Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Click to open the search input field Click to open the search input field Search
  • Menu Menu

Muisteluita 1939-44

Paavo Nieminen, 13-17 vuotias koulupoika:

Kun syksyllä 1939 alkoi maailmalla tapahtua, niin meillekin, silloisille sk-pojille, alkoi löytyä tehtäviä. Saimme aikanaan jokainen tehtävän, kuka minkin. Minä, 13-vuotta kesäkuussa täyttänyt poikanen pääsin Sortavalan vss- keskukseen lähetiksi.

Vss-keskus sijaitsi silloin Sortavalan Seurahuoneen kellarikerroksessa, jossa oli silloisen varmaan nykyaikainen väestönsuoja. Jouduin kerran kokeilemaan tähystyspaikkojen puhelimia, mm. evankelisluterilaisen kirkon tornissa sijaitsevan, kuten Vakkosalmen näkötornissakin olevan puhelimen toimintaa ja harjoitella samalla havaintojen tekemistä.

Aikanaan pääsin siirtymään Seurahuoneen rakennuksessa muutaman kerroksen ylöspäin eli minut siirrettiin IV Armeijakunnan esikuntaan, jonka komentajana oli silloin kenraalimajuri Jussi Heiskanen. Kun sitten alkoi talvisota, niin IV AKE siirrettiin jo ennakolta varattuihin sijoituspaikkoihin Suistamon pitäjään. Varsinainen kenraalin seurue alkoi toimia Palomyllyn koululla, jossa minun nuorimman lähettipojan, lisäksi olivat Timo Hämäläinen, Olavi Vänttinen ja Lars Forsman. Minä jouduin hevosiin kiintyneenä siirretyksi komento-osastolle, jonka päällikkönä oli myöhemmin kadettikomppanian päällikkönä tunnettu silloinen kapteeni Matti Nevasaari.

Toiminta lähettinä, silloin talvisodan aikana, oli hyvin mielenkiintoista ja antoisaa ja näin perästä päin sanottuna suojattua, koska esikunnan alueella ei saanut esimerkiksi lämmittää huoneistoja päiväsaikaan. Samoin latujen ja teiden aukaisu oli hyvin tarkkaan kiellettyä salauksen takia.

Päivittäinen palvelumme muodostui erilaisten tehtävien suorittamisesta. Veimme kirjeitä eri toimistoihin, jotka oli sijoitettu Suistamon kyliin ja muutama aivan Palomyllyn koulun lähistöllekin. Mielenkiintoisin matka meille läheteille oli käynti vallatussa Lemetin motissa. Pääsin kenraalin autossa, hänen adjutanttinsa, kouluneuvos, luutnantti Alfred Salmelan, kahden lotan ja lähettikaverini Olavi Vänttisen seurassa tuonne mottialueelle. Kenraali ei tietenkään ollut mukana. Tuo päivä oli hyvin mieleenpainuva, sillä 6.3.1940 taisteltiin mm. Petäjäsaari omistuksesta, mutta me emme vielä tienneet siitä mitään.

Kun sitten 13.3.1940 tuli rauha, siirtyi esikuntamme Joensuuhun ja majoittui hotelli Pielishoviin. Kohdallani ei ollut vaikeutta siirtyä Joensuuhun, sillä pääsin muun esikunnan kanssa matkaan henkilöautolla, mutta se näkymä, joka toistui maantiellä oli masentavaa. Jatkuvaa ihmismassaa kulkemassa uuden rajan taakse. Tietämättömyys omista vanhemmista ja sisaruksista kalvoi mieltä, samoin se kuinka tästä kaikesta selvitään. Mutta elämisen oli jatkuttava.

Jäin edelleen esikuntaan lähetiksi. Esikunta siirtyi Joensuun Tyttökoululle. Sieltä pääsin käymään sk-poikien ryhmänjohtajakurssille Naantaliin. Tehtävät olivat esikunnassakin edelleen samanlaiset, mutta pommitusten pelkoa ei enää ollut. Sotilaita oli runsaasti, vaikka keväällä olivat kotiuttamiset täydessä käynnissä. Siirtolaisille oli etsittävä asuntoja ja maapaikkoja. Toukokuulla oli Joensuussa iso tilaisuus paraateineen.

