Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Click to open the search input field Click to open the search input field Search
  • Menu Menu

Kaksi lottaa joutui vangiksi

Signe Hiltula, o.s. Nevala:

Jatkosodan alkaessa sain komennuksen säähavaintojen tekijäksi Porajärven ilmavalvontakeskukseen, mutta heti joulun jälkeen Rukajärvelle. Rukajärven Ivakin auto tuli hakemaan Repolasta muonatäydennystä ja minua. Oli kylmä kyyti 30 asteen pakkasessa kuorma-auton lavalla.

Rukajärven Ivak sijaitsi korkealla mäellä olevassa karjalaistalossa. Tien toisella puolella piti majaansa radioasema Korven Radio. Ivakissa sain koulutuksen radistiksi.

Joskus talvella 1942 jouduimme ankaraan tykistökeskitykseen, jota kesti tunnin verran. Maastouduimme mäen rinteeseen eikä kukaan meistä loukkaantunut, mutta talo kärsi pahoja vaurioita. Kaikki ikkunat menivät rikki ja kattoon tuli reikiä.

Kun siitä selvisimme, tukimme ikkunoita pahvilla ja mitä nyt sattui löytymään, mutta kyllä seuraava yö talossa oli tosi kylmä. Vähitellen paikkoja korjattiin ja elämä Ivakissa tasoittui entiselleen.

Ensimmäinen loma Rukajärveltä on jäänyt mieleen partiovaaran vuoksi. Matka tehtiin Ivakin kuorma-auton lavalla ja miehet tarkkailivat maastoa valmiina ampumaan. Yhtäkkiä auto pysähtyi ja meidät komennettiin nopeasti alas ja suojautumaan lähellä olevaan monttuun.

Sillä kertaa ei tapahtunut mitään, mutta kun sama auto seuraavana päivänä oli menossa Repolaan, niin partio yllätti sen. Kahakassa sai surmansa 11 miestä ja yksi Ivakin lotta, Sinikka Karhunen, joka oli menossa lomalle.

Rukajärven kylä kävi ilmeisesti liian vaaralliseksi paikaksi, joten meidät siirrettiin pari kilometriä syrjemmälle rakennettuun hirsitaloon. Meitä oli siinä talossa aikamoinen joukko, mukana vartiolottia, puhelinpäivystäjiä, huoltomiehiä ja tietenkin myös päälliköt.

Siellä ollessamme aiheutimme kerran tilanteen, josta emme uskaltaneet puhua Ivakissa mitään.

Eräs lotta oli saanut kotoa paketin ja kun hänen kaksi veljeään oli siinä lähellä linjassa, pyysi hän minua toverikseen viemään heille kotituliaisia. Lähdimme matkaan pyörillä syksyisenä iltapäivänä. Erään mäen päälle tullessamme vihollinen huomasi meidät ja seurauksena oli kova tykistökeskitys. Miehet näkivät tulomme ja huusivat, että äkkiä ojaan. Mutta eihän me sinne, kun se oli täynnä vettä.

Juoksimme siihen korsuun, jossa lotan veljet asustivat ja odottelimme siellä noloina ja hiljaisina keskityksen päättymistä. Velimiehet olivat aika äkäisiä, kun tuollaisen räiskeen saitte aikaan. Mutta kun tilanne rauhoittui, rupesivat paistamaan niistä kotituliaisista lättyjä, jotka sitten joukolla syötiin. Jouduimme odottamaan pimeän tuloon saakka, jolloin vasta uskalsimme lähteä paluumatkalle.

Meitä oli tietenkin ankarasti kielletty lähtemästä mihinkään etemmäksi ja lyhyemmillekin käynneille piti saada päällikön lupa.

Olin Rukajärven Ivakissa toista vuotta, kun meidät kaksi radistia siirrettiin Ontajärvelle, jossa ennestään oli toistakymmentä lottaa erilaisissa tehtävissä.

Siinä lähellä oli kanttiini, jossa oli kaksi lottaa. Ystävystyimme heidän kanssaan, kävimme toistemme luona korvikkeella ja olimme kaikin puolin hyviä kavereita.

Jouluaattona 1943 sattui sellaista, mikä järkytti meitä ja vei mielenrauhan pitkäksi aikaa.

Nuo kaksi kanttiinin lottaa ja ajomies lähtivät hevosella viemään muonaa ja joulupaketteja etulinjaan. Tuolla matkalla vihollispartio yllätti heidät ja kaikki kolme joutuivat vangiksi.

Heidät palautettiin vankien vaihdossa seuraavana syksynä. Olen jälkeenpäin tavannut toisen noista vangiksi joutuneista lotista, mutta ei hän juuri kokemuksistaan kertonut. Olivatko olot vankileirillä niin huonot, ettei hän halunnut niitä muistella, vai oliko häntä vannotettu puhumasta, se jäi minulle epäselväksi.

