Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Click to open the search input field Click to open the search input field Search
  • Menu Menu

Sota-aikana maalaistalossa

Valto Vihinen:

Talvisota

Lapsuudenkotini oli iso maalaistalo. Sodan synkkien pilvien aikakauden ilmestyessä Euroopan taivaalle 1939 olin viisivuotias pikkupoika. Niinä vuosina tapahtui minunkin kodissani ja sen ulkopuolella paljon normaalielämästä poikkeavia tapahtumia, jotka poikkeavat nykypäivän viisivuotiaan elämän rytmistä. Lokakuun puolivälissä 1939 alkoi YH. Kuusi setääni lähti samanaikaisesti. Isäni oli lähtenyt jo kolme viikkoa aikaisemmin palveltuaan ilmavoimissa.

Lähtiessään toiseksi nuorin veljeksistä, Eero nimeltään sanoi: ”Kyllä tästä sota tulee, mutta ei se minun kohdallani kauan kestä. Minä kävelen aina kolme askelta ryhmäni edellä, jolloin minun sotani on pian sodittu”. Yhden kuukauden hänen sotansa kesti. Joulukuun 29:nä Eero kaatui Lemetin taisteluissa. Hänen ruumistaan ei saatu kotiseudulle, vaan siunattiin kentälle jääneenä Kangasalan sankarihautaan 5. kesäkuuta 1940.

Talon emännyys ja isännyys jäivät 26-vuotiaan naisen harteille. Kansanhuollon määräämät viljan ja heinien luovutukset tehtiin. Armeija tarvitsi piikkilankaa. Sitäkin hän keri laidunaidoista. Olisi kai kerännyt kaikki, mutta naapurin isännät sanoivat, että kyllä se jo teiltä riittää.

Sodan alkupäivinä tuli taloon seitsemän perhettä evakkoon Tampereelta, Lappeenrannasta ja Viipurista pommituksilta turvaan. Lappeenrantalainen rouva oli ammatiltaan räätäli. Hän ompeli aamusta iltaan armeijalle lumipukuja.

Vihollisen pommikoneet lensivät ylitsemme käydessään Tamperetta pommittamassa. Me lapset keräännyimme pihamaalle niitä katsomaan. Isän tultua lomalle ja nähtyään meidän kiinnostuksemme hän kielsi jyrkästi olemasta ulkosalla ja näkyvissä lentokoneiden lentäessä.

Talon nuori emäntä oli kirjeenvaihdossa kaikkien 7 veljeksen kanssa. Paketteja hän lähetti heille kaikille, sekä vielä tuntemattomien sotilaiden paketteja, joihin talossa olevat nuoret tytöt laittoivat omia kirjeitään vastauksien toivossa. Joskus heitä onnistikin ja saivat vastauskirjeen.

Olimme myös viestin välittäjinä kotikylässä, koska meillä oli ainoa puhelin. Suojelukunnan esikunnasta tuli usein viestejä toimitettavaksi. Minä olin viestimies, joka ne toimitti perille.

Talvisodan päätyttyä 13.3.1940 palasivat kaupunkien sotapakolaiset kotiseudulleen. Vähitellen palasivat meidänkin talon miehet kotiin likaisin, repaleisin vaattein ja täiarmeija mukanaan. Alkoi tulla myös uusia evakkoja, karjalaisten perheitä. Kivennapalaisia sijoitettiin Kangasalle. Meille tuli perhe, jossa oli neljä sukupolvea. He saivat meiltä asutustilan, josta muodostettiin 4 eri tilaa. He eivät kuitenkaan ehtineet rakentamaan tilojansa, kun tuli uusi sota.

