Maarintamilla alkoivat suojajoukkotaistelut heti 30.11. aamun sarastaessa. Neuvostoliitolla oli musertava ylivoima. Sillä oli sodan alkaessa hyökkäyksessä Suomea vastaan 20 divisioonaa, noin 460 000 miestä, 2 000 panssarivaunua, 2 050 kenttätykkiä ja 2 000 lentokonetta. Suomalaisia suojajoukkoja oli Karjalan kannaksella 21 500 miestä. Laatokan-Sallan välisellä alueella oli suojajoukkoja yleensä yksi pataljoona, siis 850 miestä, jokaisen idästä tulevan tien suunnassa. Neuvostoliitto hyökkäsi vastaavasti jokaisen tien suunnassa aluksi vähintään yhdellä vahvennetulla divisioonalla eli ainakin 17 000-18 000 miehellä. Tämä oli suomalaisille täydellinen yllätys. Hyökkääjän ylivoima oli näissä suunnissa sodan alkupäivinä ainakin 20-kertainen.
Suomen kenttäarmeijan pääosat valmistautuivat suojajoukkotaisteluiden aikana puolustustaisteluun pääasemassa. Koko Suomen armeijan vahvuus oli tuolloin 10 divisioonaa, 300 000 miestä, 420 kenttätykkiä ja 114 taistelulentokonetta, joista 32 täysin vanhentuneita. Näitä joukkoja vastaan hyökkäävien neuvostoliittolaisten vahvuus kasvoi pian 26 divisioonaan, siis vähintään 600 000 mieheen.
Suojajoukkotaisteluiden aikana neuvostoliittolaiset divisioonat etenivät viivyttävien suojajoukkojen perässä pääsemättä syviin läpimurtoihin ja pystymättä aiheuttamaan viivyttäville joukoille merkittäviä tappioita. Saksan Puolassa toteuttaman salamasodan tapahtumat eivät toteutuneet Suomessa.