Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Click to open the search input field Click to open the search input field Search
  • Menu Menu

Kolme veljeä isänmaalle

Elli Vanhala:

Panssaripataljoonan lotta Elli Vanhala poseeraa jatsarisaappaissa ja pussihousuissa Äänislinnassa joulukuussa 1941. Itse asiassa hän sai komennuksen Äänisen kaupunkiin eläinlääkintätehtävissä.

Sain lähtökäskyn 28.6.1941 lottien Rajatoimistoon Luumäelle. Varsinainen hyökkäys ei vielä ollut alkanut, mutta sodan tuntua oli ilmassa: kesäillan hämärässä valojuovat lentelivät ristiin rastiin kahden lentokoneen otellessa.

Parin viikon kuluttua saimme toisen komennuksen, nyt Laguksen joukkoihin panssaripataljoonan kanttiiniin, joka majaili Joutsenon Pintilässä. Työnä oli korvikkeen keitto ja tarjoilu, limsan myynti jne. Emäntänä toimi karjalaislotta Sylvi Nikkanen. Eräänä päivänä everstiluutnantti Sven Björkman tuli kysymään: ”Lähtevätkö lotat mukaan, kun yksikkö lähtee?”

”Totta kai!”

Junakyyti tuntemattomaan

Siitä alkoi panssariyksikön lastaus junaan. Monta päivää tai pikemminkin yötä matkattiin – tietämättä minne. Noin viikon kuluttua purettiin junan lastia Värtsilässä. Miten likaisia ja epäsiistejä olimmekaan, tukka pesemättömänä ja takkuisena.

Ensimmäinen leiripaikka oli Jänisjärven rannalla. Vihollinen oli noudattanut poltetun maan taktiikkaa. Yksi rovioista oli täynnä poltettuja vaskitorvia. Jänisjärven ranta oli kauttaaltaan liukumiinoitettu, joka neliö oli ollut käymälänä – eipä tehnyt mieli pesulle, vaikka likaisia oltiin.

Matkaa tehtiin öisin ilmavaaran vuoksi, päivisin piileskeltiin teltoissa pusikoissa. Reitti oli taistelujen jäljiltä – palaneita ajoneuvoja, kuolleita hevosia, kaatuneita – outo lemu kertoi siitä. Kerran kun aamuyöllä oli pystytetty teltat, heräsimme taas outoon hajuun. Lähellä oli kaatunut. Madot kiehuivat kurkun päässä. Ruoka ei maistunut sinä päivänä.

Yli rajan

”Lagus höökii” junassa Värtsilään heinäkuussa 1941. Soturit ovat hakeneet mukavan asennon -yksi Caterpillar-traktorin konepelliltä.

Panssarivaunujen kulku oli hidasta. Kone- ja telahuolto kuului asiaan aina määrämatkan päästä. Suuri remontti tehtiin Koirinojalla, se kesti muutaman päivän. Paikka oli kaunis mäennyppylä Laatokan rannalla. Metsässä oli kulkuväylän kahta puolta puskaryssiä. Lottia oli ankarasti kielletty menemästä yksin leirin ulkopuolelle, tarvittiin vartio vessareissullekin. Vartiomies käänsi selkänsä ja sillä siisti.

Kun Koirinojalta lähdettiin, oli hämärä heinäkuinen yö. Ajoväylän kahta puolta oli tämän tästä sytytetty pieniä nuotioita metsäpalon aikaansaamiseksi. Se oli puskaryssien työtä, hyvin olivat selvillä liikkeistämme. Matkaa jatkettiin Salmin palaneen kirkon kautta Viteleeseen. Raja ylitettiin panssariautossa istuen ja kurkistellen kapeista luukuista. Käsikranaatit keikkuivat telineissään auton sisällä, en tiedä olivatko ne käyttökunnossa. Missään vaiheessa ei lotille annettu koulutusta aseiden käytössä, vaikka näin jälkikäteen ajatellen olisi ehkä ollut hyvä tietää, miten esimerkiksi käsikranaatti toimii.

Valtauksen jälkeen Viteleen metsistä löytyi paljon romua, tällaisiakin panssariharvinaisuuksia. Kyseessä on brittivalmisteinen Mark II Medium Tank. jossa oli ensimmäisenä ympäri pyörivä tykkitorni (kuvassa käännetty taaksepäin). Tornin katolta on konekivääri poistettu ja ampujan aukko peitetty aaltopellillä. Suomalaisia vastaan nämä vanhukset eivät ehtineet.

