Ilpo Nurmi, Anna-Greta Aholan tekstin mukaan:

Otsikko on kokkolalaisen Anna-Greta Aholan (Indola) kirjoituksesta, joka on julkaistu Etelä-Pohjanmaan Rintamanaisten lehdessä Harmaa Nuoruus. Se on tosikertomus Syväriltä Uutujärven ja Voimalaitoksen maisemista.

Keväällä 1942 saapui Kokkolasta radisti- ja lennätinlotiksi kaksi 18-vuotiasta koulutyttöä – Anna-Greta Indola ja Kaija Mattila. Asianmukaisesti he ilmoittautuivat Viestitystoimiston päällikölle, luutnantti Paavo Seppälälle.

Uutujärven korsu, jossa majailimme oli jaettu kahteen osaan seinällä, jossa olevan luukun kautta kulkivat sähkeet ja sanomat. Anna-Gretan ja Kaijan komennus päättyi sitten saman vuoden marraskuussa, jolloin he halusivat käydä tutustumassa etulinjaan Syvärin voimalaitoksella. Takaisin Uutujärvelle he lähtivät iltamyöhällä, mutta totesivat, että lomalaisbussi olikin jo aivan täynnä.
Lotat komennettiin istumaan jonkun sotilaan polvelle.

Alkumatkan bussi joutui kulkemaan suon yli tehtyä lankkutietä pitkin, ja tietenkin bussi keikkui.

Anna-Greta kertoi ikimuistoisesta matkastaan: Matkan edetessä minusta alkoi tuntua, että varmaan olen ylimääräisenä taakkana ja rasituksena bussin ahtaudessa. Mietin, että olisi paikallaan, että ilmaisisin olevani pahoillani, kun näin pakosta jouduin istumaan hänen polvellaan. Ruotsinkielisenä en osannut kovinkaan paljon suomea ja ujona en mielelläni puhutellut vieraita.

Rupesin sorvaamaan aloituslausetta ja takerruin heti sanaan tung, mitähän se mahtaa olla suomeksi? Lopuksi keksin, että sehän on raskas. Ja sitten vaan kysymään arasti sotilaalta: ”En suinkaan tule teille nyt raskaaksi?”

Bussin puheensorina katkesi kuin veitsellä leikaten. Kaikki odottivat henkeään pidätellen jermun vastausta, ja tulihan se sieltä: ”Ei nyt näin vähästä.”

Arvasin, että jokin meni pieleen, mutta mikä?

Ensimmäisessä pysähdyspaikassa kysyin heti Kaija Mattilalta, että mikä meni vikaan?

Vain yön pimeys ja vaihtoehtojen puuttuminen saivat minut jatkamaan matkaa samassa bussissa Uutujärvelle.