Naimi Mäkikallio-Vaaraniemi, Tornio:

Lähes kahden vuoden rintamalla olon jälkeen minut oli kotiutettu syksyllä 1944. Olin ollut lääkintälottana Kenttäsairaala 17:ssä, joka seurasi 3. Divisioonaa Uhtuan ja Kiestingin suunnilla. Siellä olimme hoitaneet myös saksalaisia haavoittuneita.

Koska minulla oli liikekannallepanosopimus, oli selvää, että kun sota saksalaisia vastaan välirauhansopimuksen mukaisesti oli edessä, joutuisin kiireellisiin sairaalavalmisteluihin myös Torniossa. Näin sitten tapahtuikin.

Sunnuntaina lokakuun 1. päivän iltahämärissä palasimme sisareni kanssa polkupyörillä Tornioon kotoamme Kukkolasta. Meillä oli ollut vapaapäivä sairaalasta. Olimme olleet koko päivän puolukassa tietämättä mitään edellisen yön tapahtumista, siis meikäläisten maihinnoususta Tornion Röyttään.

Yhtäkkiä olimme Kivirannalla Juneksen mäellä pyörinemme keskellä valtavaa saksalaiskolonnaa. Säikähdimme kovasti, sillä tajusimme entisten aseveljien muuttuneen vihollisiksi.

Kolonnan päällikkö tuli ulos autosta ja ryhtyi kuulustelemaan meitä tyyliin ”ketä olette, mistä tulette?” Onneksi olin joutunut treenaamaan koulusaksaani kenttäsairaalassa Uhtuan suunnalla, jossa koko sodan ajan oli myös saksalaisia potilaita.

Henkilöllisyyspaperit tarkastettiin ja minä sain kerrotuksi, että olin ollut rintamalla hoitamassa myös saksalaisia haavoittuneita.

Kolonnan johtaja sanoi siihen, että tästä ette voi päästä läpi, sillä perässämme tulee sellaisia joukkoja, jotka eivät säästä ketään eivätkä mitään. Palatkaa kiireesti takaisin, hän neuvoi.

Me käännyimme takaisin ja ajoimme Alavojakkalaan. Pääsimme Oravaisen saareen. Siellä oli vielä joitakin asukkaita lähdössä Tornionjoen yli Ruotsin puolelle. Heidän kanssaan pääsimme Haaparannalle ja me sieltä edelleen Tornion Suensaaren koululle, lähelle tullia, jossa Tornion sotasairaala sijaitsi.

Vasta jälkeenpäin ymmärsin, että vastaan tulleet saksalaiset olivat entisiä aseveljiämme ja matkalla kohti pohjoista ja Norjaa, mutta heidän perässään tulevat SS-miehiä, jotka oli juuri tuotu Saksasta tuhoamaan Lappia.