Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Click to open the search input field Click to open the search input field Search
  • Menu Menu

Viimeinen palvelus

Muistiinpanot: Aune Peltola teoksesta Orimattilan lotat kotona ja kentällä:

Aune Peltola sai jatkosodan alkaessa komennuksen 20. KEK:n ja Kaat. K:n pääemännän tehtäviin 27. heinäkuuta 1941. Nämä yksiköt kulkivat Laatokan Karjalan kautta Aunuksen kannakselle kiinteästi seuraten taistelevaa etulinjaa. Näin kaatuneiden huolto ja kuljetus voitiin suorittaa nopeasti ja sillä kunnioituksella, joka perinteisesti kuuluu vainajien käsittelyyn.

Kenttäpappien tehtävistä

Yksikön päällikkönä toimi ”Isä Reunaseksi” kutsuttu pastori Väinö Reunanen, ja hänen lisäkseen tehtäviä hoitivat pastorit Reino Niininen ja Olavi Tukiainen, joka olivat kotoisin Orimattilasta. Osastoon kuuluneen ortodoksipapin nimi ei ole muistissa.

Aune Peltola on kuvattu välirauhan elokuussa 1940 Suur-Miehikkälän kansakoululla, jossa tuolloin majaili 200 kadettia Salpalinjan linnoitustöissä. Iloinen hymy ja käärityt hihat kuuluivat toimeliaan kesän työkuvaan. Kuva: Aune Peltola.

Papit kulkivat taistelulinjojen tuntumassa ja etsivät haavoittuneita ja kaatuneita. Usein pappi oli viimeinen henkilö vaikeasti haavoittuneen luona lähdön tapahtuessa, kenttäpapin tehtäväksi jäi myös murheviestin kirjoittaminen kaatuneiden omaisille. Aune Peltola kertoo: ”Vaikein ajanjakso tässä yksikössä oli hyökkäysvaiheen aika kesällä 1941. Kaatuneiden luku oli suuri, tiet olivat heikkoja sekä hautaus- ja kuljetuskalusto puutteellinen. Ruumisarkkujakaan ei ollut tarpeeksi.”

Jatkosodan alussa papit joutuivat takaisin vallatulla alueella etsimään talvisodassa kentälle jääneiden ja tilapäishautoihin sijoitettujen ruumiita. Kun yksikköön lähetettiin vastavalmistuneita pappeja, he kauhistuivat kuullessaan, millaiset tehtävät heitä odottivat. Jokapäiväisiä toimia olivat hartaushetket taistelevien joukkojen keskuudessa ja omassa yksikössä. Aunuksen asukkaiden palattua koteihinsa hartaushetkiä pidettiin myös heidän luonaan.

Ruumiiden kuljettajat

Yksikön muonavahvuuteen kuuluivat myös kirjuri- ja ruumiinpesijälotat, ruumiinkuljettajat ja hautaajat.

Koska Uuksun rautatie ei vielä ollut valmis, sankarivainajia ei voitu lähettää koti-Suomeen, vaan heidät laskettiin tilapäishautoihin Pitkärantaan, Salmiin tai Uuksuun – jopa joskus merkittyihin kohtiin maastossa. Tilapäishautauksessa vainaja käärittiin huopaan, johon oli merkitty hänen henkilötietonsa, ja haudattiin syvälle maahan.

Pakkasten tultua vainajat kaivettiin ylös ja vietiin riiheen lämpiämään, niin että heidän jäsenensä voitiin oikoa. Työ vaati hyviä hermoja, sillä kun vainajien jäsenet lämpenivät, ne myös liikahtelivat. Silloin tällöin jouduttiin riihessä työskennellyt sotilas lähettämään sairaslomalle, sillä hermopaine oli liian kova.

Yleensä viimeisen palveluksen kaatuneille sotilaille tekivät lotat. He pesivät, pukivat, peittivät haavat ja sulkivat arkun. Jos ruumis oli pahoin silpoutunut, arkun kanteen kiinnitettiin ohje: ”Ei saa avata.2 Kirjurilotat poistivat kaatuneiden nimet yksiköiden luetteloista. Vainajien vähäinen omaisuus pakattiin ja lähetettiin kotiin. Kriisiaikoina jouduttiin työskentelemään yötä päivää. Suomi lieneekin ainoa maa, joka toisen maailmansodan aikana toimitti – mikäli mahdollista – sankarivainajansa kotipitäjän multiin.