Pirkanmaan Sotaveteraanien joulu 1997

  • Talvisodan taustat
    • Puolustusvalmiuden kehittäminen
      • Sotilaskoulutus
      • Materiaalihankinnat
      • Sotavarustepuutteet
      • Liikekannallepanojärjestelmä
      • Linnoittaminen
      • Väestönsuojelu
      • Suojeluskuntajärjestö
      • Lotta Svärd -järjestö
      • Sotilaskotiliitto
    • Ulkopoliittiset tekijät
      • Saksa
      • Neuvostoliitto
      • Iso-Britannia ja Ranska
      • Sotilaalliset turvallisuusjärjestelyt
      • Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa
      • Molotov–Ribbentrop -sopimus
      • Talvisodan ajan ulkopoliittinen kehitys
    • Yhteiskunta
      • Sisäpoliittinen kehitys
      • Väestö
      • Koululaitos
      • Elinkeinoelämä
      • Liikenne
      • Urheilu
  • Talvisodan sotatoimet
    • Sodan alku
    • Suojajoukkotaistelut
    • Torjuntavoitto Karjalan kannaksella
    • Torjuntavoitot itärajalla
    • Suurhyökkäys Kannaksella
    • Moskovan rauha
  • Kotirintama talvisodassa
    • Tuki rintamalle
    • Säännöstely
    • Evakot
    • Lotta Svärd -järjestö
  • Talvisodan kertomukset
    • 1930-luku
      • Puolustusvalmistelut
        • Aimo Lahti – merkittävin asesuunnittelijamme
      • Kotirintama
        • Pulavuodet
        • Elämää maalaiskylässä Karjalan kannaksella
        • Tehtaalle töihin
        • Nuori poika metsätöissä
    • Sotatoimet
      • Korutonta kertomaa (1940)
        • Korutonta kertomaa (1940)
      • Sodan alku
        • Hätäsanoma 30.11.1939
        • Mistä Mainilan laukaukset ammuttiin?
        • Aseiden tarkkuuttaminen
        • Yllättävä lähtö
        • Talvisodan henki rykmentissä
        • Vartiointia Laatokan rannalla vahvennettiin
        • Kaikki ainakin toivoivat
        • Ässä-rykmentin henki
        • Oltiin tietävinään…
        • ”Ei syty mitään sotaa”
        • Ensimmäinen kaatunut vihollinen
        • Oksilla riippuvat sukanriekaleet
      • Suojajoukkotaistelut
        • Talot olivat elinvoimaisia viljelystiloja
        • Punaupseeri antautui vapaaehtoisesti
      • Torjuntavoitot Karjalan kannaksella
        • Itsenäisyyspäivä
        • Kahakka rannalla
        • Rajajoella
        • Kuusi vihollispommittajaa neljässä minuutissa
        • Suuret, valkoiset haamut …
        • Summan Munasuolla
        • Oliko se tosi vapaaehtoisuutta?
        • Miksi apumme oli myöhässä
      • Torjuntavoitot itärajalla
        • Sankariluutnantti
        • Tammikuinen aamu
        • Viestikaluston evakuointi Suomussalmen suunnalla
        • Viipuri vuonna nolla
        • Taisteluhaudan vyöryttäminen
        • Ei auttanut kuin purra hammasta
      • Suurhyökkäys Kannaksella
        • Pispan kokemus
        • Nuorukaisten talvisotaa
        • Tapahtui 1.2.-14.2.1940
        • Suurin osa tottui…
        • Nurmolainen ratsuväki talvisodassa
      • Moskovan rauha
        • Käsittämätön hiljaisuus
        • Toive henkiinjäämisestä oli toteutunut
        • Tulin palvelleeksi 7 kk 21 päivää
    • Kotirintama
      • Kotirintaman tunnelmia
        • Kun sota syttyi 30.11.1939
        • Vihollisen vankina
        • Muisteloita sotatoimialueelta
        • Talvisotaa syrjäkylässä
        • Talvisodan tunnelmia Helsingin maalaiskunnassa
        • Joulunaika talvisodan Viipurissa
        • 7-vuotiaan muistikuva isän sotaanlähdöstä
      • Säännöstely
        • Sota-aikana maalaistalossa
        • Se joulu ei unohdu
      • Evakot
        • Rajakylistä tuli äkkilähtö
        • Tolvajärvellä 1940
        • Lähtö Viipurista evakkoon
        • Talvisodan evakuoinnit
      • Lotta Svärd
        • Vierestä vietiin
        • Sukellus lumihankeen pelasti
        • Sairaanhoitajan sotakokemuksia
        • Neljä vuotta komennuksella
        • Lottia vangeiksi jouluaattona
        • Lotan tie 1939 – 1944
        • Lääkintälotan koettelemuksia
        • Talvisota sairaalajunassa
        • Mäntyvaaran taistelu

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Search Search

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top Scroll to top Scroll to top