Asekätkennän muistelua

Mikko Raita

US-Maija AlaJääski

Sodan päätyttyä kalantilainen Mikko Raita työskenteli neljän kuukauden ajan Rauman sotilaspiirissä, joulukuusta 1944 huhtikuuhun 1945. Raidan työtehtäviin kuului autojen huoltaminen, korjaaminen ja myös kuljettaminen.

Suostuessani tähän työhön kukaan ei minulle kertonut meneillään olevasta asekätkennästä, kertoi Mikko Raita.

– Itse en koko aikana kuljettanut enkä kätkenyt yhtään asetta tai ammusta. Yhden kuorma-auton kävin kerran Uudestakaupungista hakemassa ja lähetin sen Raumalta junalla pohjoiseen. Myös bensiiniä vei yhden lastin Euraan, missä se tyhjennettiin maanalaisiin säilöihin, selvitti Mikko Raita.

– Minua kuitenkin pyydettiin hankkimaan ehdottoman luotettava kuorma-auton kuljettaja. Valintani osui lapsuuden hyvään tuttavaani Kinkon yksinäistilan poikaan Erkki Suomelaan. Päätökseni oli ilmeisen hyvä. Erkki ei koskaan kertonut minulle mitä hän ajaa ja minne, eivätkä myöskään esimiehemme majuri Lauri Miettinen ja majuri Martti Silanterä puhuneet hänestä tai hänen työstään sanaakaan.

Mekaanikkoa tarvittiin
Taitavana mekaanikkona Raita joutui sen sijaan aina silloin tällöin pelastamaan sotilaspiirin salamyhkäisellä kuljetusreissulla pulaan joutuneita kuljettajia. Eräs näistä tapahtui Kalannissa.

~ Raumanlinnan pihalla iltamyöhään Niilo Vapola lastasi Fordiin ase- ja ammuslaatikoita, jotka sitten huolella peiteltiin. Lastin kuljettajaksi lähti itse majuri Miettinen. Auton ensimmäinen etappi oli Vehmaan Pyöli. Auton moottori kuitenkin sammui Kalannin ja Velimaan välisellä tiellä, Kaukjärven kohdalla. Miettinen ei uskaltanut jättää autoa yksin hetkeksikään, vaan vartioi sitä koko yön 20 asteen pakkasessa. Seuraavana aamuna ohitse sattui ajamaan kauppareissulla ollut Tarmo Vapola. Tarmo aavisti mistä oli kyse ja hän soitti minulle Raumalle. Korjasin auton moottorin ja palasin Raumalle ja Miettinen jatkoi matkaansa, muisteli Raita.

Raidan tehtäviin kuuluivat myös Valvontakomission kuljetukset. Nämä kyytireissut saattoivat kestää useitakin päiviä.

Aseita kätkössä pellossa ja koulussa

– Aseita mielestäni sotilaspiirissämme kätkettiin aika paljon, mutta minne? Itse tiedän muutamia kätköjä Kalannista, muisteli Mikko Raita.

Raidan mukaan aseita oli kätkettynä poliisi Laineen pihalle, nurmikon alle ja Harikkalan pellolle. Patruunoita piilotettiin Karrakosken yläkerran lattian alle ja kirkonkylän kansakoulun komerossa oli konekivääri piilossa vielä 1950-luvulla. Taivassalossa nimismies Laineen asunnossa oli useita käsiaseita varastoituna piironginlaatikkoon.

– Sitä, koska aseet ja ammukset poistettiin, en tiedä, totesi Mikko Raita.

Vaikka Raita ei itse aktiivisesti osallistunut aseiden kätkemiseen, joutui hänkin asian tiimoilta kuulusteltavaksi, vieläpä niinkin myöhään kuin vuonna 1952. Vapon miehet kuulustelivat Raitaa Uudessakaupungissa usean tunnin ajan, mutta päästivät hänet sitten menemään.

Mikko Raita pitää asekätkentää silloisissa olosuhteissa aivan ymmärrettävänä.

– Neuvostoliitto uhkasi maatamme uudelleen sotatoimin, ainakin niin vakaasti uskottiin, joten saattoi olla maallemme suuri onni koko asekätkentä, etenkin kun Neuvostoliitto sai asiasta tietää jutun paljastuessa, pohdiskeli Mikko Raita.

Koko maan laajuinen asekätkentäjuttu paljastui keväällä 1945, yhden Oulun seudulla asekätkennässä apumiehenä toimineen henkilön ilmiannettua toiminnan valvontakomissiolle.

Nykyisin Mikko Raita on ainoa elossa oleva Rauman sotilaspiirissä työskennellyt henkilö, joka oli tavalla tai toisella mukana asekätkennässä