Sitten esikunta siirtyi Kuopion kasarmeille. Seurasin tiiviisti mukana ja pääsin Kuopion keskustassa tutustumaan kaupungin elämään. Etsittiin vielä omaisia ym. tuttuja. Everstiluutnantti Kuistio, silloinen IV AKE:n esikuntapäällikkö, alkoi pohtia minullekin jonkinlaista ammattia. Ja koska olin jo talvisodassa osoittanut mielenkiintoa hevosiin, minut siirrettiin Ypäjän Ratsukoulun oppilaaksi. Tein kolmen vuoden sopimuksen eli kuten soitto-oppilaat sain minäkin oman instrumentin, hevosen. Siellä ratsuvääpeli Nestori Lakka alkoi kouluttaa esikunnan laiskuuttamaa poikaa. Ja tulihan niitä sitten hevosiakin useampikin koulutettavaksi. Kun kevätkesällä 1941 saimme Kadettikoulusta hevosia, niin minullakin oli niitä viisi ratsastettavana päivittäin, mm. valkoinen arabialainen ratsu Ilmatar. Täällä Ypäjällä oli meistä tarkoitus kouluttaa ammattitaitoisia ratsuttajia armeijan käyttöön. Koulu olisi kestänyt 3 vuotta ja sen päälle vielä 2 vuoden asevelvollisuus. Oppilastovereitani olivat Kauko Paananen, Yrjö Hakkarainen, Kauko Pulkkinen, Allan Asikainen, Viljo Touronen ja minä jälleen nuorimpana eli olin täyttänyt 14 vuotta. Koulu oli mielestäni hyvä ja ratsastaminen monine versioineen mielenkiintoista, mutta sitten tuli taas väliin suuren maailman omat sekavat tapahtumat.

Kun Ypäjän kasarmille alkoi saapua reserviläisiä, heräsi minullakin halu lähteä lähemmäksi rajaa ja pyysimme Nestori Lakalta pääsyä sinne. Vastaus oli kuitenkin: ”Ei siellä lapsia tarvita”. Mutta ei se estänyt meitä Tourosen Viljon kanssa häipymästä erään kuljetuksen matkaan Ypäjän asemalle. Pääsimme sitten monien kommellusten jälkeen Pieksämäelle ja sieltä erään yksikön eli 3./JR 23:n kuljetukseen. Emme olleet silloin ainoita alaikäisiä, joita painoi halu päästä rintamalle, sillä näytti siltä, että syttyy sota. Oppilaskaverini Viljo Touronen oli 8.7.1941 vuorollaan viemässä kirjepostia komppaniamme komentopaikkaan Korpiselässä ja lähti tiedustelumatkalle komppanianpäällikön ja ryhmän mukana, kun vihollisen keskityksessä luutnantti Seppo Helle kaatui kuten ryhmäjohtaja korpraali Vilho Hämäläinenkin. Useat muut haavoittuivat joukossa oppilas Touronen.

Jäin yksin komppaniaan ja toimittelin asioita. Ehkäpä esimieheni pelkäsivät puolestani ja lähettivät minut hakemaan tupakkaa Joensuun kaupungista, jonne lienee ollut matkaa 70-80 kilometriä. Ajoin vääpelin pyörällä ja toin vähän tupakkaa. Kun tulin komppanian entiselle paikalle, ei siellä ollut ketään, koska Joensuuhun lähtöiltana alkoi kovan salamoinnin ja sateen ropistessa kova suomalaisten tykistökeskitys ja hyökkäys rajan yli.

Tiesin mistä polku vei silloiseen linjaan ja lähdin kulkemaan sitä polkupyörää työntäen. Tulin lopuksi maantielle ja aloin ajaa sitä eteenpäin kunnes kuulin huudon: ”Kaliperilähetti”. Tuo oli silloinen kutsunimeni ja silläkin olisi oma historiansa, mutta se jääköön tässä yhteydessä kertomatta.

Nyt aloin palvella tehtävässäni, mutta en osallistunut aseellisesti taisteluihin vaikka minulla oli hyvä kivääri patruunataskuineen sekä kunnollinen kypärä, kuten sotilaalle kuuluikin.

Tulimme aikoinaan Suistamolle. Siellä saimme rokotuksen ja minä onnistuin saamaan oman sotasaalisratsun. Mutta sitä en saanut pitää kuin päivän, sillä joku osasi keplotella sen itselleen kertoen, että hevonen on vietävä karanteeniin? OIiko se totta, sitä en tiedä.

