Alkava tavarapula
Maamme ulkomaankauppa supistui Euroopassa käytävän sodan johdosta merkittävästi. Kauppaa voitiin käydä lähes yksinomaan Saksan, Ruotsin, Yhdysvaltojen ja Tanskan kanssa. Kauppayhteydet länsimaihin hoidettiin Petsamon sataman kautta. Sadat kuorma-autot kuljettivat tavaroita pitkää ja huonokuntoista Jäämeren tietä Petsamoon.
Petsamon alueella oli myös ulkopoliittista merkitystä, sillä Saksa, Neuvostoliitto ja Iso-Britannia tunsivat suurta mielenkiintoa Petsamon Kolosjoen kaivoksesta saatavaa sotateollisuudelle elintärkeää nikkeliä kohtaan.
Tavaravalikoima supistui sekä laadullisesti että määrällisesti. Talvisodan johdosta oli myös oma tuotanto supistunut. Viljelysmaasta oli menetetty noin 15% ja karjasta neljännes. Pian talvisodan jälkeen jouduttiin laajentamaan elintarvikkeiden säännöstelyä, joka oli toistaiseksi koskenut vain kahvia ja sokeria. Nyt sen piiriin lisättiin vilja ja voi. Lopulta syystalveen 1940 mennessä kaikki keskeiset elintarvikkeet saatettiin säännöstelyn alaiseksi.
Koska elintarvikkeiden hinnat alkoivat luonnollisesti nousta hallitsemattomasti, aloitettiin maataloustuotteita koskeva hintasäännöstely. Tämä johti puolestaan tuotteiden salakauppaan eli “mustan pörssin” kauppaan. Heti talvisodan jälkeen alkoi kaupungeissa vaikuttaa asuntopula, sillä tuhoutuneita tai menetetylle alueelle jääneitä asuntoja ei ollut mahdollista korvata rakennustoiminnalla. Erityisesti siirtoväestö joutui asumaan uusissa kodeissaan usein hyvin ahtaasti. Vuokrien jyrkän nousun johdosta jouduttiin säätämään laki kohtuuttomien vuokrien estämisestä.