Osmo Suontila:

Tuli maaliskuun 13. päivä ja kello löi 11. Samassa käsittämätön hiljaisuus yllätti meidät. Kuolemanhiljaisuus laskeutui Taipaleenjoelle, Kirvesmäkeen, Linnakankaalle ja Terenttilään. Viholliset kohottautuivat asemissaan. Heitä oli paljon ja he tuntuivat ihmettelevän, kuinka vähän meitä suoristautui omassa ampumahaudassamme. Kai he olisivat tulleet juttelemaan, mutta miinoitus esti sen.

Klo 12 keräännyimme radion ympärille, Tanner puhui. Kuuntelimme kuin unessa aselevon ja rauhanehdot ja joka soluumme syöpyi tietoisuus tapahtuneesta vääryydestä, pakkorauhasta ja luonnottomasta uudesta rajasta. Meidän, jotka emme olleet kolmeen kuukauteen antaneet periksi, täytyi vetäytyä kauas sisämaahan. ”Vielä meillä on aseemme”, sanoi ajatuksissaan luutnantti Siikki, virkaveljeni kolmannesta pataljoonasta.