Karjalan kannaksella oli jo 1920-luvun alussa rakennettu joitakin betonikorsuja mahdollisen puolustustaistelun varalle. Linnoittaminen jatkui 1930-luvulla määrärahojen niukkuudesta huolimatta. Suomalaisten suurta huolta maamme turvallisuudesta osoittaa se, että kesällä ja alkusyksyllä 1939 Karjalan kannaksella oli linnoitustöissä lähes 70000 eri yhteiskuntapiireistä peräisin olevaa vapaaehtoista sekä 2500 toiminnan mahdollistavaa lottaa. Jokainen teki viikon kestäneen tiiviin työsuorituksen.

Linnoittamisella oli suuri merkitys myöhemmin talvisodan torjuntataisteluissa, vaikka linnoitteet olivatkin hyvin vaatimattomia verrattuna esimerkiksi Saksan ja Ranskan rajalla olleisiin betonilaitteisiin ja maanalaisiin pienoisvaruskuntiin. Talvisodassa Karjalan kannaksen pääasemassa, jota ruvettiin kutsumaan Mannerheim-linjaksi.

Valtaosa suomalaisista sotilaista taisteli maahan kaivetuissa puilla tuetuissa avoasemissa tukenaan eräillä alueilla harvalukuisia betonikorsuja. Talvisodan jälkeen hyökkääjä keksi suunnattomasti liioiteltuja tarinoita vahvasta Mannerheim-linjasta selittääkseen maailmalle moninkertaisesta mies- ja monikymmenkertaisesta tykistöylivoimastaan huolimatta heikon menestyksensä linjan murtamisyrityksissä. Mannerheim-linjan lujuus perustui ennen kaikkea suomalaisten sotilaiden peräänantamattomaan taisteluun.