalassa, jossa meid\u00e4t taas tutkittiin. Nukuimme sairaalan s\u00e4ngyiss\u00e4. Kuu paistoi isosta ikkunasta, etten oikein saanut nukutuksi, mutta tuntui ihmeen turvalliselta p\u00e4\u00e4st\u00e4 kotiin. Juna kolisteli hitaasti ja puiset penkit tuntuivat kovilta istua. V\u00e4lill\u00e4 kyyristyin nurkkaan ja torkahdin. Matkan pituus vaivasi ja ajattelin, ettei se lopu koskaan. Saavuimme viimein kuitenkin Sortavalan asemalle, jonne odotin kotiv\u00e4en tulevan.<\/p>\n<p>Pettymykseni oli suuri; minua ei ollut kukaan vastassa. Siin\u00e4 min\u00e4 seisoin syksyisess\u00e4 kylm\u00e4ss\u00e4 itkua tehden, matkat\u00e4tien lukiessa lapustani nimi\u00e4 ja osoitettani. Muistin kuitenkin \u00e4idin kirjoittaneen, ett\u00e4 veljeni Eino on Sortavalassa juoksupoikana It\u00e4-Karjala -liikkeess\u00e4. Niin minut vietiin sinne. Siell\u00e4 sitten istuin tavaravarastossa odottaen veljeni kotiin l\u00e4ht\u00f6\u00e4 illalla. Oli jo my\u00f6h\u00e4inen ilta saavuttuamme Kuokkaniernen asemalle. Tuuli ja satoi, valoja oli niukasti. Erilaista kuin Ruotsissa. T\u00e4\u00e4ll\u00e4 oli pienemp\u00e4\u00e4. Kuljin vaitonaisesti veljeni vierell\u00e4. H\u00e4n oli kovasti kasvanut, melkein vierastin h\u00e4nt\u00e4. Kysyin h\u00e4nelt\u00e4, miksi kaikki on niin outoa. H\u00e4n selitti sen johtuvan siit\u00e4, kun t\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ollut sota ja pula kaikesta ja ett\u00e4 sotaa k\u00e4yd\u00e4\u00e4n yh\u00e4 kaukana Karjalassa. Sota ei minua nyt kuitenkaan kiinnostanut. Astelimme kantamuksinemme pime\u00e4\u00e4 tiet\u00e4. Oli vain niin turvallista siin\u00e4 veljen vierell\u00e4.<\/p>\n<p>Saavuimme viimein kotiin pieneen ja k\u00f6yh\u00e4\u00e4n, jonne olin kovasti ik\u00e4v\u00f6inyt. Kotiv\u00e4ki yll\u00e4ttyi kovasti tulostani. Junien ep\u00e4s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisist\u00e4 ajoista johtuen heill\u00e4 ei ollut tarkkaa tietoa saapumisestani. Se ei en\u00e4\u00e4 ollut t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Sin\u00e4 iltana nukahdin siskoni Kertun viereen onnellisena ja rukoukseeni liitin: &#8221;Kiitos, ett\u00e4 toit minut kotiin!&#8221;<\/p>\n<\/div>\n<\/div><\/section>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"","protected":false},"author":2,"featured_media":0,"parent":2533,"menu_order":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"footnotes":""},"class_list":["post-2667","page","type-page","status-publish","hentry"],"yoast_head":"<!-- This site is optimized with the Yoast SEO plugin v27.6 - https:\/\/yoast.com\/product\/yoast-seo-wordpress\/ -->\n<title>Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa - Veteraanien Perint\u00f6<\/title>\n<meta name=\"robots\" content=\"index, follow, max-snippet:-1, max-image-preview:large, max-video-preview:-1\" \/>\n<link rel=\"canonical\" href=\"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\/\" \/>\n<meta property=\"og:locale\" content=\"fi_FI\" \/>\n<meta property=\"og:type\" content=\"article\" \/>\n<meta property=\"og:title\" content=\"Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa - Veteraanien Perint\u00f6\" \/>\n<meta property=\"og:url\" content=\"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\/\" \/>\n<meta property=\"og:site_name\" content=\"Veteraanien Perint\u00f6\" \/>\n<meta name=\"twitter:card\" content=\"summary_large_image\" \/>\n<meta name=\"twitter:label1\" content=\"Arvioitu lukuaika\" \/>\n\t<meta name=\"twitter:data1\" content=\"9 minuuttia\" \/>\n<script type=\"application\/ld+json\" class=\"yoast-schema-graph\">{\"@context\":\"https:\\\/\\\/schema.org\",\"@graph\":[{\"@type\":\"WebPage\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/tietopankit\\\/kertomuksia\\\/sodan-ajan-lapset\\\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\\\/\",\"url\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/tietopankit\\\/kertomuksia\\\/sodan-ajan-lapset\\\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\\\/\",\"name\":\"Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa - Veteraanien Perint\u00f6\",\"isPartOf\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/#website\"},\"datePublished\":\"2020-09-01T15:10:48+00:00\",\"breadcrumb\":{\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/tietopankit\\\/kertomuksia\\\/sodan-ajan-lapset\\\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\\\/#breadcrumb\"},\"inLanguage\":\"fi\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"ReadAction\",\"target\":[\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/tietopankit\\\/kertomuksia\\\/sodan-ajan-lapset\\\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\\\/\"]}]},{\"@type\":\"BreadcrumbList\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/tietopankit\\\/kertomuksia\\\/sodan-ajan-lapset\\\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\\\/#breadcrumb\",\"itemListElement\":[{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":1,\"name\":\"Etusivu\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/etusivu-2\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":2,\"name\":\"Tietopankit\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/tietopankit\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":3,\"name\":\"Kertomuksia\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/tietopankit\\\/kertomuksia\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":4,\"name\":\"Sodan