Toivo Mustonen:

Kuten olen jossain yhteydessä kertonut, olin ennen sotia linnoitustöissä Karjalan kannaksella. En silloin tiennyt, että joudun linnoittamaan vielä myöhemmin. Tosin hyvin vähäisessä määrin. Se tapahtui talvisodan jälkeen. Kun sota oli päättynyt sijoitettiin meidät sotilaat Suonialan kylään. Kylä sijaitsee Kivijärven rannalla. Kaivoimme Kivijärven erääseen saareen taisteluhautaa. Se työ ei ollut suuri, vain murto-osa, häviävän pieni osa koko Salpalinjan urakasta.

Mikä oli Salpalinja? Se oli Suomenlahden, Kivijärven, Saimaan, Pielisen ja Petsamon alueella oleva linja, jota alettiin rakentamaan talvisodan jälkeen vuonna 1940.

Linjan tarkoitus oli estää ryssän tuleminen sisäsuomeen, kun ne yrittävät tuhota vielä koko Suomen. Linja oli puolustuksellisesti erittäin huono.

Luin teoksen: jouni Töyrylä: Bunkkeri. Kuin luin teosta, tuli mieleeni, etten tiennyt silloin, kun kavelin taisteluhautaa Kivijärven saareen, millainen suururakka Salpalinja oli Suomen kansalle. Ja millaisen urakan ryssä järjesti Suomen kansalle.

Urakka oli seuraavanlainen. Kaikkiaan betonikorsuja yms. Kestolinnoitteita toteutettiin 728 ”laitetta”. Näiden lisäksi linjaa täydensi 600 puusta, maasta ja kivestä rakennettua katettua konekivääriasemaa ja pesäkettä. Katettujen lisäksi asemassa oli runsaat 1000 avonaista konekivääriasemaa. Panssarintoruntatykkiasemia oli 350, kranaatinheitin-, tykistö- ja tulenjohtoasemia oli satoja. Taistelu-, ns. juoksuhautaa rakennettiin ainakin 350 km ja panssarintorjuntaestekivetystä yli 225 km. Kiviä tarvittiin 350 000 kivilohkaretta. Puurakenteisia kenttäkorsuja 550 kpl rakennettiin, samoin piikkilankaestettä 315 km. Ampuma-alaa raivattiin lähes 3000 hehtaaria.

Kyllä em. Luettelo on tosi mahtava. Ja sen kaiken aiheutti suuri ja mahtava neuvostoliitto.

Edellä esittämäni olen kertonut siksi, että muistettaisiin, mitä suuri naapuri on Suomen kansalla teetättänyt.