Kesäkuun lopulla alkoivat Talin-Ihantalan suurtaistelut Viipurin koillispuolella. Näissä taisteluissa ratkaistiin Suomen kohtalo. Alueelle oli siirretty suomalaisia joukkoja ja tykistöä muilta rintamanosilta.
Kyseessä oli ennennäkemätön suomalaisten joukkojen ja tykistön keskittäminen. Useita vuorokausia kestäneissä raskaissa taisteluissa vihollisen hyökkäävät joukot murskattiin kenttätykistön keskitetyillä iskuilla yhdessä jalkaväen oman torjuntatulen kanssa.
Omat ilmavoimat osallistuivat yhdessä saksalaisen hyvin tehokkaasti ja uhrautuvasti toimineen lento-osasto Kuhlmeyn kanssa taisteluun sekä hävittäjätorjunnalla että pommittamalla tehokkaasti vihollisen ryhmityksiä. Ilmavoimien toiminnalla oli suuri psykologinen vaikutus etulinjan taistelijoihin.
Talin-Ihantalan taistelussa vihollisen hyökkäys pysäytettiin. Tähän Pohjoismaiden historian suurimpaan taisteluun osallistui eri vaiheissa yhteensä 50 000 suomalaista ja 150 000 neuvostoliittolaista sotilasta. Suomalainen kenttätykistö ampui kahdessa viikossa noin 120 000 laukausta ja kiivaimpana taistelupäivänä 3.7. yli 12 000 laukausta. Vaikutus oli ennennäkemätön. Neuvostoliittolaisten kokonaistappiot olivat taistelussa noin 22 000 miestä. Suomalaisten tappiot olivat 8 800 miestä.
Talin-Ihantalan kaltaiset taistelut käytiin hieman myöhemmin Vuosalmella ja Viipurinlahdella. Sielläkin vihollinen torjuttiin hyvin raskaissa taisteluissa. Neuvostoliitto alkoi tämän jälkeen siirtää hyökkäykseen käytettyjä joukkojaan pois Suomen rintamilta todettuaan, ettei Suomen armeija ollut lyötävissä ja maa valloitettavissa. Suomi oli pelastettu