Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Click to open the search input field Click to open the search input field Search
  • Menu Menu

Nuori poika metsätöissä

Arvi Arponen, 17-vuotias (vuonna 1930)
Työväen Muistitietotoimikunnan kokoelmat
Työväenarkisto

Kolmisin lähdimme torilta kävelemään, avoinna olevasta portista poikettiin sisälle vanhan Tiurin-linnan vallien suojaan. Pohdiskeltiin tilannetta ja päätettiin yrittää Suojärven suuntaan metsätyöhön. Vähäisiä olivat rahavarat reissulle lähtiessä, niistä junamatka Käkisalmeen lohkaisi ison loven. Sentään tarkasti laskien riittäisivät perille nipin napin. Mutta sen jälkeen edessä on tenkkapoo.

Hiitolassa jouduimme odottamaan junaa seuraavaan aamun. Pojan vanhemmat toverit jututtaessaan toisia työnhakijoita, saivat tarpeellista tietoa, vaan ei rohkaisevaa. Suojärvellä tilanne seis, pinotavaran hakkuut pysähdyksissä. Syksyllä alkavat jos… Uusi tilanteen arvioiminen antoi päätökseksi, että ostimme matkaliput Värtsilään. Siellähän sijaitsi tunnettu rautatehdas, muusta ei tiedetty.

Junasta astuimme Värtsilän asemalle, siitä kävellen muutaman kilometrin päähän samannimiseen tehdaskylään. Välittömästi perille saavuttuamme työnnyimme asioimaan rautatehtaan työnhakukonttoriin. Hämmästys oli melkoinen, kun työtiedusteluumme asennoituvat myönteisesti. Poikaa epäilivät liian nuoreksi, uskoivat kuitenkin pikkuvalheen 18 ikävuodesta. Kelpuuttivat työhön toisten mukaan. Työpaikkamme on Martin osastolla. Alkaa aamulla klo 7.00, työhönottokortin esittämällä neuvoo porttivahti työpaikalle.

Kevyt oli askel, kun mentiin kylälle asuntoa etsimään. Sellaisiin seikkoihin kuin työn laatuun ja palkan määrään emme hyvän mielen hurmoksessa huomanneet kajota. Asuntokin järjestyi aika mukavasti kylän ulkolaidalta pikkutalosta täysihoidossa.

Seuraavana aamuna yhdyimme tehtaan lähellä työhön kiiruhtavien lukuisaan joukkoon. Pojasta nuo hetket tuntuivat juhlavan miehekkäiltä, kun esikertaa elämässä menossa oikein tehtaan työhön. Toisenlainen tunne kuin mennessä metsätöihin.

Työpaikka löytyi Martin osastolta, missä saman nimisissä uuneissa sulatettiin rautaa tietyin menetelmin. Kuitenkin meidät täysin ammattitaidottomat ohjattiin jäähtymässä olevaan Martin uuniin vahan tulitiilimuurauksen purkutyöhön. Uuni lienee ollut jäähtymässä jo pitkään, mutta vielä melko lämmin ja kitkuinenkin eikä tuuletusta minkäänlaista. Jalkapohjaa kuumensi nahkalapikkaan läpi kunnes saatiin talon puolesta puupohjakengät. Johan istui lujasti kiinni poistettava tiilikerros uunin pohjassa, sula rauta täyttänyt joka huokosen.

Hankala saada edes työtä alkuun, lekoilla teräskiilojen avulla paukutettiin muurausta irti muru murulta. Vuolaina noruivat hikivirrat ja juomavettä kului ämpäritolkulla. Illalla työn jälkeen oltiin kuin uitetut koirat. Ennen pitkää pojallekin selkisi tehdastyön ihanuus ja kurjuus. Mutta tehtävä sitä oli, sillä vaihtoehtoja ei ollut ja aikaa siinä kului ennen kuin vanha tiilikerros tuli purettua. Tuli kuitenkin tehtyä loppuun kurja homma.

Purkutyön jälkeen kukin meistä kolmesta joutui työhön eri tahoille, poika eräänlaiseen pakettiprässiin. Homma kävi siten, että pienemmästä rautaromusta prässin avulla puristettiin tietyn kokoisia, noin 50 kilon painoisia paketteja. Niiden tie johti edelleen Martin uuniin uusiksi jalosteiksi. Pojasta tuntui kuin taivaan lahjalta päästessään kuuman kitkuisesta uunista ulos raittiiseen ilmaan. Työkin oli kappalehintaista urakkahommaa, joka teki sen mielekkääksi.

Sukkelasti vierivät viikot, kuluivat kuukaudet. Kotiinsa lähetti tuloistansa kaiken, mikä jäi yli arkielämän tähdellisen tarpeen. Eikä mitään muita menotarpeita ollutkaan, mitä nyt jollakin limunaatipullolla herkuttelu sunnuntaisin tehdaskylän kahvilassa.

