Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Search
  • Menu Menu

Materiaalihankinnat

Maavoimien ja laivaston kalusto oli 1920-luvulla pääosin peräisin venäläisiltä maahamme vuonna 1918 jääneestä materiaalista. Puutteiden johdosta armeijan johto laati kehittämisohjelmia 1920-luvulta lähtien, mutta ne toteutuivat vain vähäiseltä osin. Poikkeus oli vuonna 1927 säädetty laivastolaki, jonka perusteella hankittiin kaksi panssarilaivaa, neljä sukellusvenettä ja neljä moottoritorpedovenettä. Laivaston koululaivaksi hankittiin fregatti Suomen Joutsen.

Euroopan tilanteen kiristyttyä säädettiin vihdoin vuonna 1938 perushankintalaki, jonka mukaan määrärahoja lisättiin huomattavasti. Hankinnat olisivat tapahtuneet seitsemän vuoden aikana. Tämä laki sekä vuonna 1939 säädetty uusi perushankintalaki olivat kuitenkin pahasti myöhässä. Sotavarustuksen hinnat alkoivat nousta voimakkaasti ja aseiden saantimahdollisuudet vähenivät. Erityisesti sotamarsalkka C.G. Mannerheim oli jatkuvasti kiinnittänyt poliittisen johdon huomiota armeijan materiaalitilanteen heikkouteen. Hänet oli vuonna1931 nimitetty puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Poliittiset päätökset valitettavasti jäivät tekemättä tai ne myöhästyivät.

Rahoituksen niukkuudesta huolimatta oli armeijan taisteluvälineistöä kuitenkin pystytty kehittämään. Vanhan venäläisen kiväärin m/91 pohjalta kehitettiin suomalaisia kiväärimalleja, pikakivääri m/26 Lahti-Saloranta otettiin käyttöön ja ennen kaikkea saatiin joukoille erinomainen ja suurta mainetta myöhemmin kautta maailman erityisesti talvisodassa saanut konepistooli m/31 Suomi. Sen oli suunnitellut poikkeuksellisen lahjakas asesuunnittelija Aimo Lahti. Valitettavasti sekä konepistoolin että pikakiväärin valmistusmäärät olivat 1930-luvulla hämmästyttävän pienet. Vanhoja mutta tulivoimaisia Maxim-konekiväärejä uusittiin ja niistä valmistettiin parannettuja malleja.

Panssarintorjuntaan kiinnitettiin vakavasti huomiota vasta 1930-luvun loppupuolella. Talvisodan alkaessa panssarintorjuntatykkien vuonna 1938 tilatun sarjan valmistus oli pahasti kesken. Kotimainen panssarintorjuntakivääri oli vasta prototyyppiasteella. Talvisodassa jouduttiin useimmiten turvautumaan tilapäisvälineiden kuten polttopullojen eli “Molotovin cocktailien” ja kasapanosten käyttöön.

Panssarivaunuja eli hyökkäysvaunuja hankittiin täysin vanhentuneiden Renault-vaunujen tilalle 32 kpl Englannista 1930-luvun lopulla. Nämä Vickers-vaunut ostettiin ilman aseita ja vain kahdeksan niistä osallistui aseistettuna talvisodassa yhteen vastahyökkäykseen.

Suomessa oli 1930-luvulla kehitetty erinomainen 81 mm:n kevyt kranaatinheitin, joka on lähes sellaisenaan käytössä vielä 2000-luvulla. Valmistettu määrä osoittautui kuitenkin riittämättömäksi. Kranaatteja oli vain murto-osa vähimmäistarpeesta.

Ilmavoimien kehittämisessä oli 1920-luvulla peruskysymyksenä hankitaanko pääasiassa vesi- vai maakoneita. Lopulta päädyttiin maakoneisiin. Maassamme oli 1920-30- luvuilla käytössä hyvin suuri määrä erilaisia lentokonetyyppejä. Lentäjien koulutustaso oli korkea. Ilmavoimien kehittämisohjelmien ja vuoden 1938 perushankintalain mukaiset hankinnat olivat talvisodan alkaessa kesken niin, että sotakoneita oli vain 114 kappaletta ja näistä oli ajanmukaisia tai tyydyttävän ajanmukaisia 82 kappaletta.

Suomalaiset ottivat maaliskuussa 1918 lentokoneidensa kansallisuustunnukseksi hakaristin, joka oli ollut Suomen ilmavoimille saadun ensimmäisen lentokoneen tunnuksena. Hakaristit oli koneeseen maalannut koneen Suomelle lahjoittanut ruotsalainen kreivi Eric von Rosen, jonka henkilökohtainen onnea tuottava symboli hakaristi oli. Suomalaiset käyttivät hakaristiä myös esimerkiksi panssarivaunuissa ja se on lukuisissa erityisesti sodanajan ansioista myönnetyissä kunniamerkeissämme ja monissa muissa mitaleissa ja risteissä. Auringonkehrää kuvaava hakaristi on ollut koristeena ja taikamerkkinä käytössä ympäri maailmaa jo esihistoriallisesta ajasta lähtien. Suomen lisäksi Latvia otti sotilaskoneittensa kansallisuustunnukseksi hakaristin, joskin se oli vino risti. Saksassa ruvettiin 1930-luvulla käyttämään hyvin laajasti vinoa hakaristiä, koska valtaan nousseet kansallissosialistit olivat valinneet sen tunnuksekseen.

