Veteraanien Perintö
  • Etusivu
  • Talvisota
    • Talvisodan taustat
    • Talvisodan sotatoimet
    • Kotirintama talvisodassa
    • Talvisodan kertomukset
  • Jatkosota
    • Jatkosodan taustat
    • Jatkosodan sotatoimet
    • Kotirintama jatkosodassa
    • Jatkosodan kertomukset
  • Lapin sota
    • Lapin sodan taustat
    • Lapin sodan sotatoimet
    • Kotirintama Lapin sodassa
    • Lapin sodan kertomukset
  • Jälleenrakentaminen
    • Taustat
    • Siviiliyhteiskunta
    • Puolustusvoimat
    • Kertomukset
  • Tietopankit
    • 1900-luvun alku
    • Itsenäistyminen
    • Veteraanijärjestöjä
    • Mannerheim-ristin ritarit
    • Tammenlehvän perinneliitto ry
    • Muita järjestöjä
    • Muita ryhmiä
    • Puolustushaarat ja aselajit
    • Aseet, joukot ja välineet
    • Taistelut karttoina
    • Muistoristit ja -mitalit
    • Kertomuksia
    • Videoita
    • Tuotanto
  • Suomi
  • Svenska
  • Click to open the search input field Click to open the search input field Search
  • Menu Menu

Kaksi sotamuistoa

Esko Yliniemi:

Rukoukseni kuultiin

Viidenkymmenen vuoden takaiset asiat alkavat muistissa hämärtyä, kovatkin muistot. Eräs sotamuistoni on kuitenkin jäänyt mieleeni ylitse muiden. Nyt itsenäisyyden juhlavuotena on sanottu, että näilläkin muisteluilla olisi jälkipolville oma tärkeä merkityksensä. Toisinaan tuntuu, että nämä jutut olisi kaluttu loppuun.

Jatkosodan aikana palvelin Rajajääkäripataljoona 7:n riveissä. Yksikkö oli paljon liikkuva porukka, partio- ja tiedusteluosasto. Hiihto tai kävely olivat lähes päivittäistä menoa ja partioreissuilla usein sattui ja tapahtui kaikenlaista. Aivan erikoisesti jäivät mieleeni eräät tapahtumat, mitkä vieläkin pulpahtelevat muistikuvina.

Oli perääntymisvaiheen aika. Meitä lähti viisitoista miestä tiedustelutehtäviin vihollisen selustaan. Johtajana oli eräs vänrikki, nimeä en muista. Menomatkalla ei tapahtunut erikoista, mutta matkalla paikkaan, johon meidän piti mennä törmäsimme suureen vihollisosastoon. Luonnollisesti jouduimme perääntymään takaa-ajettuina. Juoksimme muutaman kilometrin. Jouduimme kahlaamaan pienen puron yli paikkaan, mihin johtajamme määräsi meidät asettumaan asemiin vähäksi aikaa. Oli yö. Koko päivän olimme olleet liikkeellä. Oli väsymys ja nälkä.

Me, neljä poikaa, ketjun hännillä, päätimme keittää ”sököt”. Menimme 20-30 metriä taakse päin tiheään risukkoon ja laitoimme pienet kihut ja römpsät tulelle. Siinä puolisen tuntia vesi kielellä valmistelimme ruokailua. Vesi ei vielä kiehunut. Sitten yhtäkkiä, en vieläkään tiedä, mikä minulle tuli, mutta sanoin vain pojille: ”Mulla on tunne, että nyt tapahtuu jotakin. Mie ainaki lähen.” Pojat katsoivat ihmeissään. Heitin repun selkään, sieppasin konepistoolin ja römpsän toiseen käteen, en ehtinyt laittaa sitä reppuun. Lähdin juoksemaan pääporukan luokse. Siinä näin nämä kolme poikaa viimeisen kerran.

Pitkän ajan kuluttua kuulin ja sain terveiset, että heti kun olin lähtenyt, toiselta suunnalta oli tullut vihollispartio, jonka vangeiksi pojat jäivät. Vain yksi pojista palasi vankien vaihdossa.

