Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Click to open the search input field Click to open the search input field Search
  • Menu Menu

Tolvajärvellä 1940

Lea Sutinen, o.s. Sulku:

Lapsuuden kotini oli Laatokan Karjalassa, Impilahden Kitilässä, Sorvala-Salmi -maantien varrella. Valtakunnan rajalle oli matkaa noin 50 km.

Syksyn 1939 poliittinen tilanne huolestutti rajan rahvasta, vaikka kaiken aikaa toivottiin rauhallista ratkaisua. Samaan aikaan varauduttiin henkisesti pahimpaan mahdolliseen, sodan syttymiseen.

YH:n alettua sotilaiden harmaapukuinen joukko antoi leiman myös kotikylälleni. Rajan lähikylissä asuneita sukulaisia majaili meillä, mutta he palasivat kuitenkin marraskuun kuluessa takaisin koteihinsa, kun tilanne näytti rauhalliselta.

Kitilän koulu täyttyi armeijan miehistä. Kotonani majailleista sotilaista jäi erikoisesti mieleen jääkärikapteeni Flory Leander, jolla tuntui olevan tietoa ja kokemusta myös mahdollisen sodan varalta.

Torstaiaamuna, marraskuun 30. päivänä, jolloin aseet alkoivat puhua, oli tunnelma sanoin selittämätön. Loppuun asti oli uskottu rauhan säilymiseen. Armeijan joukkojen ja sotaa pakenevien siviilien kulkusuunta oli vastakkainen. Ihmiset ja hevoset tiesivät tiellä paikkansa, mutta karja ei. Ajoittain vallitsi täydellinen kaaos.

Sodan äänet kuuluivat selvästi kotikylääni ja itäinen taivaanranta loimusi verenpunaisena. Viimeisen yön kotikylässäni nukuin isäni vieressä oman tykistön ampuessa jo kotikyläni yli Hippolan rinteiltä rajalle päin.

Armeijan auto vei meidät sitten Impilahden asemalle, mistä evakkotaival alkoi. Kotiväkeni sijoitettiin Liperin Tutjunniemeen, mutta oloni siellä ei tuntunut mielekkäältä.

Täytin itsenäisyyspäivänä 17 vuotta ja halusin maanpuolustustehtäviin. Tolvajärven tultua vallatuksi takaisin joulukuussa ankarien taistelujen jälkeen sain vuoden 1940 alussa komennuksen JR 16:n Etp2/RT toimistoon Tolvajärvelle. Se oli vain teltta metsän keskellä, mutta asuntona oli koulun viereinen kauppatalo, josta avautui laaja näköala Tolvajärven Kotisaareen päin.

Edellisenä kesänä valmistunut Tolvajärven matkailumaja toimi kenttäsairaalana. Hiihtelin sinne joskus maaliskuussa ja kauhistuin jäätyneiden vihollissotilaiden ruumiita, joita oli ladottu jonkun rakennuksen seinustalle kuin halkoja pinoon. Tolvajärven harjulta jäi mieleen runonlaulajan patsas ja siinä ollut teksti: ”Matkamies, pysähdy! Sukukuntasi parhaitten henget haastavat muinaisuudesta.”

Elintarvikkeita vietiin pommitusvaaran takia etulinjaan öisin ja pääsin muutaman kerran mukaan Aittojoelle, jossa sotilaat majailivat teltoissa ja korsuissa. Kerran tällaisella matkalla viholliskoneiden ilmestyttyä ei ollut muuta suojaa kuin it-tykin potero, josta ammunta tuntui pitkään korvissani.

Aittojoelta kuului pauketta silloin tällöin, mutta maaliskuussa Kollaan suunnan jyly oli yhtämittaista. Se voimistui voimistumistaan päättyäkseen kirkkaana pakkaspäivänä 13.3. kello 11.

Rauhaa oli jo odotettu ja toivottu, mutta sen ehdot olivat tyrmistyttävät. Me jotka menetimme kotimme ja kotiseutumme tunsimme suoranaista tuskaa. Itkettyneitä silmiä ei niinä päivinä ihmetelty, eikä lohdutuksen sanoja löydetty.

Pahimman surun hetkellä tuli kuitenkin muuta tehtävää. Aittojoelta päin alkoi purkautua koulun mäelle yhtämittainen jono väsyneitä, parrottuneita, repaleisia, noen ja veren tahrimia, masentuneita miehiä. Toimistotyöt saivat jäädä, ruokittiin ja kahvitettiin sivukulkevia. Joku heistä kirjoitti muistikirjaani sanat: ”Verkkaan kulkee mies, kun jättää oman maansa.” Osuvammin tuskin olisi voinut kuvata silloisia tuntemuksia.

Yksikkömme muutti kohta Tuupovaaran Koveroon, jossa se purettiin heinäkuussa 1940.