Aunen sotaretken järkyttävin kokemus: ”Eräs lotistamme sai pestäväkseen ruumiin, jonka hän tunnisti omaksi aviomiehekseen. Tieto miehen kaatumisesta ei ollut vielä tavoittanut vaimoa. Viimeiseen palvelukseen eivät voimat riittäneet, vaan lottaystävän oli tultava avuksi.”

En myös unohda sitä kuinka jouduin kaatuneiden lastin saapuessa myrskylyhty kädessä näyttämään valoa – lasti kipattiin kuin hiekkakuorma.

Tuntolevy oli jokaisen sotilaan ”kaulakoru”, jonka numerosarjasta voitiin tarkistaa hänen palvelukseen astumisensa ja sitä kautta henkilötietonsa. Levy murrettiin kahteen osaan, joista toinen puolisko jäi vainajan kaulaan, toinen naulattiin ruumisarkun päätyyn. Näin varmistettiin, että sotilas pääsi kotiseutunsa hautaan oikean kiven alle. Kuvassa on talvisodan soikea tuntolevy. Kuva: Antti Nissinen

Kaatuneiden omaisuutta pakataan Pitkärannassa paperisäkkeihin kotiin lähetettäväksi. Kuva on otettu syksyllä 1941.

Seppeleet koristavat 20. KE:n väliaikaishautojen ristejä talvella 1942.

Väliaikaisestikin merkityt haudat toivat suorine ristiriveineen mieleen kotiseudun sankarihautausmaan. Kuva Salmista talvella 1942.

Koivuristit ovat merkkeinä sankarivainajien tilapäishaudoista Salmissa talvella 1941. Vasemmalla saksalaisen aseveljen hauta.

Keväällä 1942 kaivettiin Uuksussa ylös puulaatikoita, joista vainajat siirrettiin KEK:ssä arkkuihin ja lähetettiin kotiseudun multiin.

Joskus sankarit joutuivat odottamaan viimeistä matkaansa kotiin ja saivat kauniin lumipeitteen arkkunsa kannalle.

