Venäjällä käytiin vallankumouksen jälkeen verinen sisällissota, joka päättyi vasta Neuvostoliiton perustamiseen mennessä vuonna 1922. Neuvostoliitto eristäytyi osittain muusta maailmasta, mutta tuki samalla maailmanvallankumouksellisia liikkeitä. Epäluuloa Neuvostoliittoa kohtaan herättivät tiedot siellä omaan väestöön kohdistetusta terrorista, jonka V. I. Lenin aloitti heti valtaan päästyään. Leninin kuoltua vuonna 1924 J.V. Stalin jatkoi terroria. Miljoonia kansalaisia, erityisesti talonpoikia ja ukrainalaisia, surmattiin tai näännytettiin nälkään suureksi osaksi perhekunnittain. Vuonna 1937 alkoivat lisäksi niin sanotut Stalinin puhdistukset, jotka kohdistuivat kaikkiin kansankerroksiin.

Espanjan sisällissodassa Neuvostoliitto tuki vasemmistolaisen hallituksen joukkoja eli tasavaltalaisia hyvin suurella aseavulla, poliittisella henkilöstöllä ja erikoiskoulutuksen saaneilla pienehköillä taisteluyksiköillä. Neuvostoliitto kehitti asevoimiaan 1930-luvulla näyttävästi ja hyvin voimaperäisesti. Erityistä huomiota kiinnitettiin panssarijoukkoihin ja kenttätykistöön. Neuvostoliitolla olikin 1930-luvun lopussa yli 20 000 panssarivaunua, kun esimerkiksi Saksalla ja Ranskalla niitä oli alle 3 000. Maahanlaskujoukot Neuvostoliitto otti käyttöön ensimmäisenä maailmassa. Neuvostoliiton asevoimien kehittämisen tavoitteena oli aikaansaada ylivoimainen sotilasmahti koko maailmassa. Neuvostoliiton asevoimien tehokkuutta heikensivät kuitenkin 1930-luvun lopussa olennaisesti Stalinin puhdistukset, jolloin upseereiden parhaimmisto tuhottiin lähes kokonaan.

Suomen kanssa Neuvostoliitto solmi vuonna 1932 hyökkäämättömyyssopimuksen, jossa taattiin vuonna 1920 tehdyn Tarton rauhan rajat. Sopimusta pidennettiin vuonna 1934 kymmeneksi vuodeksi eteenpäin.