Suomen väkiluku oli vuoteen 1939 mennessä kasvanut 3,7 miljoonaan. Kaupungistuminen oli jatkunut siten, että kun vuonna 1920 kaupungeissa asui 16,1 % väestöstä, tämä luku oli noussut vuonna 1939 26,8 % :iin. Kaupunkien muuttovoitto oli vuosina 1920-1939 noin 200 000 henkilöä. Myös lukuisia uusia taajamia oli syntynyt teollisuuslaitosten ympärille.

Vuokraviljelijöiden asemaan eli torpparikysymykseen  saatiin ratkaisu verrattain pian Suomen itsenäistymisen jälkeen. Vuonna 1918  säädettiin torpparilaki ja vuonna 1922 niin sanottu Lex Kallio. Osittain näiden  seurauksena Suomesta muodostui pienviljelysvaltainen valtio.

Naisten asema muuttui pääasiassa ensimmäisen  maailmansodan seurauksena. Yhä enemmän naisia työskenteli teollisuuden  palveluksessa. Kyseessä olivat lähinnä naimattomat nuoret naiset tai lesket.  Perheenäidit eivät yleensä olleet töissä kodin ulkopuolella, koska kotityöt  veivät heidän aikansa. Tämä johtui siitä, että yhteiskunnallisen kehityksen  seurauksena vain verrattain varakkailla oli mahdollisuus pitää aikaisempien  vuosikymmenien tavoin palveluskuntaa.