Maavoimien ja laivaston kalusto oli 1920-luvulla pääosin peräisin venäläisiltä maahamme vuonna 1918 jääneestä materiaalista. Puutteiden johdosta armeijan johto laati kehittämisohjelmia 1920-luvulta lähtien, mutta ne toteutuivat vain vähäiseltä osin. Poikkeus oli vuonna 1927 säädetty laivastolaki, jonka perusteella hankittiin kaksi panssarilaivaa, neljä sukellusvenettä ja neljä moottoritorpedovenettä. Laivaston koululaivaksi hankittiin fregatti Suomen Joutsen.
Euroopan tilanteen kiristyttyä säädettiin vihdoin vuonna 1938 perushankintalaki, jonka mukaan määrärahoja lisättiin huomattavasti. Hankinnat olisivat tapahtuneet seitsemän vuoden aikana. Tämä laki sekä vuonna 1939 säädetty uusi perushankintalaki olivat kuitenkin pahasti myöhässä. Sotavarustuksen hinnat alkoivat nousta voimakkaasti ja aseiden saantimahdollisuudet vähenivät. Erityisesti sotamarsalkka C.G. Mannerheim oli jatkuvasti kiinnittänyt poliittisen johdon huomiota armeijan materiaalitilanteen heikkouteen. Hänet oli vuonna1931 nimitetty puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Poliittiset päätökset valitettavasti jäivät tekemättä tai ne myöhästyivät.
Rahoituksen niukkuudesta huolimatta oli armeijan taisteluvälineistöä kuitenkin pystytty kehittämään. Vanhan venäläisen kiväärin m/91 pohjalta kehitettiin suomalaisia kiväärimalleja, pikakivääri m/26 Lahti-Saloranta otettiin käyttöön ja ennen kaikkea saatiin joukoille erinomainen ja suurta mainetta myöhemmin kautta maailman erityisesti talvisodassa saanut konepistooli m/31 Suomi. Sen oli suunnitellut poikkeuksellisen lahjakas asesuunnittelija Aimo Lahti. Valitettavasti sekä konepistoolin että pikakiväärin valmistusmäärät olivat 1930-luvulla hämmästyttävän pienet. Vanhoja mutta tulivoimaisia Maxim-konekiväärejä uusittiin ja niistä valmistettiin parannettuja malleja.
Panssarintorjuntaan kiinnitettiin vakavasti huomiota vasta 1930-luvun loppupuolella. Talvisodan alkaessa panssarintorjuntatykkien vuonna 1938 tilatun sarjan valmistus oli pahasti kesken. Kotimainen panssarintorjuntakivääri oli vasta prototyyppiasteella. Talvisodassa jouduttiin useimmiten turvautumaan tilapäisvälineiden kuten polttopullojen eli “Molotovin cocktailien” ja kasapanosten käyttöön.
Panssarivaunuja eli hyökkäysvaunuja hankittiin täysin vanhentuneiden Renault-vaunujen tilalle 32 kpl Englannista 1930-luvun lopulla. Nämä Vickers-vaunut ostettiin ilman aseita ja vain kahdeksan niistä osallistui aseistettuna talvisodassa yhteen vastahyökkäykseen.
Suomessa oli 1930-luvulla kehitetty erinomainen 81 mm:n kevyt kranaatinheitin, joka on lähes sellaisenaan käytössä vielä 2000-luvulla. Valmistettu määrä osoittautui kuitenkin riittämättömäksi. Kranaatteja oli vain murto-osa vähimmäistarpeesta.
Ilmavoimien kehittämisessä oli 1920-luvulla peruskysymyksenä hankitaanko pääasiassa vesi- vai maakoneita. Lopulta päädyttiin maakoneisiin. Maassamme oli 1920-30- luvuilla käytössä hyvin suuri määrä erilaisia lentokonetyyppejä. Lentäjien koulutustaso oli korkea. Ilmavoimien kehittämisohjelmien ja vuoden 1938 perushankintalain mukaiset hankinnat olivat talvisodan alkaessa kesken niin, että sotakoneita oli vain 114 kappaletta ja näistä oli ajanmukaisia tai tyydyttävän ajanmukaisia 82 kappaletta.
Suomalaiset ottivat maaliskuussa 1918 lentokoneidensa kansallisuustunnukseksi hakaristin, joka oli ollut Suomen ilmavoimille saadun ensimmäisen lentokoneen tunnuksena. Hakaristit oli koneeseen maalannut koneen Suomelle lahjoittanut ruotsalainen kreivi Eric von Rosen, jonka henkilökohtainen onnea tuottava symboli hakaristi oli. Suomalaiset käyttivät hakaristiä myös esimerkiksi panssarivaunuissa ja se on lukuisissa erityisesti sodanajan ansioista myönnetyissä kunniamerkeissämme ja monissa muissa mitaleissa ja risteissä. Auringonkehrää kuvaava hakaristi on ollut koristeena ja taikamerkkinä käytössä ympäri maailmaa jo esihistoriallisesta ajasta lähtien. Suomen lisäksi Latvia otti sotilaskoneittensa kansallisuustunnukseksi hakaristin, joskin se oli vino risti. Saksassa ruvettiin 1930-luvulla käyttämään hyvin laajasti vinoa hakaristiä, koska valtaan nousseet kansallissosialistit olivat valinneet sen tunnuksekseen.