Moskovan rauha vuonna 1940 teki sotaa paossa olleista rajaseudun asukkaista, evakoista, koditonta siirtoväkeä, jonka määrä oli 420 000-430 000 henkeä. Yli puolet oli karjalaista maaseutuväestöä. Lisäksi Hangon asukkaat ja osa koillismaalaisista menetti kotinsa. Siirtoväen sijoittaminen oli suuri taloudellinen ja sosiaalinen ongelma. Maataloudesta toimeentulonsa saanut väestö pyrittiin saamaan pääosin entisen elinkeinonsa pariin. Kesäkuussa 1940 säädettiinkin pika-asutuslaki. Kun seuraava sota alkoi vuotta myöhemmin, oli jo valmistunut tai valmistumassa noin 13 000 uutta maatilaa.

Osa siirtoväestä oli peräisin kaupungeista, Viipurista, Sortavalasta ja Käkisalmesta. Elokuussa 1940 säädettiin korvauslaki, jolla pyrittiin korvaamaan myös kaupunkilaisten menettämää omaisuutta. Rahoitus järjestettiin lähinnä kertakaikkisen omaisuuden luovutusveron tuloilla.

Suomalaisen yhteiskunnan suurin ponnistuksin pystyttiin siirtoväkikysymys hoitamaan maassamme maailmanlaajuisesti tarkastellen poikkeuksellisen hyvin. Taloudelliset korvaukset eivät kuitenkaan voineet korvata siirtoväen henkisiä menetyksiä.