Jatkosodan aikana Suomen maatalouden tuottavuutta heikensivät supistunut viljelyspinta-ala, miesten sitoutuminen rintamajoukkoihin ja lannoitepula. Kuluttajille oli määritetty kaloritarve kunkin tekemän työn raskauden perusteella. Kuluttaja sai puolet kaloritarpeestaan ostokorteilla.

Toinen puoli pyrittiin saamaan esimerkiksi perunoista ja erilaisista juureksista. Tämä johtui siitä, että korttiannokset kattoivat vain 40-60% elintarvikkeiden normaalikulutuksesta. Myös kaupunkilaiset hankkivat elintarvikkeita omilta palstoilta. Kerrostalojen kylpyhuoneissa ja muissakin tiloissa kasvatettiin porsaita ja kaniineja osittain terveydenhoitolautakuntien antamien lupien perusteella. Monista talousporsaista tuli perheen lemmikkejä ja niiden teurastaminen oli lapsille raskas isku. Osa kulutuksesta tuli “mustasta pörssistä”, säännöstelyn kiertävästä salakaupasta.

Elintarvikepula tuntui selvästi jo syksyllä 1941. Seuraavana vuonna nähtiin ajoittain jopa suoranaista nälkää. Suomi sitoutui viljan tuonnissa yhä enemmän Saksaan, sillä viljasta noin kolmannes oli peräisin Saksasta.