Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Click to open the search input field Click to open the search input field Search
  • Menu Menu

Pulavuodet

Arvi Arponen, 17-vuotias:

Työväen Muistitietotoimikunnan kokoelmat, Työväenarkisto

Vuosi 1930, poika tuolloin 17 ikäinen työhaluinen nuorukainen. Melko vanttera varreltansa ja rahan tarve suuri. Tuolloin maalaiskylissä vielä paljolti elettiin luontaistalouden varassa. Mutta viljelyelinkeino ei antanut toimeentuloturvaa kylissä asuville mäkitupatorppien perheille. Jostain muualta saatavista satunnaisista töistä oli haalittava ostovoimaa elämän tarpeisiin.

Tiukkaa oli torpanväkien toimeentulo aina ollut mutta sitten jysähti kuin seinä eteen, maailma seis. Alkoi pula-aika, tuntui yhtäkkiä kuin koko maailma olisi tullut kerralla valmiiksi. Kukaan ei tarvinnut työntekijää, ei mihinkään hommaan. Metsää omistavat talolliset myivät esim. yhtiölle paperipuuta hankintakaupalla ajettuna tienlaitaan. Hakkasivat omin miehin paperipuunsa ja halkonsa. Pula-aika painoi heitäkin ja tarvitsivat itse jokaisen saatavissa olevan markan.

Työttömästä torpan pojasta tuntui, miten kylän parempiosaiset isännät ivallisesti katsoivat joutilaan perään. Tiesi ajatustensa kulun, siinä laiskana vetelehtää. Kai nyt jotain tekemistä olisi jos hakisi. Siis oma syynsä, isäntien mielestä. Päivisin ei mielinyt kylätielle ja tarinoimaan toisiin torppiin, vaikka kotonakin oli kolkko olo.

Toisinaan valtasi kuin pakkomielteen tapainen tunne, täältä on päästävä pois, tänne tukehtuu. Ja heti perään kysymys, mutta minne sitten. Niin minne haluat, aina pienessä elämänpiirissä elänyt, sen ulkopuolella outoa tuntematonta.

Vuoden -30 kevätkesä kului pyöräillen työtä etsimässä muutaman kymmenen kilometrin säteellä. Valmista kaikkialla, ei mitään, mihin tarttua. Tympäisi. Kai suusta suuhun systeemillä kulkeutui kylään huhu. Se kertoi, miten Käkisalmen kaupunkiin muuan saksalainen yhtiö, Valdhoy rakentaa paperitehdasta. Syttyi toive, poika liittyi enonsa ja serkkunsa matkaan. Jospa työn puute poistuisi siellä.

Toiveikkain mielin matkustimme junalla Käkisalmeen. Totta oli huhu kertonut, tekeillä oli mittava rakennuskompleksi Laatokan rantamalla, jonkin matkaa kaupungin ulkopuolella. Oudolle tuntui, kun rakennusalue, maanpuolelta, oli korkealla lauta-aidalla eristetty, ikään kuin leiriksi. Aidan yläpuolella tiedotustaulu, jossa saksalaisen rakennusryhmän nimi ”Gykloja”. Toiseen samanlaiseen tauluun niinikään näkyvin kirjaimin tekstattu kielto, ettei saa tulla työtä kyselemään, sitä on tarpeeksi ennestään. Näinkö tässä kävikin? Silti livahdimme sisään lautaportista mutta siellä tuli vastaan sellainen stop, jota oli uskominen.

Jostain työmaan kopista säntäsi juoksujalkaa eteemme kiukkuinen herran ketkale. Kasvot vihasta punaiset, ulkonevat silmämunat muljahdellen alkoi sättiä, mitä täältä haette. Työtä, oli vastaus, vaan siitäkö sydämistyi mulkosilmä raivon rajoille. Ettekö mutakuonot lukeakaan osaa, kun kiellosta huolimatta tänne tungette. Samaan kuoroon solkkaamaan saapui toinenkin jehreitteri. Tyhjin toimin sieltä oli lähdettävä.

Pettynein mielin, totisin ilmein sieltä kolmisin lähdimme talsimaan takaisin Käkisalmen kaupunkiin. Torin laidalla myyntikojusta saattoi ostaa mm. ilmassa kuivattua poronlihaa nälkäänsä. Siinä miljöössä parveili työnhakijoita kuin sieluja helluntaiepistolassa. Kauas joka puolelle oli kiirinyt tieto työpaikasta. Kaikilla kokemukset samanlaiset saksalaisten työleiriltä. Olimme kaikki liikatyövoimaa, ylijäämä ihmisiä, itseämme kaupalla alennushintaan. Muuten oli maailma hyvä, työttömänkin kaunis katsella. Auringon kilo kimmelsi tuhansin tuikkein helteisenä päivänä Laatokan pintavireessä. Kauneuden koki, silti iloinen ei ollut oma mieliala.