Kuten mainitsin jo tuolla edellä lepäsimme muutaman päivän Suistamolla ennen kuin lähdimme jatkamaan matkaa eteenpäin. Laguksen joukot olivat antaneet naapurin miehille kovan kyydin, joten meidän porukkamme pääsi nyt vähän helpommalla.

Täältä Suistamolta lähtiessä tapasin talvisodan aikaisen IV AK:n sotapoliisitoimiston päällikön, silloisen kapteeni Toimi Tulikouran. Ja taas mentiin eteenpäin. Olimme levossa myöhemmin Miinalanjoen varrella ja sieltä tuli hälytys maihinnousua torjumaan Lunkulansaareen. Jatkoimme Rajakonnun kautta Viteleeseen ja Säntämään, jossa sain tuntea srapnellitulessa liikkumisen, kun olin postin viennissä etulinjaan, mutta hyvin tuostakin selvisin.

Komppaniamme oli Tuulosjoella niin sanotussa eteentyönnetyssä sillanpääasemassa ”Paiseessa”, josta myös olisi oma lukunsa. Kävin sinne ilmoittamassa Viipurin valtauksesta ja vietin yöni etulinjan poterossa. Tämä oli sitten viimeinen rintamalla käynti, sillä päivää ennen Syvärille hyökkäystä siirryin kotirintamalle jälleen lähettitehtäviin kunnes sitten helmikuussa 1944 jouduin suorittamaan asevelvollisuutta Santahaminaan, ja sitten RjK:n kurssille. Santahaminassa sain tavata silloisen kadettikomppanian päällikön, Matti Nevasaaren.

Tässä lyhykäisyydessään yhden vapaaehtoisen nuoren kokemukset tuolta vaikealta ajalta. En ollut ainoa vaan uskon, että meitä oli tuhansia vapaaehtoisia, mutta yleensä niistä on nykyisin vaiettu ehkä meidän nuoruutemme vuoksi. Suuri oli myös se nuorten joukko, joka osallistui sodan loppuvaiheessa 1944 ilmatorjuntaan ja hankki sitä tietä ansiokkaan rintamamiehen nimen.