  • Talvisodan taustat
    • Puolustusvalmiuden kehittäminen
      • Sotilaskoulutus
      • Materiaalihankinnat
      • Sotavarustepuutteet
      • Liikekannallepanojärjestelmä
      • Linnoittaminen
      • Väestönsuojelu
      • Suojeluskuntajärjestö
      • Lotta Svärd -järjestö
      • Sotilaskotiliitto
    • Ulkopoliittiset tekijät
      • Saksa
      • Neuvostoliitto
      • Iso-Britannia ja Ranska
      • Sotilaalliset turvallisuusjärjestelyt
      • Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa
      • Molotov–Ribbentrop -sopimus
      • Talvisodan ajan ulkopoliittinen kehitys
    • Yhteiskunta
      • Sisäpoliittinen kehitys
      • Väestö
      • Koululaitos
      • Elinkeinoelämä
      • Liikenne
      • Urheilu
  • Talvisodan sotatoimet
    • Sodan alku
    • Suojajoukkotaistelut
    • Torjuntavoitto Karjalan kannaksella
    • Torjuntavoitot itärajalla
    • Suurhyökkäys Kannaksella
    • Moskovan rauha
  • Kotirintama talvisodassa
    • Tuki rintamalle
    • Säännöstely
    • Evakot
    • Lotta Svärd -järjestö
  • Talvisodan kertomukset
    • 1930-luku
      • Puolustusvalmistelut
        • Aimo Lahti – merkittävin asesuunnittelijamme
      • Kotirintama
        • Pulavuodet
        • Elämää maalaiskylässä Karjalan kannaksella
        • Tehtaalle töihin
        • Nuori poika metsätöissä
    • Sotatoimet
      • Korutonta kertomaa (1940)
        • Korutonta kertomaa (1940)
      • Sodan alku
        • Hätäsanoma 30.11.1939
        • Mistä Mainilan laukaukset ammuttiin?
        • Aseiden tarkkuuttaminen
        • Yllättävä lähtö
        • Talvisodan henki rykmentissä
        • Vartiointia Laatokan rannalla vahvennettiin
        • Kaikki ainakin toivoivat
        • Ässä-rykmentin henki
        • Oltiin tietävinään…
        • ”Ei syty mitään sotaa”
        • Ensimmäinen kaatunut vihollinen
        • Oksilla riippuvat sukanriekaleet
      • Suojajoukkotaistelut
        • Talot olivat elinvoimaisia viljelystiloja
        • Punaupseeri antautui vapaaehtoisesti
      • Torjuntavoitot Karjalan kannaksella
        • Itsenäisyyspäivä
        • Kahakka rannalla
        • Rajajoella
        • Kuusi vihollispommittajaa neljässä minuutissa
        • Suuret, valkoiset haamut …
        • Summan Munasuolla
        • Oliko se tosi vapaaehtoisuutta?
        • Miksi apumme oli myöhässä
      • Torjuntavoitot itärajalla
        • Sankariluutnantti
        • Tammikuinen aamu
        • Viestikaluston evakuointi Suomussalmen suunnalla
        • Viipuri vuonna nolla
        • Taisteluhaudan vyöryttäminen
        • Ei auttanut kuin purra hammasta
      • Suurhyökkäys Kannaksella
        • Pispan kokemus
        • Nuorukaisten talvisotaa
        • Tapahtui 1.2.-14.2.1940
        • Suurin osa tottui…
        • Nurmolainen ratsuväki talvisodassa
      • Moskovan rauha
        • Käsittämätön hiljaisuus
        • Toive henkiinjäämisestä oli toteutunut
        • Tulin palvelleeksi 7 kk 21 päivää
    • Kotirintama
      • Kotirintaman tunnelmia
        • Kun sota syttyi 30.11.1939
        • Vihollisen vankina
        • Muisteloita sotatoimialueelta
        • Talvisotaa syrjäkylässä
        • Talvisodan tunnelmia Helsingin maalaiskunnassa
        • Joulunaika talvisodan Viipurissa
        • 7-vuotiaan muistikuva isän sotaanlähdöstä
      • Säännöstely
        • Sota-aikana maalaistalossa
        • Se joulu ei unohdu
      • Evakot
        • Rajakylistä tuli äkkilähtö
        • Tolvajärvellä 1940
        • Lähtö Viipurista evakkoon
        • Talvisodan evakuoinnit
      • Lotta Svärd
        • Vierestä vietiin
        • Sukellus lumihankeen pelasti
        • Sairaanhoitajan sotakokemuksia
        • Neljä vuotta komennuksella
        • Lottia vangeiksi jouluaattona
        • Lotan tie 1939 – 1944
        • Lääkintälotan koettelemuksia
        • Talvisota sairaalajunassa
        • Mäntyvaaran taistelu

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © 2021, Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top