Kun tulin puron varteen, missä toisten piti olla, siellä ei ollutkaan enää ketään. Vetäytymiskäsky oli tullut heti. Olin yksin. Juoksin edestakaisin. Huutaa en uskaltanut, koska tiesin, että vihollisia on joka puolella. Oli hiljaista ja hämärää, vain kaukaa kuului sodan ääniä. Kävelin vähän matkaa purosta poispäin ja jäin ison, nojallaan olevan männyn juurelle nojaten siihen. Jäin miettimään tilannetta ja sanoin itselleni, että nyt ei saa tulla pakokauhua. Tiesin, että omien luo on noin 5-6 kilometriä. Mutta minne päin pitäisi lähteä? Suunnasta ei ollut aavistustakaan. Muistan tuon hetken kuin eilisen päivän. Laitoin kädet ristiin konepistoolin ympärille ja puhelin ääneen: ”Rakas Jumala, minulla on hätä. Älä jätä minua! Onko minulla vielä jotain käyttöä? Näytä minulle tie!”

Taivaanrannalla oli silloin vielä kaunis kajo. Vilkaistuani sinnepäin näin siellä hetken ajan kaksi hahmoa, jotka menivät minusta etuoikealle. Samalla hetkellä tajusin, että rukoukseni oli kuultu ihmeellisesti. Kiitin Jumalaa ja lähdin juoksemaan saamaani suuntaan.

En tiedä, kuinka kauan tai miten pitkän matkan olin juossut, kun huomasin olevani jonon hännillä. Varovasti tutkittuani tilannetta totesin olevani oman porukan jäljillä. Mutta partioreissu oli vielä kesken, eikä se loppukaan ihan kommelluksitta mennyt.

Vieläkin olen muistanut monta kertaa sen nojallaan olleen männyn, jonka juurelle Esko-poika nöyränä rukoili. Usko oli kuitenkin vahva. Sainhan kokea kaksi niin suurta ihmettä, että useasti myöhemminkin olen kiitollisena ihmetellyt tätä Jumalan rakkauden osoitusta. Olin kyllä uskontunnustaja, mutta monta kertaa olin tuntenut vaeltavani ikään kuin ”siipirikkona”.

Muistan silloin tunteneeni, että äitinikin rukoili puolestani. Ja Jumala auttoi. Sanonkin teille, tätä lukevat äidit ja isät, älkää väsykö rukoilemasta lastenne ja lastenlastenne puolesta, vaikka usein tuntuisikin rukous menevän kuin kuuroille korville!

Sissit palasivat uupuneina yksikköön

Eräänä aamuna meille muutamalle pojalle annettiin aika erikoinen tehtävä. Tiesimme, että tämä tulisi olemaan erittäin vaarallinen keikka. Jännitimme, koska ennen emme olleet saaneet tällaista hommaa. Tehtäväksemme tuli kiertää vihollisen selustaan hankalantuntuista reittiä käyttäen.

”Lähtö tapahtuu tunnin kuluttua. Laittakaa, pojat, vanikkaa leipälaukkuun!” Näin komensi johtajamme, Sulo Lönström, jonka lähettinä silloin olin.

Matkasta tulikin paljon pitempi, kuin ensin luulimme. Tavoitteeseemme, eräälle tielle, ei tuntunut pääsevän mistään. Emme kuitenkaan paljastuneet, mikä tehtävämme onnistumisen kannalta oli hyvin tärkeää. Monen yrityksen jälkeen löytyi aukko. Kaikki tuntuikin menevän erittäin hyvin. Ehdin jo ajatella, että tämähän onkin helppo homma, kaikki menee suunnitelmien mukaan. Taidettiin pelätä turhaan.

Sitten yllättäen, muutamassa sekunnissa, tulimme tilanteeseen, jossa jouduimme käyttämään asetta. Olimme paljastuneet viholliselle. Olimme kuin muurahaispesässä. Siinä ei ennätetty suunnittelemaan taktiikkaa. Elävinä selviämisen keinot tuntuivat olevan vähissä. Oli löydettävä pakoreitti ja juostava sitten kovempaa kuin yllättäjät. Se onnistuikin, olenhan nyt tässä kertomassa.

Sainpahan tästä reissusta maininnan pataljoonan matrikkeliin ihan nimen kera sekä sotapäiväkirjaan kokonaista neljä sanaa: ”Sissit palasivat uupuneina yksikköön”.