Vanha sanomalehti
Aika riensi. Olin saanut Kaarlo-veljeltäni 4. elokuuta 1941 päivätyn kortin, jossa poika kertoi voivansa hyvin ja lähdön olevan taas edessä. Päivänä muutamana sain käsiini toista viikkoa vanhan lehden. Sieltä sattui silmiini kaatuneiden kuolinilmoitusten joukosta yksi. Luin ja luin – ei voinut olla totta! Juurihan sain Kaarlo-veljeltäni kortin. Mutta ei se voinut olla kukaan muu kuin veli Kaarlo. Kortti oli päivätty kaatumispäivänä.

Aikaa oli kolme päivää hautajaisiin. Tuli kova kiire. Joensuusta soitin kotiin. Tiesin, että siellä oltiin huolestuneita minusta. Kotona olin lauantaina, ja hautajaiset pidettiin sunnuntaina 17. elokuuta. Kaarlo siunattiin samaan riviin Kuivannon sankarihautaan, jossa Tapio-veli jo lepäsi. Arkun kantta ei edes voitu avata, sillä käsikranaatti oli silponut pojan pään pahoin. Hautajaisten jälkeen sain jäädä kotiin neljäksi viikoksi. Sinä aikana saatiin talon viljat puiduiksi, vain perunat jäivät nostamatta, kun sain jälleen uuden komennuksen.

Viimeinen uhri
Kului muutama vuosi. Sota ei voinut enää kestää kauan. Armeijan palveluksesta minut vapautettiin omasta pyynnöstäni 30. syyskuuta 1944. Kotona odotti vaikea tehtävä. Olin mukana näkemässä Jouko-veljeni viimeistä taistelua sodassa saadun vamman ja vaikean sairauden kanssa. Se päättyi kuudes joulukuuta 1944 kello 11.00 siniristilipun liehuessa kotipihalla itsenäisyyspäivän kunniaksi. Nuori elämä ei ehtinyt edes puolipäivään, kun lippu laskettiin puolitankoon.

Me sodan kokeneet lotat olemme koko sodanjälkeisen ajan olleet leimattuja määrätyllä tavalla. Kuitenkaan en ole koskaan tuntenut tehneeni mitään niin tärkeää kuin oli se työ, johon sota nuoria velvoitti. Sota jätti jälkeensä surua ja toteutumattomia unelmia, mutta kaiken kielteisen keskellä on minulla ollut sisimmässäni tunne, että yhteinen päämäärä saavutettiin, isänmaa on vapaa ja itsenäinen.

Teoksesta Orimattilan lotat kotona ja kentällä.