  • Talvisodan taustat
    • Puolustusvalmiuden kehittäminen
      • Sotilaskoulutus
      • Materiaalihankinnat
      • Sotavarustepuutteet
      • Liikekannallepanojärjestelmä
      • Linnoittaminen
      • Väestönsuojelu
      • Suojeluskuntajärjestö
      • Lotta Svärd -järjestö
      • Sotilaskotiliitto
    • Ulkopoliittiset tekijät
      • Saksa
      • Neuvostoliitto
      • Iso-Britannia ja Ranska
      • Sotilaalliset turvallisuusjärjestelyt
      • Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa
      • Molotov–Ribbentrop -sopimus
      • Talvisodan ajan ulkopoliittinen kehitys
    • Yhteiskunta
      • Sisäpoliittinen kehitys
      • Väestö
      • Koululaitos
      • Elinkeinoelämä
      • Liikenne
      • Urheilu
  • Talvisodan sotatoimet
    • Sodan alku
    • Suojajoukkotaistelut
    • Torjuntavoitto Karjalan kannaksella
    • Torjuntavoitot itärajalla
    • Suurhyökkäys Kannaksella
    • Moskovan rauha
  • Kotirintama talvisodassa
    • Tuki rintamalle
    • Säännöstely
    • Evakot
    • Lotta Svärd -järjestö
  • Talvisodan kertomukset
    • 1930-luku
      • Puolustusvalmistelut
        • Aimo Lahti – merkittävin asesuunnittelijamme
      • Kotirintama
        • Pulavuodet
        • Elämää maalaiskylässä Karjalan kannaksella
        • Tehtaalle töihin
        • Nuori poika metsätöissä
    • Sotatoimet
      • Korutonta kertomaa (1940)
        • Korutonta kertomaa (1940)
      • Sodan alku
        • Hätäsanoma 30.11.1939
        • Mistä Mainilan laukaukset ammuttiin?
        • Aseiden tarkkuuttaminen
        • Yllättävä lähtö
        • Talvisodan henki rykmentissä
        • Vartiointia Laatokan rannalla vahvennettiin
        • Kaikki ainakin toivoivat
        • Ässä-rykmentin henki
        • Oltiin tietävinään…
        • ”Ei syty mitään sotaa”
        • Ensimmäinen kaatunut vihollinen
        • Oksilla riippuvat sukanriekaleet
      • Suojajoukkotaistelut
        • Talot olivat elinvoimaisia viljelystiloja
        • Punaupseeri antautui vapaaehtoisesti
      • Torjuntavoitot Karjalan kannaksella
        • Itsenäisyyspäivä
        • Kahakka rannalla
        • Rajajoella
        • Kuusi vihollispommittajaa neljässä minuutissa
        • Suuret, valkoiset haamut …
        • Summan Munasuolla
        • Oliko se tosi vapaaehtoisuutta?
        • Miksi apumme oli myöhässä
      • Torjuntavoitot itärajalla
        • Sankariluutnantti
        • Tammikuinen aamu
        • Viestikaluston evakuointi Suomussalmen suunnalla
        • Viipuri vuonna nolla
        • Taisteluhaudan vyöryttäminen
        • Ei auttanut kuin purra hammasta
      • Suurhyökkäys Kannaksella
        • Pispan kokemus
        • Nuorukaisten talvisotaa
        • Tapahtui 1.2.-14.2.1940
        • Suurin osa tottui…
        • Nurmolainen ratsuväki talvisodassa
      • Moskovan rauha
        • Käsittämätön hiljaisuus
        • Toive henkiinjäämisestä oli toteutunut
        • Tulin palvelleeksi 7 kk 21 päivää
    • Kotirintama
      • Kotirintaman tunnelmia
        • Kun sota syttyi 30.11.1939
        • Vihollisen vankina
        • Muisteloita sotatoimialueelta
        • Talvisotaa syrjäkylässä
        • Talvisodan tunnelmia Helsingin maalaiskunnassa
        • Joulunaika talvisodan Viipurissa
        • 7-vuotiaan muistikuva isän sotaanlähdöstä
      • Säännöstely
        • Sota-aikana maalaistalossa
        • Se joulu ei unohdu
      • Evakot
        • Rajakylistä tuli äkkilähtö
        • Tolvajärvellä 1940
        • Lähtö Viipurista evakkoon
        • Talvisodan evakuoinnit
      • Lotta Svärd
        • Vierestä vietiin
        • Sukellus lumihankeen pelasti
        • Sairaanhoitajan sotakokemuksia
        • Neljä vuotta komennuksella
        • Lottia vangeiksi jouluaattona
        • Lotan tie 1939 – 1944
        • Lääkintälotan koettelemuksia
        • Talvisota sairaalajunassa
        • Mäntyvaaran taistelu

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Search Search

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top Scroll to top Scroll to top