  • Talvisodan taustat
    • Puolustusvalmiuden kehittäminen
      • Sotilaskoulutus
      • Materiaalihankinnat
      • Sotavarustepuutteet
      • Liikekannallepanojärjestelmä
      • Linnoittaminen
      • Väestönsuojelu
      • Suojeluskuntajärjestö
      • Lotta Svärd -järjestö
      • Sotilaskotiliitto
    • Ulkopoliittiset tekijät
      • Saksa
      • Neuvostoliitto
      • Iso-Britannia ja Ranska
      • Sotilaalliset turvallisuusjärjestelyt
      • Neuvottelut Neuvostoliiton kanssa
      • Molotov–Ribbentrop -sopimus
      • Talvisodan ajan ulkopoliittinen kehitys
    • Yhteiskunta
      • Sisäpoliittinen kehitys
      • Väestö
      • Koululaitos
      • Elinkeinoelämä
      • Liikenne
      • Urheilu
  • Talvisodan sotatoimet
    • Sodan alku
    • Suojajoukkotaistelut
    • Torjuntavoitto Karjalan kannaksella
    • Torjuntavoitot itärajalla
    • Suurhyökkäys Kannaksella
    • Moskovan rauha
  • Kotirintama talvisodassa
    • Tuki rintamalle
    • Säännöstely
    • Evakot
    • Lotta Svärd -järjestö
  • Talvisodan kertomukset
    • 1930-luku
      • Puolustusvalmistelut
        • Aimo Lahti – merkittävin asesuunnittelijamme
      • Kotirintama
        • Pulavuodet
        • Elämää maalaiskylässä Karjalan kannaksella
        • Tehtaalle töihin
        • Nuori poika metsätöissä
    • Sotatoimet
      • Korutonta kertomaa (1940)
        • Korutonta kertomaa (1940)
      • Sodan alku
        • Hätäsanoma 30.11.1939
        • Mistä Mainilan laukaukset ammuttiin?
        • Aseiden tarkkuuttaminen
        • Yllättävä lähtö
        • Talvisodan henki rykmentissä
        • Vartiointia Laatokan rannalla vahvennettiin
        • Kaikki ainakin toivoivat
        • Ässä-rykmentin henki
        • Oltiin tietävinään…
        • ”Ei syty mitään sotaa”
        • Ensimmäinen kaatunut vihollinen
        • Oksilla riippuvat sukanriekaleet
      • Suojajoukkotaistelut
        • Talot olivat elinvoimaisia viljelystiloja
        • Punaupseeri antautui vapaaehtoisesti
      • Torjuntavoitot Karjalan kannaksella
        • Itsenäisyyspäivä
        • Kahakka rannalla
        • Rajajoella
        • Kuusi vihollispommittajaa neljässä minuutissa
        • Suuret, valkoiset haamut …
        • Summan Munasuolla
        • Oliko se tosi vapaaehtoisuutta?
        • Miksi apumme oli myöhässä
      • Torjuntavoitot itärajalla
        • Sankariluutnantti
        • Tammikuinen aamu
        • Viestikaluston evakuointi Suomussalmen suunnalla
        • Viipuri vuonna nolla
        • Taisteluhaudan vyöryttäminen
        • Ei auttanut kuin purra hammasta
      • Suurhyökkäys Kannaksella
        • Pispan kokemus
        • Nuorukaisten talvisotaa
        • Tapahtui 1.2.-14.2.1940
        • Suurin osa tottui…
        • Nurmolainen ratsuväki talvisodassa
      • Moskovan rauha
        • Käsittämätön hiljaisuus
        • Toive henkiinjäämisestä oli toteutunut
        • Tulin palvelleeksi 7 kk 21 päivää
    • Kotirintama
      • Kotirintaman tunnelmia
        • Kun sota syttyi 30.11.1939
        • Vihollisen vankina
        • Muisteloita sotatoimialueelta
        • Talvisotaa syrjäkylässä
        • Talvisodan tunnelmia Helsingin maalaiskunnassa
        • Joulunaika talvisodan Viipurissa
        • 7-vuotiaan muistikuva isän sotaanlähdöstä
      • Säännöstely
        • Sota-aikana maalaistalossa
        • Se joulu ei unohdu
      • Evakot
        • Rajakylistä tuli äkkilähtö
        • Tolvajärvellä 1940
        • Lähtö Viipurista evakkoon
        • Talvisodan evakuoinnit
      • Lotta Svärd
        • Vierestä vietiin
        • Sukellus lumihankeen pelasti
        • Sairaanhoitajan sotakokemuksia
        • Neljä vuotta komennuksella
        • Lottia vangeiksi jouluaattona
        • Lotan tie 1939 – 1944
        • Lääkintälotan koettelemuksia
        • Talvisota sairaalajunassa
        • Mäntyvaaran taistelu

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Search Search

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top Scroll to top Scroll to top