  • 1900-luvun alku
    • Suomen sotaväki Venäjän vallan aikana
    • Jääkäriliike
    • Poliittinen tilanne
    • Yhteiskunnan rakenne
    • Yhteiskunnalliset epäkohdat
    • Työväestö ja demokratia
    • Siirtolaisuus
    • Koululaitos
    • Vapaussota – Kansalaissota
  • Itsenäistyminen
    • Ennen itsenäistymistä
      • Sortovuodet
      • Eduskunnan alkuvaiheet
      • Viaporin kapina
      • Toinen sortokausi
      • Järjestyskaartien synty
      • Venäjän vallankumous ja Suomi 1
      • Venäjän vallankumous ja Suomi 2
    • Itsenäistymisen jälkeen
      • Itsenäistyminen
      • Punakaartit ja suojeluskunnat
      • Punainen ja valkoinen terrori
      • Sodan nimi
      • Vapaussota-kansalaissota
      • Sotatoimet
      • Sodan seuraukset
      • Sodan tappiot
      • Vankileirit ja oikeudenkäynnit
  • Veteraanijärjestöjä
    • Suomen sotaveteraaniliitto ry
    • Rintamaveteraaniliitto ry
    • Sotainvalidien Veljesliitto ry
    • Kaatuneitten Omaisten Liitto ry
    • Rintamanaisten Liitto ry
    • Sotavangit ry
  • Mannerheim-ristin ritarit
  • Tammenlehvän perinneliitto ry
  • Muita järjestöjä
    • Jääkäriliike
    • Aseveliliike
    • Sotilaspojat
    • SNS-seura
  • Muita ryhmiä
    • Naiset
    • Sotainvalidit
    • Sodan ajan lapset
    • Sotavangit
    • Inkeriläiset Suomessa
    • Ulkomaalaiset vapaaehtoiset
  • Puolustushaarat ja aselajit
    • Huolto
    • Ilmatorjunta
    • Kaukopartiotoiminta
    • Kenttätykistö
    • Ilmavoimat
    • Merivoimat
    • Pioneeritoiminta
    • Viestitoiminta
    • Valistus- ja tiedotustoiminta sekä propaganda
    • Sotilaspapisto
  • Aseet, joukot ja välineet
    • Talvisodan joukkoja
    • Tärkeimmät aseet talvisodassa
    • Suomalaisten taisteluvälineitä kesän 1944 taisteluissa
    • Suomalaiset hevoset sodassa
  • Muistoristit ja -mitalit
    • Talvisodan muistomitalit ja -ristit
    • Talvi- ja jatkosodan muistoristit
  • Kertomuksia
    • Itsenäistymisen vuodet
      • Nuorisoa 1800-luvun lopulla
      • Suurlakko 1905 Turussa
      • Muistelmia vapaussotamme alkuvaiheista
      • Erämaan pappilan lasten elämästä
      • Punakaartin mukana rintamalle
      • Pienen pojan kokemuksia
      • Kertomus kokemuksistani
      • Kokemuksia vapaussodasta
    • Jääkäriliike
      • Lähtöni ja ensi matka
      • Jääkäri saapui Saksasta
      • Hiihtomatka Merenkurkun yli
    • Mannerheimristin ritarit
      • Isänmaan puolustustajat
      • Tyrjän jääkärijoukkue
      • Miinoitustehtävä öisellä merellä
      • Kekseliäs ritari
    • Puolustushaarat ja aselajit
      • Ilmatorjunta Uudessakylässä
      • Ilmatorjunta Suurmäessä
      • Vihollisen huoltokeskusta tuhoamassa
      • Kaukopartioretki Lehdon kauppalaan
      • Partio
      • Taistelu Oktjabrskaja Revolutsijan ja Marat’n kanssa
      • Panssarilaiva Ilmarinen
      • Krasnoje Znamja’n upotus
      • Suomalaiset sukellusveneet
      • Sukellusvenesotaa
      • Iivarin silta
      • Sotilaspastorin kirje
      • Kun mieheni kaatui
      • Kun isäni kaatui
      • Rakas oma isä!
    • Sotilaspoikatoiminta
      • Sotilaspojan Talvisota
      • Muisteluita 1939-44
    • Naisten rooli ja tehtävät sodissa
      • Viimeinen palvelus
      • Veljen arkku samassa junassa
      • Nuori sotilas
      • Kolme veljeä isänmaalle
      • Kaksi veljeä samaan hautaan
      • Kaatuneiden evakuoimiskeskuksessa
      • Kaksi lottaa joutui vangiksi
    • Sodan ajan lapset
      • Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa
      • Sotalapseksi Tanskaan
    • Sotainvalidit
      • Suojärven kenttäsairaalassa
      • Kenttäsairaalassa Kannaksella
      • Haavoittuneen hakeminen
    • Sotavangit
      • Sotavankina
      • Sotavanki
      • Nälkää ja vilua, tauteja, uhkailuja, miljoonia luteita
    • Ulkomaiset vapaaehtoiset
      • Yksi kaikkien puolesta…
      • Vapaaehtoisen ruotsalaisen lentäjän kohtalo
      • Kolmas tie
    • Mitä veteraanit antavat minulle
      • Mitä veteraanit antavat minulle
  • Taistelut karttoina
  • Videoita
    • Veteraanien perinnön merkitys
      • Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin viesti jälkipolville
      • Presidentti Mauno Koiviston haastattelu
      • Kenraali Jaakko Valtasen haastattelu
      • KAARTJR:n varusmiesten mietteitä Kansallisena veteraanipäivänä 21.9.2020
    • Veteraanien haastatteluja
    • Veteraanin iltahuuto
    • KAARTJR:n varusmiesten mietteitä Kansallisena veteraanipäivänä 21.9.2020
    • Jääkäriliike
    • Vapaussota – Kansalaissota
    • 1930-luku
    • Talvisota
    • Jatkosota
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Lotta Svärd -järjestö
    • Naisten rooli ja tehtävät sodissa
    • Sotilaskotiliitto
    • Jälleenrakentaminen ja sodan jälkiselvittelyt
    • Sotainvalidien kertomuksia
    • Punaisen ristin toiminnan alku
  • Tuotanto

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Search Search

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top Scroll to top Scroll to top