  • Talvisodan taustat
    • Puolustusvalmiuden kehittäminen
      • Sotilaskoulutus
      • Materiaalihankinnat
      • Sotavarustepuutteet
      • Liikekannallepanojärjestelmä
      • Linnoittaminen
      • Väestönsuojelu
      • Suojeluskuntajärjestö
      • Lotta Svärd -järjestö
      • Sotilaskotiliitto
    • Ulkopoliittiset tekijät
      • Saksa
      • Neuvostoliitto
      • Iso-Britannia ja Ranska
      • Sotilaalliset turvallisuusjärjestelyt
      • Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa
      • Molotov–Ribbentrop -sopimus
      • Talvisodan ajan ulkopoliittinen kehitys
    • Yhteiskunta
      • Sisäpoliittinen kehitys
      • Väestö
      • Koululaitos
      • Elinkeinoelämä
      • Liikenne
      • Urheilu
  • Talvisodan sotatoimet
    • Sodan alku
    • Suojajoukkotaistelut
    • Torjuntavoitto Karjalan kannaksella
    • Torjuntavoitot itärajalla
    • Suurhyökkäys Kannaksella
    • Moskovan rauha
  • Kotirintama talvisodassa
    • Tuki rintamalle
    • Säännöstely
    • Evakot
    • Lotta Svärd -järjestö
  • Talvisodan kertomukset
    • 1930-luku
      • Puolustusvalmistelut
        • Aimo Lahti – merkittävin asesuunnittelijamme
      • Kotirintama
        • Pulavuodet
        • Elämää maalaiskylässä Karjalan kannaksella
        • Tehtaalle töihin
        • Nuori poika metsätöissä
    • Sotatoimet
      • Korutonta kertomaa (1940)
        • Korutonta kertomaa (1940)
      • Sodan alku
        • Hätäsanoma 30.11.1939
        • Mistä Mainilan laukaukset ammuttiin?
        • Aseiden tarkkuuttaminen
        • Yllättävä lähtö
        • Talvisodan henki rykmentissä
        • Vartiointia Laatokan rannalla vahvennettiin
        • Kaikki ainakin toivoivat
        • Ässä-rykmentin henki
        • Oltiin tietävinään…
        • ”Ei syty mitään sotaa”
        • Ensimmäinen kaatunut vihollinen
        • Oksilla riippuvat sukanriekaleet
      • Suojajoukkotaistelut
        • Talot olivat elinvoimaisia viljelystiloja
        • Punaupseeri antautui vapaaehtoisesti
      • Torjuntavoitot Karjalan kannaksella
        • Itsenäisyyspäivä
        • Kahakka rannalla
        • Rajajoella
        • Kuusi vihollispommittajaa neljässä minuutissa
        • Suuret, valkoiset haamut …
        • Summan Munasuolla
        • Oliko se tosi vapaaehtoisuutta?
        • Miksi apumme oli myöhässä
      • Torjuntavoitot itärajalla
        • Sankariluutnantti
        • Tammikuinen aamu
        • Viestikaluston evakuointi Suomussalmen suunnalla
        • Viipuri vuonna nolla
        • Taisteluhaudan vyöryttäminen
        • Ei auttanut kuin purra hammasta
      • Suurhyökkäys Kannaksella
        • Pispan kokemus
        • Nuorukaisten talvisotaa
        • Tapahtui 1.2.-14.2.1940
        • Suurin osa tottui…
        • Nurmolainen ratsuväki talvisodassa
      • Moskovan rauha
        • Käsittämätön hiljaisuus
        • Toive henkiinjäämisestä oli toteutunut
        • Tulin palvelleeksi 7 kk 21 päivää
    • Kotirintama
      • Kotirintaman tunnelmia
        • Kun sota syttyi 30.11.1939
        • Vihollisen vankina
        • Muisteloita sotatoimialueelta
        • Talvisotaa syrjäkylässä
        • Talvisodan tunnelmia Helsingin maalaiskunnassa
        • Joulunaika talvisodan Viipurissa
        • 7-vuotiaan muistikuva isän sotaanlähdöstä
      • Säännöstely
        • Sota-aikana maalaistalossa
        • Se joulu ei unohdu
      • Evakot
        • Rajakylistä tuli äkkilähtö
        • Tolvajärvellä 1940
        • Lähtö Viipurista evakkoon
        • Talvisodan evakuoinnit
      • Lotta Svärd
        • Vierestä vietiin
        • Sukellus lumihankeen pelasti
        • Sairaanhoitajan sotakokemuksia
        • Neljä vuotta komennuksella
        • Lottia vangeiksi jouluaattona
        • Lotan tie 1939 – 1944
        • Lääkintälotan koettelemuksia
        • Talvisota sairaalajunassa
        • Mäntyvaaran taistelu

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Search Search

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top Scroll to top Scroll to top