Jo ennen talvisotaa loka-marraskuussa 1939 siirrettiin pois kotiseudultaan rajan läheisyydestä noin 100 000 henkilöä. Heitä ruvettiin pian kutsumaan evakoiksi. Kukaan ei silloin voinut ennustaa lähdön lopullisuutta. Talvisodan alettua joutui suuri määrä ihmisiä lähtemään evakkoon, niin että sodan lopussa kokonaismäärä oli jo noin puoli miljoonaa. Evakot menettivät kotinsa ja yleensä lähes koko omaisuutensa. Äidit joutuivat yksin vastaamaan perheistään vieraissa oloissa miesten ollessa rintamalla.
Siirretyt majoitettiin alusta pitäen lähinnä maaseudulle yksityistalouksiin. Kyseessä oli pakkoratkaisu, sillä viranomaiset eivät olleet varautuneet pakolaisleirien perustamiseen. Ratkaisu oli evakoille paljon inhimillisempi kuin leirimajoitus, mutta eri heimoon kuuluvien ja erilaisen taustan omaavien ihmisten asettuminen samoihin asumuksiin ei tapahtunut aina kivuttomasti.