  • 1900-luvun alku
    • Suomen sotaväki Venäjän vallan aikana
    • Jääkäriliike
    • Poliittinen tilanne
    • Yhteiskunnan rakenne
    • Yhteiskunnalliset epäkohdat
    • Työväestö ja demokratia
    • Siirtolaisuus
    • Koululaitos
    • Vapaussota – Kansalaissota
  • Itsenäistyminen
    • Ennen itsenäistymistä
      • Sortovuodet
      • Eduskunnan alkuvaiheet
      • Viaporin kapina
      • Toinen sortokausi
      • Järjestyskaartien synty
      • Venäjän vallankumous ja Suomi 1
      • Venäjän vallankumous ja Suomi 2
    • Itsenäistymisen jälkeen
      • Itsenäistyminen
      • Punakaartit ja suojeluskunnat
      • Punainen ja valkoinen terrori
      • Sodan nimi
      • Vapaussota-kansalaissota
      • Sotatoimet
      • Sodan seuraukset
      • Sodan tappiot
      • Vankileirit ja oikeudenkäynnit
  • Veteraanijärjestöjä
    • Suomen sotaveteraaniliitto ry
    • Rintamaveteraaniliitto ry
    • Sotainvalidien Veljesliitto ry
    • Kaatuneitten Omaisten Liitto ry
    • Rintamanaisten Liitto ry
    • Sotavangit ry
  • Mannerheim-ristin ritarit
  • Tammenlehvän perinneliitto ry
  • Muita järjestöjä
    • Jääkäriliike
    • Aseveliliike
    • Sotilaspojat
    • SNS-seura
  • Muita ryhmiä
    • Naiset
    • Sotainvalidit
    • Sodan ajan lapset
    • Sotavangit
    • Inkeriläiset Suomessa
    • Ulkomaalaiset vapaaehtoiset
  • Puolustushaarat ja aselajit
    • Huolto
    • Ilmatorjunta
    • Kaukopartiotoiminta
    • Kenttätykistö
    • Ilmavoimat
    • Merivoimat
    • Pioneeritoiminta
    • Viestitoiminta
    • Valistus- ja tiedotustoiminta sekä propaganda
    • Sotilaspapisto
  • Aseet, joukot ja välineet
    • Talvisodan joukkoja
    • Tärkeimmät aseet talvisodassa
    • Suomalaisten taisteluvälineitä kesän 1944 taisteluissa
    • Suomalaiset hevoset sodassa
  • Muistoristit ja -mitalit
    • Talvisodan muistomitalit ja -ristit
    • Talvi- ja jatkosodan muistoristit
  • Kertomuksia
    • Itsenäistymisen vuodet
      • Nuorisoa 1800-luvun lopulla
      • Suurlakko 1905 Turussa
      • Muistelmia vapaussotamme alkuvaiheista
      • Erämaan pappilan lasten elämästä
      • Punakaartin mukana rintamalle
      • Pienen pojan kokemuksia
      • Kertomus kokemuksistani
      • Kokemuksia vapaussodasta
    • Jääkäriliike
      • Lähtöni ja ensi matka
      • Jääkäri saapui Saksasta
      • Hiihtomatka Merenkurkun yli
    • Mannerheimristin ritarit
      • Isänmaan puolustustajat
      • Tyrjän jääkärijoukkue
      • Miinoitustehtävä öisellä merellä
      • Kekseliäs ritari
    • Puolustushaarat ja aselajit
      • Ilmatorjunta Uudessakylässä
      • Ilmatorjunta Suurmäessä
      • Vihollisen huoltokeskusta tuhoamassa
      • Kaukopartioretki Lehdon kauppalaan
      • Partio
      • Taistelu Oktjabrskaja Revolutsijan ja Marat’n kanssa
      • Panssarilaiva Ilmarinen
      • Krasnoje Znamja’n upotus
      • Suomalaiset sukellusveneet
      • Sukellusvenesotaa
      • Iivarin silta
      • Sotilaspastorin kirje
      • Kun mieheni kaatui
      • Kun isäni kaatui
      • Rakas oma isä!
    • Sotilaspoikatoiminta
      • Sotilaspojan Talvisota
      • Muisteluita 1939-44
    • Naisten rooli ja tehtävät sodissa
      • Viimeinen palvelus
      • Veljen arkku samassa junassa
      • Nuori sotilas
      • Kolme veljeä isänmaalle
      • Kaksi veljeä samaan hautaan
      • Kaatuneiden evakuoimiskeskuksessa
      • Kaksi lottaa joutui vangiksi
    • Sodan ajan lapset
      • Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa
      • Sotalapseksi Tanskaan
    • Sotainvalidit
      • Suojärven kenttäsairaalassa
      • Kenttäsairaalassa Kannaksella
      • Haavoittuneen hakeminen
    • Sotavangit
      • Sotavankina
      • Sotavanki
      • Nälkää ja vilua, tauteja, uhkailuja, miljoonia luteita
    • Ulkomaiset vapaaehtoiset
      • Yksi kaikkien puolesta…
      • Vapaaehtoisen ruotsalaisen lentäjän kohtalo
      • Kolmas tie
    • Mitä veteraanit antavat minulle
      • Mitä veteraanit antavat minulle
  • Taistelut karttoina
  • Videoita
    • Veteraanien perinnön merkitys
      • Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin viesti jälkipolville
      • Presidentti Mauno Koiviston haastattelu
      • Kenraali Jaakko Valtasen haastattelu
      • KAARTJR:n varusmiesten mietteitä Kansallisena veteraanipäivänä 21.9.2020
    • Veteraanien haastatteluja
    • Veteraanin iltahuuto
    • KAARTJR:n varusmiesten mietteitä Kansallisena veteraanipäivänä 21.9.2020
    • Jääkäriliike
    • Vapaussota – Kansalaissota
    • 1930-luku
    • Talvisota
    • Jatkosota
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Lotta Svärd -järjestö
    • Naisten rooli ja tehtävät sodissa
    • Sotilaskotiliitto
    • Jälleenrakentaminen ja sodan jälkiselvittelyt
    • Sotainvalidien kertomuksia
    • Punaisen ristin toiminnan alku
  • Tuotanto

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Search Search

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top Scroll to top Scroll to top