  • 1900-luvun alku
    • Suomen sotaväki Venäjän vallan aikana
    • Jääkäriliike
    • Poliittinen tilanne
    • Yhteiskunnan rakenne
    • Yhteiskunnalliset epäkohdat
    • Työväestö ja demokratia
    • Siirtolaisuus
    • Koululaitos
    • Vapaussota – Kansalaissota
  • Itsenäistyminen
    • Ennen itsenäistymistä
      • Sortovuodet
      • Eduskunnan alkuvaiheet
      • Viaporin kapina
      • Toinen sortokausi
      • Järjestyskaartien synty
      • Venäjän vallankumous ja Suomi 1
      • Venäjän vallankumous ja Suomi 2
    • Itsenäistymisen jälkeen
      • Itsenäistyminen
      • Punakaartit ja suojeluskunnat
      • Punainen ja valkoinen terrori
      • Sodan nimi
      • Vapaussota-kansalaissota
      • Sotatoimet
      • Sodan seuraukset
      • Sodan tappiot
      • Vankileirit ja oikeudenkäynnit
  • Veteraanijärjestöjä
    • Suomen sotaveteraaniliitto ry
    • Rintamaveteraaniliitto ry
    • Sotainvalidien Veljesliitto ry
    • Kaatuneitten Omaisten Liitto ry
    • Rintamanaisten Liitto ry
    • Sotavangit ry
  • Mannerheim-ristin ritarit
  • Tammenlehvän perinneliitto ry
  • Muita järjestöjä
    • Jääkäriliike
    • Aseveliliike
    • Sotilaspojat
    • SNS-seura
  • Muita ryhmiä
    • Naiset
    • Sotainvalidit
    • Sodan ajan lapset
    • Sotavangit
    • Inkeriläiset Suomessa
    • Ulkomaalaiset vapaaehtoiset
  • Puolustushaarat ja aselajit
    • Huolto
    • Ilmatorjunta
    • Kaukopartiotoiminta
    • Kenttätykistö
    • Ilmavoimat
    • Merivoimat
    • Pioneeritoiminta
    • Viestitoiminta
    • Valistus- ja tiedotustoiminta sekä propaganda
    • Sotilaspapisto
  • Aseet, joukot ja välineet
    • Talvisodan joukkoja
    • Tärkeimmät aseet talvisodassa
    • Suomalaisten taisteluvälineitä kesän 1944 taisteluissa
    • Suomalaiset hevoset sodassa
  • Muistoristit ja -mitalit
    • Talvisodan muistomitalit ja -ristit
    • Talvi- ja jatkosodan muistoristit
  • Kertomuksia
    • Itsenäistymisen vuodet
      • Nuorisoa 1800-luvun lopulla
      • Suurlakko 1905 Turussa
      • Muistelmia vapaussotamme alkuvaiheista
      • Erämaan pappilan lasten elämästä
      • Punakaartin mukana rintamalle
      • Pienen pojan kokemuksia
      • Kertomus kokemuksistani
      • Kokemuksia vapaussodasta
    • Jääkäriliike
      • Lähtöni ja ensi matka
      • Jääkäri saapui Saksasta
      • Hiihtomatka Merenkurkun yli
    • Mannerheimristin ritarit
      • Isänmaan puolustustajat
      • Tyrjän jääkärijoukkue
      • Miinoitustehtävä öisellä merellä
      • Kekseliäs ritari
    • Puolustushaarat ja aselajit
      • Ilmatorjunta Uudessakylässä
      • Ilmatorjunta Suurmäessä
      • Vihollisen huoltokeskusta tuhoamassa
      • Kaukopartioretki Lehdon kauppalaan
      • Partio
      • Taistelu Oktjabrskaja Revolutsijan ja Marat’n kanssa
      • Panssarilaiva Ilmarinen
      • Krasnoje Znamja’n upotus
      • Suomalaiset sukellusveneet
      • Sukellusvenesotaa
      • Iivarin silta
      • Sotilaspastorin kirje
      • Kun mieheni kaatui
      • Kun isäni kaatui
      • Rakas oma isä!
    • Sotilaspoikatoiminta
      • Sotilaspojan Talvisota
      • Muisteluita 1939-44
    • Naisten rooli ja tehtävät sodissa
      • Viimeinen palvelus
      • Veljen arkku samassa junassa
      • Nuori sotilas
      • Kolme veljeä isänmaalle
      • Kaksi veljeä samaan hautaan
      • Kaatuneiden evakuoimiskeskuksessa
      • Kaksi lottaa joutui vangiksi
    • Sodan ajan lapset
      • Sotalapsuuden aikaa ei voi unohtaa
      • Sotalapseksi Tanskaan
    • Sotainvalidit
      • Suojärven kenttäsairaalassa
      • Kenttäsairaalassa Kannaksella
      • Haavoittuneen hakeminen
    • Sotavangit
      • Sotavankina
      • Sotavanki
      • Nälkää ja vilua, tauteja, uhkailuja, miljoonia luteita
    • Ulkomaiset vapaaehtoiset
      • Yksi kaikkien puolesta…
      • Vapaaehtoisen ruotsalaisen lentäjän kohtalo
      • Kolmas tie
    • Mitä veteraanit antavat minulle
      • Mitä veteraanit antavat minulle
  • Taistelut karttoina
  • Videoita
    • Veteraanien perinnön merkitys
      • Jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin viesti jälkipolville
      • Presidentti Mauno Koiviston haastattelu
      • Kenraali Jaakko Valtasen haastattelu
      • KAARTJR:n varusmiesten mietteitä Kansallisena veteraanipäivänä 21.9.2020
    • Veteraanien haastatteluja
    • Veteraanin iltahuuto
    • KAARTJR:n varusmiesten mietteitä Kansallisena veteraanipäivänä 21.9.2020
    • Jääkäriliike
    • Vapaussota – Kansalaissota
    • 1930-luku
    • Talvisota
    • Jatkosota
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Lotta Svärd -järjestö
    • Naisten rooli ja tehtävät sodissa
    • Sotilaskotiliitto
    • Jälleenrakentaminen ja sodan jälkiselvittelyt
    • Sotainvalidien kertomuksia
    • Punaisen ristin toiminnan alku
  • Tuotanto

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Search Search

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top Scroll to top Scroll to top