  • 1900-luvun alku
    • Suomen sotaväki Venäjän vallan aikana
    • Jääkäriliike
    • Poliittinen tilanne
    • Yhteiskunnan rakenne
    • Yhteiskunnalliset epäkohdat
    • Työväestö ja demokratia
    • Siirtolaisuus
    • Koululaitos
    • Vapaussota – Kansalaissota
  • Itsenäistyminen
    • Ennen itsenäistymistä
      • Sortovuodet
      • Eduskunnan alkuvaiheet
      • Viaporin kapina
      • Toinen sortokausi
      • Järjestyskaartien synty
      • Venäjän vallankumous ja Suomi 1
      • Venäjän vallankumous ja Suomi 2
    • Itsenäistymisen jälkeen
      • Itsenäistyminen
      • Punakaartit ja suojeluskunnat
      • Punainen ja valkoinen terrori
      • Sodan nimi
      • Vapaussota-kansalaissota
      • Sotatoimet
      • Sodan seuraukset
      • Sodan tappiot
      • Vankileirit ja oikeudenkäynnit
  • Veteraanijärjestöjä
    • Suomen sotaveteraaniliitto ry
    • Rintamaveteraaniliitto ry
    • Sotainvalidien Veljesliitto ry
    • Kaatuneitten Omaisten Liitto ry
    • Rintamanaisten Liitto ry
    • Sotavangit ry
  • Mannerheim-ristin ritarit
  • Tammenlehvän perinneliitto ry
  • Muita järjestöjä
    • Jääkäriliike
    • Aseveliliike
    • Sotilaspojat
    • SNS-seura
  • Muita ryhmiä
    • Naiset
    • Sotainvalidit
    • Sodan ajan lapset
    • Sotavangit
    • Inkeriläiset Suomessa
    • Ulkomaalaiset vapaaehtoiset
  • Puolustushaarat ja aselajit
    • Huolto
    • Ilmatorjunta
    • Kaukopartiotoiminta
    • Kenttätykistö
    • Ilmavoimat
    • Merivoimat
    • Pioneeritoiminta
    • Viestitoiminta
    • Valistus- ja tiedotustoiminta sekä propaganda
    • Sotilaspapisto
  • Aseet, joukot ja välineet
    • Talvisodan joukkoja
    • Tärkeimmät aseet talvisodassa
    • Suomalaisten taisteluvälineitä kesän 1944 taisteluissa
    • Suomalaiset hevoset sodassa
  • Muistoristit ja -mitalit
    • Talvisodan muistomitalit ja -ristit
    • Talvi- ja jatkosodan muistoristit
  • Kertomuksia
    • Itsenäistymisen vuodet
      • Nuorisoa 1800-luvun lopulla
      • Suurlakko 1905 Turussa
      • Muistelmia vapaussotamme alkuvaiheista
      • Erämaan pappilan lasten elämästä
      • Punakaartin mukana rintamalle
      • Pienen pojan kokemuksia
      • Kertomus kokemuksistani
      • Kokemuksia vapaussodasta
    • Jääkäriliike
      • Lähtöni ja ensi matka
      • Jääkäri saapui Saksasta
      • Hiihtomatka Merenkurkun yli
    • Mannerheimristin ritarit
      • Isänmaan puolustustajat
      • Tyrjän jääkärijoukkue
      • Miinoitustehtävä öisellä merellä
      • Kekseliäs ritari
    • Puolustushaarat ja aselajit
      • Ilmatorjunta Uudessakylässä
      • Ilmatorjunta Suurmäessä
      • Vihollisen huoltokeskusta tuhoamassa
      • Kaukopartioretki Lehdon kauppalaan
      • Partio
      • Taistelu Oktjabrskaja Revolutsijan ja Marat’n kanssa
      • Panssarilaiva Ilmarinen
      • Krasnoje Znamja’n upotus
      • Suomalaiset sukellusveneet
      • Sukellusvenesotaa
      • Iivarin silta
      • Sotilaspastorin kirje
      • Kun mieheni kaatui
      • Kun isäni kaatui
      • Rakas oma isä!
    • Sotilaspoikatoiminta
      • Sotilaspojan Talvisota
      • Muisteluita 1939-44
    • Naisten rooli ja tehtävät sodissa
      • Viimeinen palvelus
      • Veljen arkku samassa junassa
      • Nuori sotilas
      • Kolme veljeä isänmaalle
      • Kaksi veljeä samaan hautaan
      • Kaatuneiden evakuoimiskeskuksessa
      • Kaksi lottaa joutui vangiksi
    • Sodan ajan lapset
      • Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa
      • Sotalapseksi Tanskaan
    • Sotainvalidit
      • Suojärven kenttäsairaalassa
      • Kenttäsairaalassa Kannaksella
      • Haavoittuneen hakeminen
    • Sotavangit
      • Sotavankina
      • Sotavanki
      • Nälkää ja vilua, tauteja, uhkailuja, miljoonia luteita
    • Ulkomaiset vapaaehtoiset
      • Yksi kaikkien puolesta…
      • Vapaaehtoisen ruotsalaisen lentäjän kohtalo
      • Kolmas tie
    • Mitä veteraanit antavat minulle
      • Mitä veteraanit antavat minulle
  • Taistelut karttoina
  • Videoita
    • Veteraanien perinnön merkitys
      • Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin viesti jälkipolville
      • Presidentti Mauno Koiviston haastattelu
      • Kenraali Jaakko Valtasen haastattelu
      • KAARTJR:n varusmiesten mietteitä Kansallisena veteraanipäivänä 21.9.2020
    • Veteraanien haastatteluja
    • Veteraanin iltahuuto
    • KAARTJR:n varusmiesten mietteitä Kansallisena veteraanipäivänä 21.9.2020
    • Jääkäriliike
    • Vapaussota – Kansalaissota
    • 1930-luku
    • Talvisota
    • Jatkosota
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Lotta Svärd -järjestö
    • Naisten rooli ja tehtävät sodissa
    • Sotilaskotiliitto
    • Jälleenrakentaminen ja sodan jälkiselvittelyt
    • Sotainvalidien kertomuksia
    • Punaisen ristin toiminnan alku
  • Tuotanto

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Search Search

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top Scroll to top Scroll to top