Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Hae
  • Menu
  • Suruliputusta Helsingissä maaliskuussa 1940

Moskovan rauha

Rauhantunnustelut oli aloitettu jo helmikuun lopulla 1940. Varsinaiset neuvottelu käynnistyivät 8.3.1940 Moskovassa. Myös Neuvostoliiton johto pyrki nopeasti rauhaan. Neuvostoliitto oli kärsinyt suunnattomien miehistö- ja kalustotappioiden lisäksi suuren arvovaltatappion. Mahdollinen Ranskan ja Englannin väliintulo olisi johtanut arvaamattomiin seurauksiin. Lisäksi lähestyi kelirikko, joka olisi vaikeuttanut massa-armeijan toimintaa. Rauhansopimus allekirjoitettiin 12.3.1940 ja vihollisuudet päättyivät 13.3. Suomen talvisota oli kestänyt 105 kunnian päivää.

Moskovan rauhan ehdot olivat raskaat. Vaikka Suomi oli taistellut urhoollisesti ja menestyksellisesti ylivoimaista vihollista vastaan, oli sen tyydyttävä suuremman sanelemiin rauhanehtoihin. Karjala menetettiin, Hankoniemi jouduttiin vuokraamaan ja yli 400 000 suomalaista joutui evakkotielle. Suomen siniristiliput laskettiin sodan päättymispäivänä puolitankoon. Ne ilmaisivat surua menetetyn Karjalan ja muiden luovutettujen alueiden johdosta. Samalla ne kunnioittivat 23 000 kaatunutta ja 45 000 haavoittunutta suomalaista sotilasta. Lohtua ei tuonut se, että vihollisen tappiot olivat vähintään viisin-kuusinkertaiset.

Talvisodan veteraanien, siis nuorten varusmiesten, reserviläisten ja jopa koulupoikien taistelema torjuntavoitto on Suomen itsenäisyyden suurin saavutus. Suomen talvisotaa voidaan pitää ihmiskunnan historiassa hyvin ainutlaatuisena. Kaikkialle maailmaan kiiri tieto suomalaisten uroteoista. Yli 300 ulkomaista lehtimiestä kertoi päivittäin kotimaihinsa pohjoisen sankarikansan taistelusta. Oli tapahtunut “Talvisodan ihme”. Sen perusta oli luotu sotaa edeltäneellä kehityksellä sekä YH:n ja sodan aikana syntyneellä “Talvisodan hengellä”. Talvisodan veteraanit ylittivät taisteluissa inhimillisen kestokyvyn rajat ja kotirintama osallistui taisteluun täydestä sydämestään. Talvisodan aikana kävivät toteen Suomenlinnan Kuninkaan porttiin kirjoitetut sanat: ”Jälkimaailma, seiso tässä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun.” Näissä sanoissa on viisaus nykypäivänkin suomalaisille.

  • Talvisodan taustat
    • Puolustusvalmiuden kehittäminen
      • Sotilaskoulutus
      • Materiaalihankinnat
      • Sotavarustepuutteet
      • Liikekannallepanojärjestelmä
      • Linnoittaminen
      • Väestönsuojelu
      • Suojeluskuntajärjestö
      • Lotta Svärd -järjestö
      • Sotilaskotiliitto
    • Ulkopoliittiset tekijät
      • Saksa
      • Neuvostoliitto
      • Iso-Britannia ja Ranska
      • Sotilaalliset turvallisuusjärjestelyt
      • Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa
      • Molotov–Ribbentrop -sopimus
      • Talvisodan ajan ulkopoliittinen kehitys
    • Yhteiskunta
      • Sisäpoliittinen kehitys
      • Väestö
      • Koululaitos
      • Elinkeinoelämä
      • Liikenne
      • Urheilu
  • Talvisodan sotatoimet
    • Sodan alku
    • Suojajoukkotaistelut
    • Torjuntavoitto Karjalan kannaksella
    • Torjuntavoitot itärajalla
    • Suurhyökkäys Kannaksella
    • Moskovan rauha
  • Kotirintama talvisodassa
    • Tuki rintamalle
    • Säännöstely
    • Evakot
    • Lotta Svärd -järjestö
  • Talvisodan kertomukset
    • 1930-luku
      • Puolustusvalmistelut
        • Aimo Lahti – merkittävin asesuunnittelijamme
      • Kotirintama
        • Pulavuodet
        • Elämää maalaiskylässä Karjalan kannaksella
        • Tehtaalle töihin
        • Nuori poika metsätöissä
    • Sotatoimet
      • Korutonta kertomaa (1940)
        • Korutonta kertomaa (1940)
      • Sodan alku
        • Hätäsanoma 30.11.1939
        • Mistä Mainilan laukaukset ammuttiin?
        • Aseiden tarkkuuttaminen
        • Yllättävä lähtö
        • Talvisodan henki rykmentissä
        • Vartiointia Laatokan rannalla vahvennettiin
        • Kaikki ainakin toivoivat
        • Ässä-rykmentin henki
        • Oltiin tietävinään…
        • ”Ei syty mitään sotaa”
        • Ensimmäinen kaatunut vihollinen
        • Oksilla riippuvat sukanriekaleet
      • Suojajoukkotaistelut
        • Talot olivat elinvoimaisia viljelystiloja
        • Punaupseeri antautui vapaaehtoisesti
      • Torjuntavoitot Karjalan kannaksella
        • Itsenäisyyspäivä
        • Kahakka rannalla
        • Rajajoella
        • Kuusi vihollispommittajaa neljässä minuutissa
        • Suuret, valkoiset haamut …
        • Summan Munasuolla
        • Oliko se tosi vapaaehtoisuutta?
        • Miksi apumme oli myöhässä
      • Torjuntavoitot itärajalla
        • Sankariluutnantti
        • Tammikuinen aamu
        • Viestikaluston evakuointi Suomussalmen suunnalla
        • Viipuri vuonna nolla
        • Taisteluhaudan vyöryttäminen
        • Ei auttanut kuin purra hammasta
      • Suurhyökkäys Kannaksella
        • Pispan kokemus
        • Nuorukaisten talvisotaa
        • Tapahtui 1.2.-14.2.1940
        • Suurin osa tottui…
        • Nurmolainen ratsuväki talvisodassa
      • Moskovan rauha
        • Käsittämätön hiljaisuus
        • Toive henkiinjäämisestä oli toteutunut
        • Tulin palvelleeksi 7 kk 21 päivää
    • Kotirintama
      • Kotirintaman tunnelmia
        • Kun sota syttyi 30.11.1939
        • Vihollisen vankina
        • Muisteloita sotatoimialueelta
        • Talvisotaa syrjäkylässä
        • Talvisodan tunnelmia Helsingin maalaiskunnassa
        • Joulunaika talvisodan Viipurissa
        • 7-vuotiaan muistikuva isän sotaanlähdöstä
      • Säännöstely
        • Sota-aikana maalaistalossa
        • Se joulu ei unohdu
      • Evakot
        • Rajakylistä tuli äkkilähtö
        • Tolvajärvellä 1940
        • Lähtö Viipurista evakkoon
        • Talvisodan evakuoinnit
      • Lotta Svärd
        • Vierestä vietiin
        • Sukellus lumihankeen pelasti
        • Sairaanhoitajan sotakokemuksia
        • Neljä vuotta komennuksella
        • Lottia vangeiksi jouluaattona
        • Lotan tie 1939 – 1944
        • Lääkintälotan koettelemuksia
        • Talvisota sairaalajunassa
        • Mäntyvaaran taistelu

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: juha.tammikivi(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7308

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © 2021, Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top