0

  • Jatkosodan taustat
    • Välirauhan ajan poliittinen tilanne
    • Sotilaskoulutus
    • Linnoittaminen
    • Sotavarustuksen hankinnat
    • Sota lähestyy
  • Jatkosodan sotatoimet
    • Sodan alku
    • Hyökkäysvaihe
    • Asemasota
    • Suurhyökkäyksen torjunta
    • Suurtaistelut
    • Suunnan muutos
    • Viimeiset voitot
    • Kohti rauhaa
    • Aselepo
  • Kotirintama jatkosodassa
    • Siirtoväki
    • Maaottelumarssi
    • Elintarvikepula
    • Tavarapula
    • Korvikkeet
    • Naiset työvoimana
    • Talkootoiminta
    • Siirtolaisten paluu kotiseuduilleen
    • Vihollisen toiminta siviiliväestöä vastaan
  • Jatkosodan kertomukset
    • Välirauhan aika
      • Koulutus
        • Vapaaehtoisena Saksassa
      • Linnoittaminen
        • Mikä oli Salpalinja?
      • Sota lähestyy
        • Kutsu ylimääräisiin harjoituksiin
      • Siirtoväki
        • Suomussalmi herää sodan painajaisesta
    • Sotatoimet
      • Korutonta kertomaa II (1943)
        • Sotamuistelmia 1941-1942
      • Sodan alku
        • Oravapatteri sodassa
        • Haavoittuminen Ristseppälässä
      • Hyökkäysvaihe
        • Operaatio ”Kilpapurjehdus”
        • Pommitus Poventsaan
        • ”Miljaardimotti”
        • Ensimmäinen taisteluni
        • Pienoisheittimen ammus
        • Partiomatka
        • Tulva
        • Kohtaus Rukajärven tie-elokuvassa
        • Taistelu Miettilästä
        • Äänislinna valtauksen jälkeen
      • Asemasota
        • Sodan julmaa rulettia Syvärillä
        • Kutsumattomia vieraita
        • Tiedustelu- ja pommituslento
        • Varsikäsikranaatti
        • Nuoren sotilaan sota
        • Kaivon pohjalta sotaan
        • Opiskelua rintamaoloissa
        • Opiskelua Kuittijärven rannassa Itä-Karjalassa
        • Tarkka-ampujat
        • Puhdetöitä Lempaalassa
        • Käyntejä Petroskoissa, silloisessa Äänislinnassa
        • Kaksi miestä sammuneen nuotion ääressä
        • Kalastusta
        • Kalareissu Tolvajärvelle
        • Nuoria johtajia Munakukkulan taisteluissa 1944
        • Hiljainen hälytys
        • Kenraalin kuolema
      • Suurhyökkäyksen torjunta
        • Valkeasaari 9.6.1944
        • Myrsky puhkeaa Syvärillä
      • Suurtaistelut
        • Panssarit Portinhoikassa
        • Talin ja Ihantalan taistelu
        • Rajajääkäreitä Talin suurtaisteluissa
        • Vuosalmella
        • Viipurin taistelun jälkeen, kesällä 1944
      • Viimeiset voitot
        • Kaksi sotamuistoa
        • Sotilaskohteena ambulanssi
        • Kahdesti kaatunut
      • Aselepo
        • Aselepo
        • Ylipäällikön päiväkäsky
    • Kotirintama
      • Elintarvikepula
        • Muisteloita sotatoimialueelta, kesäsota
        • Elämää kotirintamalla
      • Tavarapula
        • Kotirintamanaiset maatalouskamppailussa
        • Sota-aikana maalaistalossa (jatkosota)
      • Naiset työvoimana
        • Salainen työ sota-ajan Sortavalassa
        • Muisteloita sotatoimialueelta, asemasota
        • ”Linja-autossa on tunnelmaa”
        • Haavoittuneita hevosia hoitamassa
      • Siirtolaisten paluu jatkosodan aikana kotiseuduilleen
        • Pikkulottien viimeiset päivät Koivistolla
        • Evakkotapahtumia kesäkuussa 1944
        • Muisteloita sotatoimialueelta, sodan loppu
      • Vihollisen toiminta siviiliväestöä vastaan
        • Vihollispartio iski Lieksassa
        • Partisaanihyökkäys Laanilassa

Kadettikunta

Toimisto: kadettikunta(at)kadettikunta.fi
Toimistonhoitaja: sabina.krogars(at)kadettikunta.fi ja puhelin 050 470 7291
Pääsihteeri: heikki.pohja(at)kadettikunta.fi ja puhelin 040 517 1100

Postiosoite

Kadettikunta
Eino Leinon katu 12 E 64
00250 HELSINKI

Haku sivustolta

Search Search

Kadettikunnan julkaisut

Joukkosi eessä
Turvallisuuspolitiikan tietopankki
Veteraanien perintö
Suomi kylmässä sodassa
Maailman muutos ja Suomi
Marskin maja

Tekijänoikeudet © Kadettikunta ry. Kaikki oikeudet pidätetään

© Copyright - Veteraanien Perintö - Enfold WordPress Theme by Kriesi
Scroll to top Scroll to top Scroll to top