ajan lapset\",\"item\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/index.php\\\/tietopankit\\\/kertomuksia\\\/sodan-ajan-lapset\\\/\"},{\"@type\":\"ListItem\",\"position\":5,\"name\":\"Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa\"}]},{\"@type\":\"WebSite\",\"@id\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/#website\",\"url\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/\",\"name\":\"Veteraanien Perint\u00f6\",\"description\":\"Kadettikunta\",\"potentialAction\":[{\"@type\":\"SearchAction\",\"target\":{\"@type\":\"EntryPoint\",\"urlTemplate\":\"https:\\\/\\\/veteraanienperinto.fi\\\/?s={search_term_string}\"},\"query-input\":{\"@type\":\"PropertyValueSpecification\",\"valueRequired\":true,\"valueName\":\"search_term_string\"}}],\"inLanguage\":\"fi\"}]}<\/script>\n<!-- \/ Yoast SEO plugin. -->","yoast_head_json":{"title":"Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa - Veteraanien Perint\u00f6","robots":{"index":"index","follow":"follow","max-snippet":"max-snippet:-1","max-image-preview":"max-image-preview:large","max-video-preview":"max-video-preview:-1"},"canonical":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\/","og_locale":"fi_FI","og_type":"article","og_title":"Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa - Veteraanien Perint\u00f6","og_url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\/","og_site_name":"Veteraanien Perint\u00f6","twitter_card":"summary_large_image","twitter_misc":{"Arvioitu lukuaika":"9 minuuttia"},"schema":{"@context":"https:\/\/schema.org","@graph":[{"@type":"WebPage","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\/","url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\/","name":"Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa - Veteraanien Perint\u00f6","isPartOf":{"@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/#website"},"datePublished":"2020-09-01T15:10:48+00:00","breadcrumb":{"@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\/#breadcrumb"},"inLanguage":"fi","potentialAction":[{"@type":"ReadAction","target":["https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\/"]}]},{"@type":"BreadcrumbList","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/sotalapsuuden-aikaa-ei-voi-unohtaa\/#breadcrumb","itemListElement":[{"@type":"ListItem","position":1,"name":"Etusivu","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/etusivu-2\/"},{"@type":"ListItem","position":2,"name":"Tietopankit","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/"},{"@type":"ListItem","position":3,"name":"Kertomuksia","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/"},{"@type":"ListItem","position":4,"name":"Sodan ajan lapset","item":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/tietopankit\/kertomuksia\/sodan-ajan-lapset\/"},{"@type":"ListItem","position":5,"name":"Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa"}]},{"@type":"WebSite","@id":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/#website","url":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/","name":"Veteraanien Perint\u00f6","description":"Kadettikunta","potentialAction":[{"@type":"SearchAction","target":{"@type":"EntryPoint","urlTemplate":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/?s={search_term_string}"},"query-input":{"@type":"PropertyValueSpecification","valueRequired":true,"valueName":"search_term_string"}}],"inLanguage":"fi"}]}},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2667","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages"}],"about":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/page"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2667"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2667\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6804,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2667\/revisions\/6804"}],"up":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/pages\/2533"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/veteraanienperinto.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2667"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}